näköjään eron myötä.
Nyt näen niin selvästi sen, että koko liittomme ajan mieheni on toiminut täysin omista tarpeistaan lähtöisin. Koskaan ei ole pystynyt olemaan lapsen kanssa kotona kahden, vaan vääntäytynyt omaan kotiinsa ja yleensä jättänyt lapsen sinne ja häipynyt omille teilleen...
Jos minulla on siis ollut työ tms. esteitä etten ole pystynyt olemaan kotona.
Kun hain eroa, ovat rahavarat käyneet miehellä vähiin, aina oli tarjotta "ei oota" kun olen pyytänyt rahaa ruokaan tai lapsen tarpeisiin. Olemme siis asuneet olosuhteiden pakosata samassa taloudessa. Olen pyrkinyt elättämään itseni ja lapseni siis parhaan kykyni mukaan. ja miehen rahat ovat menneet aika lailla tarkkaan uusiin vaatteisiin, ryyppäämiseen ja naisten kanssa ulkona syömiseen jne.
Vippilaskut vaan kasvaa...
Nyt kun olemme viimein muuttamassa erilleen niin miehellä vaan vauhti kiihtyy... Hänellä on alkoholiongelma. Ei pysty olemaan yhtään päivää selvin päin lapsen kanssa. Hän ei näe siinä mitään ihmeellistä, että on kännissä lapsen kanssa. Kai pitää lasta niin "tyhmänä" ettei se tajua, lapsi on kouluikäinen.
Jos olen töissä vie lapsen vanhemmilleen ja ryyppää kavereiden kanssa tai vie lapsen uuden naisen luo, missä myös juhlitaan.
Sosiaaltoimistossa kyllä lupasi silmät kirkkaana tapaamisista ja että lapsen etu on edellä. Siellä myös otin esille tämän alko-ongelman, ettei lasta voi antaa känniselle.
Nyt tilanne on se, että hän kuvitelee ilmaisesti, että hän voi tavata lasta silloin kun se hänelle parhaiten sopii. Jos kysyn tai yritän sanoa omista työ tai opisekelupäivistä niin vastaus on aina "en tiedä sopiiko se"...
Ärsyttää siis niin olla kyseisestä ketkusta riippuvainen, koska ei ole muita hoitajoa lapselle. Hän pitää lomansa milloin huvittaa, ottamatta huomioon minun lomiani, että voitaisiin ikään kuin limittäin pitää.
Hän on myös avioliiton aikana jo harrastanut tällaista häviämistä, että kun soitan hän onkin junassa matkalla jonnekin...
Nyt juuri palasi kahden viikon rilluttelu matkalta, eikä edes ilmittanut paluupäivään. Minua ei sinäänsä kiinnosta hänen elämänsä, ja parempi mitä vähemmän häntä näen, mutta lapsi odottaa ja ikävöi.
Tarjoa sitten lapselle selityksiä miksi isä ei tullutkaan, vaikka lupasi tai ei ostanutkaan sitä luvattua asiaa vieläkää vaikka on monta kuukautta jo lupaillut.
Kyllä tekis niin mieli muutta napapiirin toiselle puolelle, ettei tarvitsisi tavata koko paskaa.
Miten voi ihmisen ajattelu olla niin yskinkertaista, että aikuinen ei ole vielä oppinut ottamaan edes oman lapsen tarpeita omiensa edelle???
Mitä helvettiä sitä tekis? Itse pidän lapsen kanssa elämisestä, enkä koe että tarvitsisin juuri nyt miestä omaan elämään... Mutta ei kai vastuu lapsesta voi kadota eron mukana????
Nyt näen niin selvästi sen, että koko liittomme ajan mieheni on toiminut täysin omista tarpeistaan lähtöisin. Koskaan ei ole pystynyt olemaan lapsen kanssa kotona kahden, vaan vääntäytynyt omaan kotiinsa ja yleensä jättänyt lapsen sinne ja häipynyt omille teilleen...
