sosku kysyi multa olenko tt tuella? jäin tuota miettimään että olisko se hyvä vai huono asia? voisko se soskupaholainen joka täällä hilluu vastata? saisinko lapseni luokseni jos rupeisin vaikka päihdehuollon asiakkaaksi kun tuntuu että alkkisäitejä taputellaan päälaelle ja lapset pian kotio, me muut ihmetellään vaan että miksi ihmeessä pakkohuosta kun tuli erehdyttyä pyytämään apua jaksamiseen väärästä osoitteesta. vieläpä' pahoinpitelevälle isälle ojennettiin lapsi huolissaan äidin jaksamisesta. niin . olisin kyllä jaksanut isän pahoinpitelyn mutta että sossukin hyökkäsi mua lyömään, sitä en tahdo jaksaa!
olisko pitänyt mennä
toimeentulotuelle?
15373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta ne huumeäidit, ne saavat niitä taputuksia, heille palautetaan AINA lapsi.
Eli jos tahdot koittaa toistatietä, ryhdy narkkariksi.
harvoin, oli huostan syy sitten mikä tahansa.
Eiköhän niitä lapsia palauteta kurjiin oloihin liian usein. Olen ope ja olen työssäni nähnyt joitakin tapauksia. Lapsiparka aina vähäksi aikaa turvaan äidin luota ja parin viikon päästä takaisin.
Lapsen maailma on ihan sekaisin, kun ei tiedä, missä taas ensi viikolla on tai kuinka kauan kestää, ennen kuin taas on turvallinen ympäristö.
Koulussa tämä pallottelu näkyy arvosanojen romahtamisena ja valtaisana väsymyksenä. Kun sitten vihdoin sijoitus on voimassa pidemmän aikaa, lapsi alkaa toipua ja hänen koulusuorituksensa vastaavat hänen todellisia kykyjään.
Viime keväänä saimme palkita erään moneen kertaan äidille palautetun mutta lopulta huostaanotetun pojan ahkeruudesta, kun hän oli pystynyt nostamaan liki kaikkia arvosanojaan päästyään perhekotiin.
ollut niin huonossa kunnossa kuin laittomasta huostaanotosta kotiutuessaan. Sieltä alkoi nousu ja enää ei uskoisi samaksi lapseksi kun niihin aikoihin verrataan.
Sossujen möhläilyjä kyllä on nähty ja mitä uskomattomampia päätöksiä ja juttuja kuultu. Mutta tuo tuntuu uskomattomalle, että PARIN viikon välein lasta siirrettäisiin paikasta toiseen... Ettei vain nyt olisi liikaa sokea huostia puoltava kannanotto koko "upeopen" kirjoitus.
Kyllä ne hirveässä sijaispaikassa ne lapsen kouluarvosanat romahtivat, eikä kotona! Meillä ei lapsen koulumenestyksessä ja innokkuudessa ole nyt moittimista, mutta laittomassa huostaanotossa lapsi oli henkisesti täysin hajalla.
Ei tietysti kenellekään lapselle tuollainen pallottelu hyväksi ole, mutta kyllä ihmetellä pitää, että viranomaiset tuollaista tekevät, JOS TUO NYT YLEENSÄ TOTTA ON. Vähän turhan usein tekstissä toistuu sana "moneen kertaan äidille palautetun"...
Mutta sehän täällä moneen kertaan on todettu, että lastensuojelu ei ole toimivaa missään mielessä ollut vuosikausiin kuin aniharvoissa tapauksissa. Todellisessa avun tarpeessa olevia lapsia ei osata/ehditä auttaa ja silti huostaanottoja tehdään sieltä, mistä ei missään nimessä pitäisi tehdä.
Lapseni huostaan otettiin, en ole alkoholisti, en narkkari tms.
Alkoholistiksihan minut kyllä leimattiin, no se oli nopeasti toteen näytetty etten sitä ole.
Mutta meillä lapsi masentui huostaanotosta, mikä näkyi myös sitten koulunkäynnissä.
Kun lapsi pääsi kotiin, alkoi arvosanat nousta ja opeilta tuli kehuja, käytöksestä ja myös tuntityöskentelystä.
kyennyt kouluun syksyllä kun koulu alkoi. Siis kotiutuminen tapahtui keväällä vapun seutuun, viimeinen kuukausi koulussa oli työtä ja tuskaa ja meni yhtä huonosti kuin 3,5 kk kestäneen huostaanoton aikana oli mennyt. Lapsi lähti itkien kouluun, jouduin saattamaan ja olemaan vastassa häntä, koska pelko oli niin valtava, että hänet tullaan hakemaan väkisin takaisin hirveään sijaispaikkaansa.
