Kuka minä olen
roolienjaossa
sivustakatsoja
elämänpyörässä
värien sinfoneissa
paletin kuivuneissa väreissä
hämärissä huoneissa
ei valo taitu
rakkauden tavoittamuus
elämäni pienissä ympyröissä
katosi sanat
hiljainen
huuto ei tavoittanut
lähelläni olevia
mykistyneet sanat
ulosanti mitätön
lähellä oleville
roolienjaossa
sivustakatsoja
elämänpyörässä
värien sinfoneissa
paletin kuivuneissa väreissä
hämärissä huoneissa
ei valo taitu
rakkauden tavoittamuus
elämäni pienissä ympyröissä
katosi sanat
hiljainen
huuto ei tavoittanut
lähelläni olevia
mykistyneet sanat
ulosanti mitätön
lähellä oleville
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielikuva tuli hetkestä/tilasta, joka kaukaa zoomataan pieneksi vauhdilla.
Hyvin yksinäinen tunnelma, johon haluaisi avata ikkunan ja päästää auringon paistamaan.
Koskettavan runon olet tuonut, tästä kiitos Liona ja valoisaa pvää kuitenkin vilkuttaa Murukulta!
Tässä elämän "leffassa" ei haluaisi olla
pelkkä sivustakatsoja, ei se silti kuvaa omaa elämääni ja auringolle avaan ovet ja ikkunat
Kiitos Murukulta!
Elän niin omituisessa maailmassa
ja merkillisissä kuvitelmissa.
Joudun usein kysymään sinulta:
kuka minä olen.
Toisinaan tuntuu kuin menneisyys
syöksyisi silmilleni ja historia
toistaisi taas itseään. Joudun sinut
herättämään: onko tämä kuvitelmaa.
Katsot minuun ja hymyilet, kosketat
hellästi pakokauhujani, kuiskaat:
Rakas, se on vain painajaista, tule
minuun, autan sinut unohtamaan.
Sylisi syvässä suovassa en koe enää
kuvitelmia, hellin sormin ohjaat
minut erilleen, mihin olen ollut
takertuneena. Sinussa minä vapaudun.
Ja vaikka en olisikaan tässä ja nyt,
tämä kaikki vaippaa harmaata, silti
tämä kaikki on ollut sellaista,
mistä kuulen aina uudelleen kaikuja.
Kun saan sanoa että Rakastan,
voin sanoa: minä olen.
http://www.youtube.com/watch?v=BNStqy1lK6w
Kiitos runostasi.
Jos ei elämässä tulisi
toisinaan uskonpuutetta,
ei tämä olisi elämää.
Peilistä katsoo toisinaan
vieras ihminen.
Sanat lausuu joku muu.
Korvilla kuuntelee joku
toinen.
Itse on vierellä elämän,
kuurona ja sokeana.
Hieno ja kirpeä
Rakkausruno.
Syvää ja ajateltua
tekstiä, jossa tunnelma
heräsi heti alussa ja
säilyi.
Tarkkaan lukevalle ja
kokevalle tämä antaa paljon.
Siksikin todella hieno
oli runosi.
Kiitos.
elän tässä runossa ja koska
elän niin olen
Ilman kuvittelua/kuvitelmia, mitä
olisimmekaan. Kirjoitit taas niin
hienon ja terapeuttisenkin vastausrunon
että vastaukseni siihen jää vajanaiseksi mutta
kiitos kuuluu sinulle!
olet sijoittanut ihmisen nurkkaan elämän ulkopuoliseksi tarkkailijaksi runossasi. Tällainen tunnelma siis minulle välittyi kirjoittamastasi.
Kiitos hyvästä kommentistasi!
runosi sen kertoo.
Kovin suruvoittoinen se on, mutta siitä löytää
Sinun taiteilijasielusi monestakin kohtaa.
' värien sinfonioissa, paletin kuivuneissa
väreissä ' ehkä parhaiten.
Varmaan meistä jokainen joskus tuntee tässä
elämässä itsensä sivustakatsojaksi, luulen. Mutta
kuka tahansa ei taitaisi kirjoittaa siitä asiasta
näin tunnepitoista runoa kuin tämä Sinun runosi
on.
Tavattoman haikea, mutta nostan sisällön
rikkaudesta Sinulle olematonta hattuani Liona.
kommentisi eivät koskaan ole
olemattomia vaan niistä "näkee"
että olet todella syventynyt
runojen sisältöön joihin vastaat.
Tämäkin kommentti oli hyvä esimerkki
kyvystäsi kommentoida.
Iso kiitos Linda!
joka on lukkiutuneena itseensä, ei näe kuin oman varjonsa?
Hyvä, vähän mystinen, vähän erilainen mitä yleensä kirjoitat.
eroaa muista kirjoittamistani,
elämäntilanteeni on muuttunut
paljolti viime aikoina, tuntuu kuin
katsoisi elämää uusin silmin.
Kiitos Darkkis kommentistasi!