Jos minulla on siis ollut työ tms. esteitä etten ole pystynyt olemaan kotona.
Kun hain eroa, ovat rahavarat käyneet miehellä vähiin, aina oli tarjotta "ei oota" kun olen pyytänyt rahaa ruokaan tai lapsen tarpeisiin. Olemme siis asuneet olosuhteiden pakosata samassa taloudessa. Olen pyrkinyt elättämään itseni ja lapseni siis parhaan kykyni mukaan. ja miehen rahat ovat menneet aika lailla tarkkaan uusiin vaatteisiin, ryyppäämiseen ja naisten kanssa ulkona syömiseen jne.
Vippilaskut vaan kasvaa...
Nyt kun olemme viimein muuttamassa erilleen niin miehellä vaan vauhti kiihtyy... Hänellä on alkoholiongelma. Ei pysty olemaan yhtään päivää selvin päin lapsen kanssa. Hän ei näe siinä mitään ihmeellistä, että on kännissä lapsen kanssa. Kai pitää lasta niin "tyhmänä" ettei se tajua, lapsi on kouluikäinen.
Jos olen töissä vie lapsen vanhemmilleen ja ryyppää kavereiden kanssa tai vie lapsen uuden naisen luo, missä myös juhlitaan.
Sosiaaltoimistossa kyllä lupasi silmät kirkkaana tapaamisista ja että lapsen etu on edellä. Siellä myös otin esille tämän alko-ongelman, ettei lasta voi antaa känniselle.
Nyt tilanne on se, että hän kuvitelee ilmaisesti, että hän voi tavata lasta silloin kun se hänelle parhaiten sopii. Jos kysyn tai yritän sanoa omista työ tai opisekelupäivistä niin vastaus on aina "en tiedä sopiiko se"...
Ärsyttää siis niin olla kyseisestä ketkusta riippuvainen, koska ei ole muita hoitajoa lapselle. Hän pitää lomansa milloin huvittaa, ottamatta huomioon minun lomiani, että voitaisiin ikään kuin limittäin pitää.
Hän on myös avioliiton aikana jo harrastanut tällaista häviämistä, että kun soitan hän onkin junassa matkalla jonnekin...
Nyt juuri palasi kahden viikon rilluttelu matkalta, eikä edes ilmittanut paluupäivään. Minua ei sinäänsä kiinnosta hänen elämänsä, ja parempi mitä vähemmän häntä näen, mutta lapsi odottaa ja ikävöi.
Tarjoa sitten lapselle selityksiä miksi isä ei tullutkaan, vaikka lupasi tai ei ostanutkaan sitä luvattua asiaa vieläkää vaikka on monta kuukautta jo lupaillut.
Kyllä tekis niin mieli muutta napapiirin toiselle puolelle, ettei tarvitsisi tavata koko paskaa.
Miten voi ihmisen ajattelu olla niin yskinkertaista, että aikuinen ei ole vielä oppinut ottamaan edes oman lapsen tarpeita omiensa edelle???
Mitä helvettiä sitä tekis? Itse pidän lapsen kanssa elämisestä, enkä koe että tarvitsisin juuri nyt miestä omaan elämään... Mutta ei kai vastuu lapsesta voi kadota eron mukana????
Vastaukset 12
Vanhimmat
omalla kohdallani, kun ajattelen...avioliittohelvetistä ainoa myönteinen asia on kolme kivaa mukulaa...
pirullista ex-rouvaa en kaipaile, enkä halua nähdä...mutta on mukava kun muksut tulee morjestaan isäukkoa, ja viihtyvät...
alkoholiasiat, sikäli kuin tarvetta on, hoidan silloin kun lapset eivät ole luonani.
lasten äidin luona sensijaan on ollut vierastakin sakkia reippaasti juovuksissa, ja lasten on pitänyt noita näytöksiä sitten katsella...
vaan kyllä sitä aina semmonen pieni huoli, missä mukulat on menossa, onko kaikki ok. monesti olen sanonut, että voivat soittaa isälle vaikka keskellä yötä jos tulee joku hätä...