Olin niin sekaisin päästäni itsekin vielä sen toukokuun, koska vappulomalta en palauttanut lasta enää laitokseen ja sossut lupasivat heti seuraavana arkipäivänä puhelimessa, että lapsi saa jäädä kotiin, koska he jo myös kauhukseen tiesivät, miten hirveä sijaispaikka oli ollut. Sossut olivat aina painottaneet sitä, että kotioloissa ei ollut laillisia huostaanottoperusteita, oli kyse hoidollisesta huostaanotosta.
Vapun jälkeen sossut eivät kuitenkaan ehtineet tapaamaan minua, vaan sanoivat puhelimessa, että huostaanotto puretaan virallisesti heti kun heillä on kalenterissa aikaa tapaamiseen. Se aika venyi pitkälle toukokuun loppupuolelle. Olimme siis ennenkuulumattomassa tilanteessa: äiti ei vienyt lasta lastenkotiin ja meillä oli vain sossujen suullinen lupa olla kotona. Lastenkoti vaati minua keskustelemaan tilanteesta ja vaikka tiesin, että minun ei olisi ollut enää pakko mennä, niin silkasta mielenkiinnosta menin hirveään huutosessioon, jossa oli paikalla koko lastenkodin intensiivihoidon johto ja lähettäneen tahon edustajat, kuten myös sosiaalityöntekijätkin ja minä vanhimman lapseni kanssa, joka oli jo silloin aikuinen.
Yksi kamalimpia hetkiä oli, kun intensiivihoidon johtaja sanoi: "Jos lapsi jää kotiin, niin äiti ottaa hirvittävän riskin. Tilanne kotona tulee kuitenkin kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy intensiivihoitoa."
Ajatelkaa, mitä kieroilua! Kyllä minä intensiivihoidon olisi hyväksynyt, jos edes sitä olisi annettu. Mutta edes sitä ei annettu, vaan lastenkodin oma lääkäri oli myöntänyt hoitovirheen tapahtuneen. Lasta pahoinpideltiin, hänelle karjuttiin, huudettiin, peloteltiin ja uhkailtiin ihan samalla tavalla kuin minua tuossa palaverissa. Huuto oli ihan uskomatonta, sen totesi lapsenikin ensisanoikseen, kun palaverista lähdimme. Näin puhuttiin äidille, jonka kohdalla sossut olivat sanoneet alusta asti, että laillisia huostaanottoperusteita ei kotioloissa ole! Vai poliisisaatossa lastenkotiin, vaikka kotona ei ollut huostaperusteita ja kyse oli hoidollisesta huostaanotosta, johon siis viranomaisilla ei ole mitään laillista oikeutta.
Olin siis niin stressaantunut itsekin, että en muista koko toukokuusta muuta kuin sen, että paljon lapselle tuli koulusta poissaoloja. Hän nyt kävi viimeisillä voimillaan siellä, koska hoitavaa tahoa ei ollut, että olisimme saaneet sairaslomaa koulusta. Ja sehän äidin suurin rikos tietysti olisi ollut, että en olisi pakottanut häntä kouluun!
Tuntui kuin uusi elämä olisi alkanut kun huosta vihdoin virallisesti purettiin, muistaakseni 28. 5. Kesä sitten pärjäiltiin, miten pärjäiltiin, koska lapsen laitokseen lähettänyt psykiatrian ylilääkäri kosti lapselle kotiutumisen niin, että kielsi sairaalaa antamasta meille vastaanottoaikoja. Tilasin ajan yksityiselle, sinne oli kolmen kuukauden jono, joten sinne pääsimme vasta samoihin aikoihin syyskesällä kun koulukin alkoi. SILLOIN oli siis jo uusi hoitosuhde ja lapselle kirjoitettiin vielä silloin melkein kahden kuukauden sairasloma koulusta, niin stressaantunut hän oli vielä kaikista kauhukokemuksistaan.
