Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että et jostain syystä ole sanut äidiltäsi rakkautta tavalla jota olisit toivonut?
Oma äitini on ollut Hyvä äiti omalla tavallaan. Kerran hän kuitenkin tokaisi, ettei lapsiaan ole pakko rakastaa. Se on vaivannut minua 20 vuotta.Ja ihan kunnon kansalaisia ja perheellisiä meistä kaikista lapsista tuli.
Olen myös itse äiti, eikä mieleeni ole moinen ajatus tullut vuosien myötä mieleen.Etten lapsiani rakastaisi, vaikka kuinka pinnaa koettelevat.
Heitin vaan ajatuksen kehiin, kun aika monella meistä on varmaan ongelmia murkkuikäisten lasten kanssa.
Eli tuleeko paikka kun lastaan ei enää rakasta ?
Oma äitini on ollut Hyvä äiti omalla tavallaan. Kerran hän kuitenkin tokaisi, ettei lapsiaan ole pakko rakastaa. Se on vaivannut minua 20 vuotta.Ja ihan kunnon kansalaisia ja perheellisiä meistä kaikista lapsista tuli.
Olen myös itse äiti, eikä mieleeni ole moinen ajatus tullut vuosien myötä mieleen.Etten lapsiani rakastaisi, vaikka kuinka pinnaa koettelevat.
Heitin vaan ajatuksen kehiin, kun aika monella meistä on varmaan ongelmia murkkuikäisten lasten kanssa.
Eli tuleeko paikka kun lastaan ei enää rakasta ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun äidilläsi oli varmaan hyvä syy sanoa noin, ehkä hänestä sillä hetkellä siltä tuntui. Mistäpä me äitiemme lapset aina tietäisimme, mihin kylmiöön meidänkin äidit joskus joutuivat ja miksi. Jos sinun äitisi vain kerran noin tokaisi, sen voinet panna äidin heikkouden, väsymyksen, raskaan mielen nimiin. Tiedäthän muista yhteyksistä, rakastiko äitisi, eiköstä vaan.
Jos minä noin tokaisisin joskus (vieläkin sen voisi tehdä), niin kyllä pian anteeksi pyytäisin. Onhan täysin mahdollista, että joskus saattaa takki olla niin täynnä, että purkaa pahan olonsa niihin kaikkein rakkaimpiinsa, niin hirveää kun se onkin.
Jos joku äiti oikeasti ei voi, osaa rakastaa, niin on äidin oma "rakkauden astia" tyhjä. Ei rakkautta voi jakaa, jos sitä ei siinä omassa astiassa ole. Eikä sitä astiaa itse voi täyttää, sen tekevät ainoastaan toiset, läheiset ihmiset.
mitä tarkoitat rakkauden astian täyttämisellä.Sanoisin sen vaan toisin päin...itse itsensä pitää "täyttää",jotta pystyy antamaan myös toisten tulla lähelleen.
Mutta niin on,kuten aloittaja sanoi,joku vanhempiemme sanoma tai tekemä asia jää lapsen mieleen,vaikkei aikuinen ymmärrä sillä mielipahaa tarkoittaneensa.
ankaruuttakin vanhemissa, ja pienet mielipahat on
niin ohimeneviä.Oikeanlaisella ankaruudella tarkoitan vakavoitumista,kyllä lapsi tajuaa enemmän kuin me luullaankaan kiireiltämme.
Lapset kasvattavat myös vanhempiaan!Joskus olen ihan nauranut ja ihaillut,nuorinta tyttöäni.
Vaan hänet piti huomata, niin sinnikkäästi tuo kyseli! Eikä ollut kuin 3 vuotias. Kysymykset olivat niin syvällisiä, etten voinut muuta kuin vastata. Pikkuinen Heidi Mariani.
Kaikkihan me olemme erilaisia ihmisiä,niin äidit kuin lapsensakin! Äidin ja lasten välinen rakkaus on säilyvintä laatua.
Uskoisin Sinunkin--- itse äitinä,pystyvän jo 20 vuoden? jälkeen näkemään oman äitisi tilanteen,
oman osuutesi ehkä, niin voit mennä eteenpäin elämässäsi.
Taidanpa kokeilla omille muksuilleni joku päivä,jos ne inttää jotain Nyt en kyllä rakasta sinua tippaakaan! Ja nehän vastaisivat sittenhän et rakasta!
nuorena---- kypsymättömänä.Vasta 3-40 vuotiaana olin kehittynyt tasolle,jossa saatoin ymmärtää häntä. Ymmärrän hyvin äitiäsi,jos teillä on ollut kovia yhteenottoja,ja vastarinta kasvatettavan puolella on ollut kova.Lapsiaan ei todellakaan ole pakko rakastaa!Siitä jos mistä he lukevat meitä äitejään,jos osaavat tulkita miten äiti reagoi!Nythän on niin,ettei elämässä äideillekään aina ole tärkeintä juuri "minun" jälkeläisenikään,vaan että on vielä suurempiakin asioita!----Tuohon viimeiseen kysymykseesihän on
mahdotonta vastata! Ajattele ja kypsy!
Lapsiaanhan ei ole pakko rakastaa.
Ainakin minä olen rakastanut ja rakastan vieläkin omiani niin paisteella kuin sateella.
Mitään muutahan ei ole pakko kuin kuolla.
Minä ainaki olan lapsiani rakastanut aina ja rakastan yhä edelleen.
Tiedän että melkain kaikki äidit rakastavat lapsiaan,,mutta on joitain jotka ei pysty rakastamaan,, heillä ei ole sitä kykyy,,, annetaan se heille anteeksi