-
tsemppiä sinulle kaiken keskellä.
kadota -eli kuten kirjoituksesi alussa kerroit, ei miehesi ole koskaan kantanut vastuutaan lapsestanne. Miksi hän sen nyt tekisi?
Vanhemmuuden kuten minkä tahansa taidon kanssa on niin, että yhdet kypsyvät siihen aikaisemmin kuin toiset -ja kolmannet eivät milloinkaan. Sinuna keskittyisin omiin voimavaroihisi ja lapseesi. Miehestä murhehtiminen ei sinua arjessa auta. Katso tulevaisuuteesi: sellainen sinulla on.
vastuuta ole koskaan ollut, ei sitä ole nytkään, eikä tule koskaan olemaankaan. Onneksi hän ei sentään jätä lasta yksin, vaan vie kotiinsa.
Sopikaa vakituiset tapaamisajat. Silloin sinun ei tarvitse olla passissa koko aikaa miettimässä tapaamisista. Jos ne eivät herralle sovi, niin sitten ei näe. Toki joustaa voi, jos se kaikille käy, mutta siihen ei ole velvoitetta. Älä edes pyydä hoitoapua mieheltä, jos ei hän sitä tee. Vie suoraan hänen vanhemmilleen, jos heille käy, tai hanki toinen hoitaja. Sehän on ihan normaali tilanne, että lapsi on ulkopuolisella hoidossa kun vanhemmat ovat töissä. Ja jos hän on jo kouluikäinen, niin ei kauaa hoitoa tarvitsekaan ja on jo nyt helppo hoidettava vaikka isovanhemmille. Anna hänen pitää lomansa milloin huvittaa, sovitte vain tapaamiset ja ne pitää, jos pitää.
Älä selitä lapsellesi isänsä menoja. Jos jokin peruuntuu tai isä toimii tyhmästi, niin sano kysyttäessä, että et tiedä miksi, etkä ymmärrä, ehkä isällä oli jokin syy. Anna lapsen udella asiat isältä itseltään, jolloin hän ehkä tajuaa, että lapsi odottaa, kaipaa, miettii, tajuaa.
Ehkä, siis EHKÄ, isä huomaa, että hänenkin täytyy kantaa vastuuta, jos sen kantamattomuudesta seuraa jotain. Siitä ei seuraa mitään, jos sinä joustat koko ajan. Jos olet tiukka, sovitte asiat etukäteen ja pidät sopimuksista kiinni, niin hän saattaa jossain vaiheessa tajuta, että lasta on nähtävä silloin kun siihen on mahdollisuus tai muuten ei näe ollenkaan.
realiteetit heti ja samantien. Vastuu lapsesta voi kadota eron myötä. Meillä ainakin. Mitään ei ole tehtävissä kun isä tapaa milloin tapaa. Muuttaa ja säätää tapaamisia jo kahdeksatta vuotta.
Muuta et nyt voi kuin toivoa parasta isän kohdalla ja olla painostamatta. Keskity itse olemaan hyvä vanhempi ja äiti. Vannon, se joskus palkitaan.
kanssa. mieli muuttuu n. 2 kk. välein. syyskuussa väitti ettei lapset ole olleet mulla ollenkaan, ja ääliö tuomari papukaijan tavoin saneli kirjattavaksi:"kun ei isä ole NIITÄ hakenut"...eläimistä sanotaan"niitä"...lapset olivat tulleet väitettynä ajanjaksona säännöllisesti 2 krt / vk koulusta mun luokse...