"Upeopen" kirjoitus tuntuukin täysin uskomattomalle, koska itse olen sen nähnyt, pystyykö lapsi kouluun vai ei kun häntä tosi huonosti kohdellaan. Kouluarvosanoissa kotiin turvaan pääsy alkoi näkyä vähitellen, selvimmin vasta reilut puolitoista vuotta kotiutumisen jälkeen. Tietty kyse on meillä erityislapsesta, joka saattoi reagoida kaikkeen vielä voimakkaammin kuin tavislapsi. Väkisin tulee mieleen open kirjoituksesta, että lapsi todennäköisesti kärsi eniten viranomaisten älyttömästä pallottelusta. Tai sitten ne kotiolot eivät ikinä niin hirveät olleetkaan, vaan lapsi kykeni opiskelemaan kun viranomaiset jättivät hänet rauhaan. Tietysti perhekodin on täytynyt olla suht siedettävä, että opiskeluun keskittyminen oli yleensä mahdollista.
mikä tahansa. Sen on suurelta osin myös Perhehoitoliitto saanut aikaiseksi, että kaikki huostaanotot leimataan yleisessä mielipiteessä päihdekodeista tehdyiksi. Ja lakia rikotaan myös päihdeperheistä tehtyjen huostaanottojen kohdalla siten, että asiakassuunnitelmat jätetään tekemättä, vanhemmille ei edes tarjota päihdekuntoutusta, vaikka laki niin edellyttää; siis lyhyesti sanottuna ei edes aiota kotiuttaa lasta.
Ja sitten on niitä tapauksia päihdeperheiden kohdalla, että vaikka vanhemmat ovat jo useamman vuoden TODISTETUSTI olleet raittiita, kotiuttamisen eteen ei rikkaan ristiin laiteta. Tällä tavalla nykyinen huostabisnes sisältää piiloadoptiota ja se on ilmeisesti yksi syy siihen, että adoptiolakiin ei olla välitetty puuttua ja uudistaa sitä, että oikeasti käytännössä vanhempiensa hylkäämiä lapsia voitaisiin adoptoida.
Moni sijaishoitaja on täysin tyytyväinen siihen, että sossu lupaa lapsen heti tulovaiheessa (lain vastaisesti) lopulliseen ja tai hyvin pitkäaikaiseen sijoitukseen. Saavathan he käytännössä adoptiolapsen ja yhteiskunta korvaa lapsen kulut, maksaa vielä sijaishoitajalle palkkaakin. Näin ei olisi, jos lapsi adoptoitaisiin, eihän kenellekään oman lapsen hoidosta palkkaa makseta.
Seuraukset
1) keskiaro tipahtu 8,4 :sta 7,0:aan
2) hampaiden laiminlyönti alkoi, oli ien tulenduksia ja useita päällyspaikkoja (luin tämän myöhemmin haettuani lapsen hammastoito kertomuksen)
3) lapsi masentui täysin, kertoi minulle lapsen terapeutti
4) lapsi yritti kokouksissa äidin kanssa saada enemmän yhteisiä tapaamisia. Äidin ja lapsen mielipidettä ei kuultu
Sijaishuolot oli epämotivoinut täysin lapsen halun päästä lukioon. Tätä epämotivointia on harrastettu ahkerasti senkin jälkeen, mutta olen siihen rankalla kädellä puuttunut. Lapsi haluaa edelleen lukioon ja uskon hänet tuntien hänellä olevan mahdollisuuksia pärjätä korkeimmissakin opinahjoissa.
Vasta oikeusjuttu sosiaaliviranomaisia vastaan johti tämän kaaoksen päättymiseen. Lapsi kertoi, että kukaan ei huolehtinut hänen läksyistään ja koulunkäynnistään sinä aikana kun hän ei päässyt kotiin.
Nyt lapsi on palaamassa kotiin kokonaan kiitos oikeusjuttujen. Palaa akateemiseen kotiin, jossa lapsen tulevaisuudesta ja nykyisyydestä välitetään kunnolla.
Opettaja hyvä, ei se sijaishuolto ainakaan kaikille lapsille ole se paras paikka, ei ainakaan meidän lapselle, joka haluaa kotiin ja niin pian kuin mahdollista. Sijoitukseen ei päästä sinne JOUDUTAAN PAKOSTA.
Hoitoa ei saanut lainkaan. Kohtelu on hirviömäistä, mutta lapseni pelkäsi siellä kaikkia huonerangaistuksia ja eristyksiä, ettei uskaltanut sanoa mitään vastaan. Lapsen kunto ei kohentunut kahden vuoden aikana, vaan paheni. Siitä meille lykättiin vielä yksi vuosi lisää sitä helvettiä, eikä lapsen kunto parantunut, koska ei ollut mitään hoitoa. Sitten hän pääsi sieltä viimein pois.
