Olkapäillä on pienoinen ongelma, nimittäin "kammo" miehiä/poikia kohtaan(tämä ei kyllä kuitenkaan vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseeni).
Itselläni on koko elämän ajan ollut huonoja kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Isää en ole koskaan kunnolla tuntenutkaan ja isäpuoli on sitä paskamaista sorttia joka latistaa itsetunnon nollaan valitettavan usein. Ulkonäköni takia minua kiusattiin koko ala-aste ja yli puolet ylä-asteestakin, useimmiten juuri poikien johdosta.Tämä on loppunut onneksi siirryttyäni lukioon, mutta tämä "kammo" jäi.
Olen muuten hyvin puhelias, mutta vain saman sukupuolen seurassa. Mutta lähes kenen tahansa miespuoleisen henkilön(omanikäisen useimmiten) saapuessa näköpiiriin menen hiljaiseksi, peittelen kasvoja vavihkaa käsillä ja hiuksilla ja katson poispäin.Toisinsanoen super ujoskohtaus !
Tämä on mielestäni kurjaa, sillä olisi hauskaa jos olisi muitakin kuin tyttökavereita. Ja millä ilveellä sitä itselleen poikaystävän nappaa jos ei edes uskalla puhua toiselle?
Kommentteja otetaan vastaan ilomielin =)
Itselläni on koko elämän ajan ollut huonoja kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Isää en ole koskaan kunnolla tuntenutkaan ja isäpuoli on sitä paskamaista sorttia joka latistaa itsetunnon nollaan valitettavan usein. Ulkonäköni takia minua kiusattiin koko ala-aste ja yli puolet ylä-asteestakin, useimmiten juuri poikien johdosta.Tämä on loppunut onneksi siirryttyäni lukioon, mutta tämä "kammo" jäi.
Olen muuten hyvin puhelias, mutta vain saman sukupuolen seurassa. Mutta lähes kenen tahansa miespuoleisen henkilön(omanikäisen useimmiten) saapuessa näköpiiriin menen hiljaiseksi, peittelen kasvoja vavihkaa käsillä ja hiuksilla ja katson poispäin.Toisinsanoen super ujoskohtaus !
Tämä on mielestäni kurjaa, sillä olisi hauskaa jos olisi muitakin kuin tyttökavereita. Ja millä ilveellä sitä itselleen poikaystävän nappaa jos ei edes uskalla puhua toiselle?
Kommentteja otetaan vastaan ilomielin =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minullaki on ihan tuo sama ongelma : o. Paitsi minä oon vaan silleen ignoraava ja hiljanen, koska jos rupean puhumaan, änkytän. En todellakaan halluis olla tämmönen, mutta mulla on jääny päälle poikien pelkääminen, kun ne on kiusanneet koko tämän kolme vuotta, ysillä siis olen. Lukiossakaan en pääse eroon siitä, kun samaan lukioon oovat menossa.
Aivan sama juttu täällä paitsi toisin päin eli oon 21v jätkä ja tulee ihan älyttömän vaivautunu olo eikä meinaa saada sanaa suusta.
Oon ite huomannu että netin kautta ku juttelee ja tutustuu ni menee vähän paremmin sit ku jonkun tapaa oikeesti.
Sama vika. Tai lähes kaikkialla nykyään, voin saada paniikkikohtauksia tunnilla ilman syytä...Siinä sitte kivasti peitellään punaisia kasvoja....
Samaa täälläkin.. periaatteessa en ole järkyttävän ujo mutta ajattelen liikaa ja mulla on huono itsetunto. Haluisin vaan löytää jonkun ihmisen jonka kanssa viihtyis ja vois olla oma itsensä, mutta ongelmana on se kun suurin osa tuntuu olevan semmoisia pinnallisia tyyppejä ja jos mulle sanotaan pahasti esim. mun ulkonäöstä niin voin oikeesti loukkaantuu siitä pahasti koska tiiän muutenki, etten oo mikään ruusunen
Kannattaa tosiaan kokeilla tota netissä tapahtuvaa juttelemista. Olin ite ennen tosi ujo enkä uskaltanu edes kattoa miehiä silmiin, mutta sit tapasin mun nykysen mieheni netin kautta. Juteltiin niitä näitä kuukauden pari ja jossain vaiheessa asiat vaan klikkas ja tavattiin oikeesti. Ekaa kertaa ku tavattiin oli vähän ujoja kummatki mutta siitä se alko.
Nykyään tuntuu miehetkin vaan tavallisilta ihmisiltä.
Juu minulla on sama juttu.
Aina tulee kasvoja peiteltyä, tai käännyttyä, kun poikia ilmestyy johonkin siihen lähettyville.
Minun isä on latistanut itsetuntoni nollaan..
Ja minua on pojat kiusannu lähes koko ala-asteen ja yläasteen..
Pidän itseäni myös rumana ja kauheana ihmisenä, vaikka kaverit sanovat toista.
kunnon angstiympyrä : D itsekkin kyl kuulun niihin kiusattuihin :(( et liityn mukaan angstangstangst... : D
Kiitos kun olette vastanneet :) on mukava kuulla, etten ole ainut tämän ongelman kanssa (älkää sitten käsittäkö väärin xD)