marraskuussa alkoi kuulua kitinää, että lapset ovatkin mulla LIIKAA...niinpä sitten mm.mut kutsuttiin sossuun kuulemaan , että "lapset pitäisi olla vain joka toinen viikonloppu"....olivat olleet kaikki viikonloput........niinpä siirryimme joulusta joka toinen viikonloppu tapaamisiin........meni n. 2 kk. tuli jälleen äidille tarve koettaa vääntää viimeksi tahtomaansa käytäntöä eri malliin... eli kaiken takana, paskojen sossutätien avustuksella tuntuu olevan vain ja ainoastaan omituinen tarve kontrolloida ja pompotella lasten isää...........
noihin pompotteluihin suostua. Kun jotain sovitte, niin se on yhteinen sopimus ja siitä poiketaan vain, jos olosuhteet radikaalisti muuttuu tai KUMPIKIN osapuoli on halukas toisin sopimaan. Sitähän se sopimus tarkoittaa. Ei se ole sopimus, jos toinen sanelee ehdot, jotka on toiselle sovittava.
Seuraavan kerran lastenvalvojalla sovit ja SOVIT sellaiset ehdot, että ne sinulle ovat riittävät ja ilmoitat, että asia on sovittu ja siinä pysytään. Sopimusta päivitetään sitten kun tilanne muuttuu tai ehkä mahdollisesti joku vuosikatselmus voisi tulla kyseeseen, ei sen useammin.
muutoksia...yrittää pompotella sitten aikansa...
mulle on toiseksi ykkösasia se, että lasten kanssa on hommat ok.
muitten mieliksi ei ole isoa tarvetta pyrkiä olemaan...on vain hölmöä, miten sokeasti jotkut sossutädit päättävät kuka on oikeassa, kuka väärässä. kun yhdelle tuollaiselle juttelin ohimennen:"olen pyrkinyt opettamaan lapsiani rehellisyyteen, että puhutaan totta"......tuo virkailija-akka sai raivokohtauksen ja alkoi huutaa:"kukas on opettanut epärehellisyyteen, minä en tunne xxxxxletta rehellisempää henkilöä".......edelleen tuo raivosi, että "kannan tyttärelleni kaunaa".......tyttö oli mököttänyt 1 kk. ajan, kun olin tiedustellut,"miksi valehtelet isällesi"....
äiti oli painostanut likkaa............
noissa sossujen hommissa ei saisi olla lainkaan moisia
kääkkiä, jotka eivät kykene alkeelliseenkaan puolueettomuuteen...joilla on itsellä miesasiat niin monella tavalla mutkalla, että purkavat sitä katkeruuttaan tilaisuuden tullen mm. tällaisessa muodossa....lyöttäytymällä kimppaan toisen, kaltaisensa kanssa........kunhan löytyy sopiva kiusattava kohdalle, on aikaa nypelöitä ja juonitella mm. vanhojen e-mailien parissa....valikoida "äitiparan" kannalta sopivat erilleen sellaisista, joista selviää millainen raivohullu huutava hirviö todellisuudessa on kyseessä.......siitä sitten sensuroitu painos viranomaisille "todisteeksi" ja sama sossutäti "virkansa puolesta todistaa".....ei haittaa mitään, vaikka sattuisikin olemaan mm.virka-aseman väärinkäyttö kyseessä................isähän se on aina näytelmän roisto. ja käräjäoikeus pelkkää ilveilyä ja oikeudenmukaisuuden irvikuva.
Ei sossutantat välitä paskan vertaa siitä kun äiti laskettelee vaikka mitä paskaa lapsille isästä mutta auta armias kun isä menee kertomaan totuuden niin kuin se on (esim. lapsen kysyessä viikonlopputapaamisesta tai siitä miksi eivät saa tulla isän luo) niin sitä totuutta ei saisi kerta kertoa!!!
Itselleni kävi näin että kun lapseni kysyi eron aikoihin että: "miksi iskä me ei saatu tulla sinun luo viikonloppuna?"