Varoitan kaikkin hdl:n intesiivihoidosta. Siellä lapset eivät saa mitään hoitoa, jota on luvattu. Lapsia rangaistaan hirvittävästi ja siten saadaan heidät vaikenemaan. Jokaikinen sen helvetin läpikäynyt lapsi tulee sieltä entistä huonokuntoisempana ulos. IHAN JOKAIKINEN.
Missä kohden heitä kuullaan?
Tässä esimerkkejä kuulematta jättämisestä:
1) Lapsi sanoi jo lähetettä rustanneille psykiatreille: "Minulla on hyvä koti, jossa on kiva olla ja hyvä äiti, joka hoitaa minua. Miksi minut pitää huostaanottaa?"
Kallonkutistajat myhäilivät, kun "lapsi ei ikänsä takia ymmärrä, että huostaanotto on vain mitään merkitsemätön toimenpide ja ainoa tapa saada lapselle hänen tarvitsemaansa erikoissairaanhoidon tasoista hoitoa."
Psykiatrit sivuuttivat täysin sen, että oli lapsen mielestä tosi outoa tulla huostaanotetuksi ja hänen turvallisuudentunteensa kärsi jo etukäteen koko ajatuksesta, että äitiä ei saa tavata joka päivä, kuten sairaalassa. Suoraan sanottuna lapsi häpesi huostaanottoaan, ei halunnut kertoa siitä kenellekään saman ikäisille.
2) Lapsi: "MInä en halua sinne, kun en saa tavata äitiä joka päivä."
Sossu: "Laitoksessa on tietyt säännöt ja sinun on sopeuduttava niihin."
3) Lapsi: "Miksi ovi on lukossa, eikä saa mennä pihalle leikkimään."
Hoitaja: "Ei täällä mennä ja tulla miten haluaa, eikä hoitajilla ole aikaa viedä teitä ulos."
4) Lapsi itkien: "Minulla on niin hirveän ikävä äitiä!"
Hoitaja: "Niinhän meillä kaikilla aina joskus on. Ja mitä sinä sen perään huudat, se sinut tänne toimittikin!"
Lapsi: "Eikä toimittanut!"
Hoitaja: "Ole hiljaa ja nuku, että et häiritse muita."
5) Lapsi: "Minä en pysty syömään kaikkia ruokia, minä oksennan."
Hoitaja: "Kyllä sinut täällä vielä opetetaan syömään niitä."
6) Lapsi ääneen itkien: "Älä äiti jätä minua tänne, minä olen täällä niin yksin, minua pelottaa ja minun on niin paha olla! Älä äiti rakas, jätä minua tänne!"
Hoitaja minulle: "Älä usko, mitä se puhuu täältä! Se vedättää sinua ihan selvään, lähde menemään siitä, vierailuaika on ohi. Kyllä täällä kaikki hyvin hoidetaan, se valehtelee, kaikki ne valehtelevat, kun yrittävät määrätä vanhempiaan."
7) Lapsi kiltiksi kokemalleen hoitajalle: "Ole sinä minun omahoitaja tänä iltana, pliis, pliis, älä laske X:ää minun huoneeseen!"
Pahoinpitelyt tapahtuivat aina lapsen huoneessa niin, että toiset hoitajatkaan eivät olisi todistamassa niitä.
Kerran hoitajien vaihto onnistui, muulloin ei.
8) Minä sossuille: "Miten lujaa lasta on sijaishuollossa lyötävä, että lastensuojelu puuttuu siihen?"
Sossu: "Niin lujaa, että siitä jää jälki."
Eihän niitä jälkiä kukaan saanut olla todistamassa lukitulla lastenkodin psykiatrisella osastolla. Taitava hoitaja osaa läimäytellä niin, että ihon punoitus on seuraavaan aamuun mennessä häipynyt, kun on kouluun lähdön aika.
9) Peloteltu lapsi uskalsi sentään sanoa sossulle: "Täällä on hirveää, minä haluan täältä pois, minun on päästävä täältä pois!"
Sossu: "Kyllä se koti siellä odottaa ja sinä pääset pois, mutta ei vielä. Täällähän on kaikki hyvin ja sinun pitää vain sopeutua tänne. Leikitäänpä nyt vähän, että sinulle tulee parempi mieli. Mitäs sinä haluaisit leikkiä?"
10) Minä hoitajalle: "Miten te voitte perua ilman perusteltua syytä lapselle jo luvatun loman, sehän on hänelle ihan hirveä pettymys? Älkää kertoko tätä vielä hänelle, kun hän tulee koulusta!"
