Miksi joillakin on kiire alkeisjatkoon tai jatkoryhmään kun ei edes pysy kyseisen tanssin perusasiat kasassa.
Jos ei perusasiat ole kunnossa, niin ei ole kiire mihinkään jatkotunnille.
Niistä saa enemmän irti kun perukset kunnossa.
Mieluummin tanssin vaikka perusaskelta hyvin, kuin 10 kuviota ja huonosti.
Malttakaa harjoitella perusasiat kuntoon ennen alkeisjatko tai jatkokursseja.
Konkari kurssille menisin vasta, kun olisin niin hyvä, ettei perusrytmi mene sekaisin, osaan pitää breikit ja kikkailla vähän...ilman että sekoilen!
Yksi tanssitreeniläinen.
Jos ei perusasiat ole kunnossa, niin ei ole kiire mihinkään jatkotunnille.
Niistä saa enemmän irti kun perukset kunnossa.
Mieluummin tanssin vaikka perusaskelta hyvin, kuin 10 kuviota ja huonosti.
Malttakaa harjoitella perusasiat kuntoon ennen alkeisjatko tai jatkokursseja.
Konkari kurssille menisin vasta, kun olisin niin hyvä, ettei perusrytmi mene sekaisin, osaan pitää breikit ja kikkailla vähän...ilman että sekoilen!
Yksi tanssitreeniläinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Välillä jatkotasolle tullaan heti kun on käyty peruskurssi kertaalleen. On todella ikävää niiden kannalta, jotka jo osaavat.
Peruskurssia kannattaa hinkata niin kauan, että perusaskel, tanssiasento, vise jne. ovat kutakuinkin hallinnassa (myös muiden kuin omasta mielestä). Vasta sen jälkeen alkeisjatkoon.
Aloittelijat jatkoryhmässä johtavat siihen, että konkarit eivät enää halua vaihtaa paria ja jäävät pikkuhiljaa pois.
Näin on, vakiparin kanssa on mukavaa treenailla vaikeitakin kuvioita.
Paskamaista vain sille muulle naisenemmistölle.
Vuosia sitten opettelin yhtä lajia niin että kävin samaan aikaan peruskurssia uusintana ja alkeisjatkoa. Alkeiskurssin loppupuolella oli parempi tanssitaso kuin alkeisjatkokurssilla. Ilmeisestikin taukoa pitäneet tanssijat tulivat rappeutuneilla taidoillaan alkeisjatkolle kertaamaan, vaikka perusosaaminen oli jo hukassa.
Kun ei niitä alkeiskursseja ole jatkuvasti tarjolla, niin sitten tulee varmaan lähdettyä jatkoon. Moni ei pääse syystä tai toisesta treenaamaan muualla kuin kursseilla ja haluaisi käydä niissä säännöllisesti. Ilman käytännön treeniä edistyminen on hidasta ja niille jatkuville alkeiskursseille olisi kysyntää.
Ehdotan että tanssiseurat perustaisivat uuden ryhmän niille eivät tosissaan harrasta tanssia vaan optimoivat pelkästään harrastusmaksuaan ja ahnettivat useista eri tanssilajeja samalla kaudella. Voisivat hiihdellä siten omassa erikoisryhmässään.
Siinä ei ole mitään vikaa, että opettelee useampaa lajia samaan aikaan, kun eri tanssilajeissa on samoja elementtejä toistensa kanssa. Eli eri lajit tukevat (osittain) toisiaan. Ja koska joistain lajeista tarjotaan harvemmin kursseja on hyvä harrastaa jotain muuta
lajia että ei tanssituntuma heti unohdu.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että tasolta toiselle tulisi kiiruhtaa, eikä myöskään sitä että peruskurssit tulisi unohtaa heti kun se jotenkin sujuu.
Tämän vuoksi seurojen pitäisi malttaa pitää kohtuullista määrää peruskursseja koko ajan ohjelmistossa niin, että perusteita pääsee kertaamaan tarpeeksi. Perusteet kun täytyy olla kunnossa, että muiden kuvioiden opettelu on mahdollista ja harjoittelu pitää olla jatkuvaa, että kehitystä tapahtuu.
Kukaan ei halua olla aloittelija useita kausia, kurssien nimiä pitäisi muuttaa.
Eli jos ei kehity muiden tahtiin, kannattaa tosissaan miettiä harrastuksen mielekkyyttä. Toistuvasti tarvittavat alkeiskurssit - vaikkapa vain hankitun tason ylläpitämiseen - ovat joko pedagogisesti epäonnistuneita yksittäisen oppijan osalta, tai sitten oppijan resurssit eivät riitä nousujohteiseen oppimiseen juuri kyseisen harrastuksen kohdalla.
Voisiko ajatella myös, että "paikallaanpolkevat" alkeisharrastajat vievät kursseille jumiuduttuaan muiltakin kehittymisen mahdollisuuden ?
Omista tanssikurssiajoistani on jo 24 (!) vuotta, eikä tule todellakaan niitä aikoja ikävä. Nykyinen ei-tanssillinen harrastukseni antaa onnistumisen elämyksiä vuosi vuodelta enemmän. Oli vaan myönnettävä, että tanssi ei ole minun lajini, näin varmaan voi olla muutaman muunkin kohdalla.
