Alkoholistiko???

koska et ole nalkuttava akka. Monet ukot ovat ruenneet juomaan nalkuttavan akan takia ja saaneet eron jälkeen elämänsä kuntoon olemalla selvinpäin. Eli ukkos saa tarpeeksi vapautta, ei muuta ongelmaa löydy kuin nousuhumalan koukuttama huumeongelma.

olin samanlainen, en vai tajunnut sitä silloin. täytyy vain toivoa että miehesi itse ymmärtää olevan pahasti sairas, ja hakeutuu hoitoon, muutoin suosittelen eroa, koska tilanne pahenee aivan varmasti.

kun kuulee tuommoista. Jos asuinpaikkakunnallasi tai lähellä toimii AL ANON, käy siellä juttelemassa samoja kokeneiden naisten kanssa.

Kuulostaa kovin tutulta tarinalta, aivan kuin omasta elämästäni joitakin vuosia sitten.

Miehelläsi on selkeä alkoholiongelma ja se ei johdu sinusta eikä kenestäkään muutakaan, vain hänestä itsestään! Alkoholisti löytää aina syyn juoda...joko menee niin hyvin että pitää vähän juhlistaa tai sitten niin huonosti että pitää vähän nollata. Ikäväkyllä sinä mahdollistat tämän kaiken huolehtimalla arjen sujuvuudesta, lapsista yms. Mies voi huoletta ryypiskellä tietäen, että muut asiat hoituu. Itse sain karulla tavalla oivaltaa tämän asian ja onnekseni sain jostain voimaa pakata tavarani ja lähteä (lapsia ei siis ollut). Nyt on erosta kaksi vuotta ja mies on vajonnut vieläkin alemmas, itse koen suurta helpotusta ja elämä alkaa hymyillä jälleen.

Toivon että sinäkin saat asiasi järjestymään, tee selkeä suunnitelma ja kerro miehellesi ettet hyväksy moista elämää enää. Alkoholistia kun ei voi kukaan muu auttaa kuin hän itse!

Alkoholisti ei ehkä, mutta suurkuluttaja ja juoppo ainakin. Sun kannattaa ehkä jättää tuollanen mies, vaikutat itse järkevältä ja kunnolliselta naiselta.

pani minut vastaamaan, vaikka asiasta ei antamasi selvityksen perusteella pitäisi olla epäilystä.

Miehesi on täysi alkoholisti jonka elämänkaari alkaa kääntyä - ehkä äkkiäkin - ehtooseen.

Kirjallisuutta aiheesta:

AA:n "Iso kirja"
Raimo O. Kojo:"Eroon viinasta"

Alkoholisti sairastuttaa lähipiirinsäkin.
Kaikki kuvailemasi on tyypillistä alkoholistin ja hänen perheensä surkeaa, kiduttavaa elämää.
Kaikki kärsivät yhden juomisesta.
Kylmä totuus on se, että ihminen ei voi toista pysyvästi raitistaa, kun järkipuheet, pyynnöt, painostus, uhkailut, vaihtoehdot eivät auta mitään, kun juoppo jatkaa juomistaan, eikä tiedosta tilaansa.
Joudut perimmäisten valintojen eteen, ja sinun on ne tehtävä, tai muutoin henkisesti vammaudut.

Kyllä ne minun silmäni avautuivat.. Kävi niin että mies saapui kotiin toissa aamuna, juovuksissa. Ja sen piti olla töissä..

Kun saapui, en edes viitsinyt sanoa sanaakaan.. Eipä sekään auttanut. Rupesi vaan huutamaan ja raivoamaan. Uskomattomia syytöksiä laukoi, huoritteli yms. Oli niin törkeää tekstiä etten viitsi edes toistaa.
Kylmän rauhallisesti kuuntelin, sanoin vaan rauhallisesti, ettei huutaisi lasten aikana niin.. Menetti lopullisesti hermonsa, alkoi heittelemään ja rikkomaan tavaroita. Sekään ei riittänyt, otti minua hiuksista kiinni sillä seurauksella, että nyt on kalju kohta päässä. Lensin siinä muutaman kerran päin seinää.. Vanhin poika(8v.) syöksyi isänsä kimppuun, isä heitti hänetkin maahan.. Syöksyin väliin, mies ei kerennyt tekemään pojalle mitään muuta.
Huusin lapsille että välittömästi autoon, ja ottaa nuorimmaisen mukaansa. Itse jäin nyrkkeilysäkiksi siksi aikaa että lapset pääsivät pakoon. Viimein pääsin itsekkin ulos talosta, vaikkei mies meinannutkaan päästää..

Siinä sitten päästiin pakoon, minulla ei ollut edes sukkia tai kenkiä jalassa. Eikä lapsilla kuin sisävaatteet..
Tuttava onneksi asuu lähellä, joten menin sinne soittamaan poliisit..

Palasin kotiin poliisien kanssa, eikä näky ollut hieno. Äijä sammuneena maahan, ja jokapaikka rikottu.

Niin.. Silloin tajusin, ettei mikään enää auta. Mitään väkivallan uhkaa ei ole ennen ollut, että olisin ikinä ajatellut hänen käyvän minun tai lapsien kimppuun.. mutta näin näköjään viina muuttaa ihmistä..

Asuntohakemuksen jätin eilen, tietysti asunnon saantia vaikeuttaa menetetyt luottotiedot. Mutta toivottavasti saan pian asunnon jostain. Nyt oleilemme ystävän luona..

Vaikka asiat ovat niin kuin ne ovat, paikkoja särkee ja lasten toipuminen huolestuttaa.. Niin jotenkin kuitenkin tuntuu kuin suuri taakka harteilta olisi tippunut.
Mustelmat paranevat, tavaroita saa uusia ja elämä jatkuu. On minulla ainakin vielä kaikkein tärkein, eli lapset.. Valitettavasti heidän isänsä ei kykene olemaan lastensa elämässä mukana, mutta jokainen valitsee oman polkunsa.

Mulla faija oli tuon tyylinen aika pitkään, mut sitten mutsille tuli mitta täyteen ja se rupes saneleen ukolle miten ollaan. Selvin päin äijä oli suht kuuliainen ja tottelevainen, mutsi sopi sen kanssa eräänä heikkona hetkenä et ukon palkka muutetaan tulevaksi hänen pankkitililleen ja teki avioehdon et kämppä ja kesämökki jää hänelle ja lapsille jos ero tulee. Siihen loppu ukon juomingit kun ei ollu rahaa ku pariin stobeen viikossa. Tapahtumasta on kulunut jo toistakymmentä vuotta ja perhe on kasassa suht onnellisestikin eikä ukko dokaa ku muutaman kerran vuodessa (luvan kanssa). Voimakastahtoinen nainen saa paljon aikaan kun oikein yrittää!!!