Kerroin rehellisesti niinkuin asiat olivatkin että kun äiti käy ravintoloissa sen kavereiden kanssa niin hän vie teidät mielummin sukulaisten luo viikonlopuksi kuin päästää teitä minun luo.
Arvatkaa vain miten sossu haukkui minua kun olin muka haukkunut lapsille heidän äitiään!!!
Sanoin sossutantalle että minä EN haukkunut lasten äitiä vaan kerroin TOTUUDEN enkä totta tosiaankaan valehdellut tippaakaan lapsille!
Tantta höpötteli täyttä paskaa että lapsille ei saa puhua minun ja äidin välisistä asioista vaan lapset on pidettävä erillään niistä!!!
Juuripa niin tyypillistä sossutanttojen touhua, minun siis olisi pitänyt valehdella omille lapsilleni jotta äidin ja sossutanttojen lapsille luoma illuusiomaailma olisi säilynyt!!!
Kysyin tantalta suoraan että yritätkö opettaa minutkin valehtelemaan lapsilleni kuten heidän äitinsä tekee?
Tantta kiemurteli tuolissaan ja selitteli että lapsien ei ole hyvä tietää aina totuutta isän ja äidin välillä... HUH HUH HUHHHH....
HALOO!!!
Minun siis olisi pitänyt valehdella omille lapsilleni etten olisi halunnut heitä luokseni kun äidillä oli joka viikonloppu "menoa"...
Toisinsanoen minun olisi pitänyt kiillottaa lasten äidin sädekehää lapsien silmissä siten että olisin tehnyt itsestäni lapsien silmissä isän joka ei välitä heistä!!!!!!!
Mutta ei siinä, tämä etäisän elämähän on todellakin kuin ruusuilla tanssimista verrattuna yh-äippäreppanan kauheaan ja tuskalliseen elämään joissa ne kuitenkin ovat sinnikkäitä selviytyjiä... Hahhahhaahhaaa....
Kun nyt on ilmeistä että lapsen isä on tuollainen retku niin lapsen parhaan vuoksi pidät kiinni tapaamissopimuksesta. (kai teillä on sellainen?)
Eli ilmoitat lapses isälle että sopimusta noudatetaan ja ellei se hänelle sovi niin sitten haet yksinhuoltajuutta ja isän puolelta tapahtuneisiin tapaamissopimuksen rikkomisiin vedoten voit hakea tapaamissopimuksen muuttamista siten että tapaamisia ei enää ole ja piste.
Jos tuollainen järjestely ei isälle sovi niin ei hän silloin välutäkkään lapsesta, tai voi välittää mutta silloin viina yms. on tärkeämmät.
Pidä kirjaa kaikista tapahtumista (puhelut, tekstiviestit, sopimusrikkomukset jne.) ja jonkin aikaa niitä kerättyäsi pitäisi olla ainekset joilla sossu tai viimekädessä oikeus tekee päätöksen lapsen edun mukaan.
Tuskin ne pitää kirjaa mistään kun oma elämäkin on ihan sekaisin. Neuvosi evät pure kun naiset haluaa antaa lapsensa vaikka juopuneille kunhan itse pääsevät vain bailaamaan ja hakemaan uutta äijää.
Itse olen yh perheestä ja kerran äitini antoi minut isälleni joka ei tuonut kotiin määrättyyn aikaan haksahdettuaan juopotteluun niin oli viimeinen kerta! Yh äitini huolehti lapsistaan yli kaiken. Miksi annat lapsen juopuneelle isälle? Et edes halua itse hoitaa lastasi kunhan vain jollekki epäkurantille yksilölle olet sen väkisin vääntänyt!
Vai oliko idea sinun yksinomaan? Jos miestä ei kiinnosta lapsi niin parempi jättää unholaan. Jos tarvitset miehestä ja hänen uusikostaan hoitajaa niin toimit itsekkin aika vastuuttomasti lykätessäsi lastasi känniläiselle ja tuntemattomille niin että jokin ongelma itselläsikin todennäköisesti.