Muiden taitavaa tanssimista on silti miellyttävää seurata, seuraan mäkihyppyäkin mielelläni, vaikka en pysyisi pystyssä edes alastulorinteessä.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Harvaan asutulla seudulla.
Henkilö käy alkeiskurssin n. 2h, paljon jää aukkoja eikä oikeastaan osaa vielä mitään.
Tansseihin ei voi eikä huvita mennä kun homma ei ole hanskassa.
Seuraava alkeiskurssi ½ vuoden päästä, siihen mennessä unohtanut jo edellisen kurssin asiat.
Itselläni meni pari kuukautta kerran viikossa alkeiden tahkoamiseen ennenkuin äkkäsin mistä on kyse.
Nyt (4 vuoden jälkeen) vaikka perusasiat on kunnossa niin uuden oppiminen vie (fusku viimeeksi) 4-6 tuntia että pääsee jyvälle ja on valmis harjoittelemaan parketeilla.
Onko opetusmetodeissa vikaa? Varttitunti perusaskeleita ja sitten parin kanssa erillaisia kuvioita harjoittelemaan.
Mihin jää rytmin tunnistus, ykkösten löytäminen, askeleen ajoitus, askeleen ennakointi ym. ym. (sori jos en käytä oikeita termejä).
Ihan turha lähteä edes parin kanssa tanssimaan ennenkuin osaa perusasiat.
Jos perusasiat eivät ole kunnossa niin homma on vain ulkoaopetellun motorista toistamista, ei musiikkiin tanssimista.
Nämä on vain minun mietteitä joka oli vuosikymmeniä siinä uskossa että olen onneton tahkojalka ja ettei minusta koskaan tule tanssitaitoista.
..ja se on, että keskimäärin 10000 tuntia harjoittelemalla mitä tahansa harrastusta, tulee hyväksi lajissaan.
2 tuntia päivässä, esimerkiksi 4 kertaa viikossa, 6 tuntia viikonlopussa, tekee 500 h vuodessa, jos pitää esim. 2 viikkoa talvitaukoa. Kymmenessä vuodessa 5000 h, 20 vuodessa tarvittava 10000 h.
Kaksikymmentä vuotta on mielestäni aika osuva arvio satunnaisen harrastajan tarvitsemalle ajalle.
Jos asiaa harjoitellaan aktiivisesti, 40 h viikossa, saadaan viidessä vuodessa aikaiseksi jo se taso, johon harjoittelulla pyritään. Tähän päästään esimerkiksi 3 tunnilla illassa arkisin ja kahdella 7.5 tuntisella harjoituspäivällä viikonloppuisin.
Tästä kun lähdetään, ei kukaan voi todellakaan olettaa, että yhdellä 20 h kurssilla tai 50 h harjoittelulla oppisi yhtään mitään, taaksepäin menoa se on.
Eri asia ovat todelliset lahjakkuudet, joita varmaankin tanssin saralla löytyy, mutta harjoitteluhan onkin vain lahjattomia varten. (ilkikurinen hymiö tässä)
Olen joskus täällä kertonut kuulemani Heimo Haiton haastattelusta poimimani lausahduksen: "On melko helppo päästä [viulunsoitossa] frustroivalle taitotasolle, tietää, miten sen pitäisi mennä ja vaikka tekeekin, niin viulu ei vaan laula"
Eli itse kullekin pitää muistuttaa tästä totuudesta: haluatteko harrastuksesta turhauttavan vai onnistumisen kokemuksia antavan: panostuksen määrästä se riippuu, mutta se ei ole onnistumisen tae. Varsinkaan aikuisiällä.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Laskeskelin itsekin kerran, että paljonko tunteja per tanssilaji tulee, kun käy vaikkapa jollain kansalaisopiston syksy- ja kevätkauden kurssilla. Kyllä siitä tuli niin naurettavan pieni määrä ja siitäkin vähäisestä määrästä reilu osa aina aikaisemman kertausta. Tuon jälkeen antoi vähän enemmän itsellekin anteeksi sitä, jos kehitys ei niin kauhean nopeaa ole ollutkaan.
Itsellä on pari-kolme vuotta siitä, kun aloitti tanssiharrastuksen, mutta kun tiivistää kurssikerrat ja ne muutamat lavakäynnit harvoine tansseineen, niin joku ahkera harrastaja tekee saman määrän työtä kolmessa-neljässä viikossa.
Alkeista voi mennä suoraan lavalle. Meitä kehoitettiin jo alkeiskurssin aika käymään lavatansseissa kokemusta hakemassa ja ainakin perustanssien - fusku, jive, foksi, tango, valssi, humppa - osalta ei ollut mitään ongelmia.
Ihan höpöä väittää että alkeiskurssin jälkeen ei olisi lavakelpoinen.
Yleisesti ottaen lavojen tanssi on samaa kuin mitä alkeissa opetellaan. Tuttujen kanssa lavoilla tanssitaan niitä vaikeampia kuvioita, ja niitä näkee aika harvoin.