Luulit puhuvasi yksin
korvasienimetsässä
liikkuu jotain ovelaa
ilman turkkia
kaikki palelevat
bikineissä sydäntalvena
rannalla
kutsuvaa juoksuhiekkaa
ei varoituksen sanaa
nousuvettä
virtoja
merellisiä siilejä siellä täällä
avoimissa jaloissa
arvoa korottavia kenkiä
kaapinperällä lojuu
käyttämättä kotona kaikki
on matkustettava
pois kaikesta
lähemmäs
ensimmäistä hetkeä
korvasienimetsässä
liikkuu jotain ovelaa
ilman turkkia
kaikki palelevat
bikineissä sydäntalvena
rannalla
kutsuvaa juoksuhiekkaa
ei varoituksen sanaa
nousuvettä
virtoja
merellisiä siilejä siellä täällä
avoimissa jaloissa
arvoa korottavia kenkiä
kaapinperällä lojuu
käyttämättä kotona kaikki
on matkustettava
pois kaikesta
lähemmäs
ensimmäistä hetkeä
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei, minen pysty tämmösiin runoihin ikuna. Mut
tiedä se likka, ettei se estä mua tykkäämästä Sun
kirjottamina niistä.
Niih, eikä mul oikeestaan muuta.
SE
Se oli vanha mies, soitti haitaria torilla.
Istui kotelon päällä loskassa
likaisissa housuissa, kengissä, reikä.
Mikä oli kappale, jossa oli se.
Muistin ja en.
Ei ollut elämä mustavalkoista.
Istuin vaipoissa lattialla tutti suussa,
kädessä jokin kappale.
Osasin lentää kainaloista,
kiljua riemusta,
hekottaa
vaipoissa ja kanniskella kaikkea.
Olitkohan se sinä, äiti.
Rakastitkohan sinä minua siinä lattialla
vaipoissa
niin kuin minä tätä kaikkea:
vanhan miehen ulkomuistista tuikkivia silmiä, katua.
Hän tietää, että tanssitunti on takana.
Hän tietää
missä lokit pesivät saaristossa,
missä tapaavat kaikki hanakasti olla.
Sinä et tiennyt silloin
kuinka paljon Sinua rakastin
kuinka olit elämäni
vaipoissasi, tutti suussa
elimme köyhyydessä materiaalisesti
mutta rikkaasti henkisesti
meren ranta oli toinen kotimme
ja se ensimmäinen
vain pienen pieni murju
ruoka
se oli niukkaa
mutta Sinun ruokasi
sen kannoin rinnoissani
onneksi
lokit kirkuivat joka päivä
vanha mies
hänkin soitti päivästä toiseen haitariaan
elämän orpolapsi
niin kuin mekin
rakas tyttäreni
selvisimme hengissä kuitenkin
ja nyt
Sinä olet jo iso tyttö
kyynel haluaa puristua poskelleni