Hoitaja: "Meillä on sellainen avoin työskentelytapa, että lapsen on kuultava heti kaikki häntä koskevat päätökset. Kyllä se heti kerrotaan, niin se on sitten kerrottu."
Menin kotiin niin lujaa kuin pääsin soittamaan sosiaalityöntekijälle, että ehtisin ennen kuin hoitaja puhuu lapselle. Se onnistui sillä kertaa! Sossu painotti itse kuulleensa kun kotiloma lapselle luvattiin ja vetosi siihen, että lastensuojelullisesta näkökulmasta ei ole oikein aiheuttaa lapselle niin suurta pettymystä. Lapsi sai sillä kertaa lomansa.
Mutta meillä olikin poikkeuksellisen hyvät sossut. Yleensä tuollaisessakaan tilanteessa, äiti ei olisi edes saanut sossua puhelimella kiinni ja laitos olisi saanut siinäkin kohtaa harjoittaa täysin lasta huomioimatonta mielivaltaansa.
Tuo oli siis poikkeustapaus, mutta yleensä edellä kuvatulla tavalla lapsen mielipiteet sivuutetaan kaikissa pienissäkin yksityiskohdissa, puhumattakaan siitä, että välitettäisiin mitään lapsen mielipiteestä, missä hän haluaa asua, missä hänen on hyvä olla. Tämä on mahdollista sillä, että yhteiskunta on ottanut vallan itselleen määritellä sen, mikä on lapsen paras missäkin tilanteessa. Lapsen ja vanhempien mielipiteillä ei ole yleensä käytännössä yhtään mitään arvoa.
miksi ja minkälaisia rangaistuksia lapsesi sai... tarkoitat tuota länsi-helsingissä sijaitsevaa laitosta???
perheitä, eikä heillä ole muuta apua tarjottavanaan kuin huostaanotot. Ne sossut täytyy kiertää kaukaa, jos vain on mahdollista niin, ettei lapsen vointi kärsi.
Uupumukseen niiden tulisi tarjota kodinhoitajaa ja lastenhoitoapua, mutta tarjoavatkin huostaa.
Ei ole kiva olla lainsuojaton, mutta niin se nyt vain taitaa mennä näissä huosta-asioissa.
Päihdehuollosta ja tarjotusta avusta tuntuu olevan jatkuvaa epäselvyyttä, kateutta, katkeruutta ja muuta epäselvyyttä. Lue alhaalta löytyvä ketju "Alkoholisteja ei auteta". Oikea kuntoutus puuttuu, ei A-klinikalla juokseminen ole mitään kuntoutusta, sen läpi käyminen on vasta ehto kuntoutukseen pääsylle. Tai oikeastaan ei pääse sittenkään kuin harva ja valittu, koska kunnat eivät halua kustantaa asiakkaan tarpeita vastaavaa kuntoutusta, vaan kustannetaan halvempi lume-hoito, josta asiakas ei hyödy välttämättä millään tavalla.
En ole itse tätä läpikäynyt, mutta olen ymmärtänyt asioiden etenevän näin:
Sossu iskee kiinni perheeseen, se edes ei ole oleellista, mistä syystä. Perhetilanteen selvityksen aikana kuka vain, siis huom. kuka vain, voi joutua epäillyksi liiasta alkoholinkäytöstä. Tilannetta pahentaa, jos sossun korviin on tullut vanhempien alkoholinkäyttö, VAIKKA lapset eivät silloin olisi kotona olleetkaan. Tiedän myös vanhemman, joka teki sen virheen, että itse kertoi sossulle nuoruudessaan tapahtuneesta reilusta alkoholinkäytöstä, vaikka se oli taakse jäänyttä elämää jo ennen kuin vanhemmat tutustuivat toisiinsa.
Sitten tulee huostauhka, jonka aikana moni vanhempi lapsen menettämisen pelossa suostuu vapaaehtoisiin A-klinikkakäynteihin ja antabukseen, vaikka hän ei niitä todellisuudessa tarvitsisikaan, mutta sossun pillin mukaan on siinä tilanteessa edettävä joka tapauksessa. He sanelevat ehdot, vanhempi hyppää kun käsketään, olivat käskyt hänen kohdallaan miten järjettömiä tahansa.
Jos sitten ajatellaan niitä, jotka tosiaan juovat liikaa... Antabuksesta ei ole monelle mitään hyötyä todellisuudessa, niin sen käyttäjät ovat itse kertoneet. Sen vaikutushan perustuu siihen, että antabus aiheuttaa pahoinvointia, jos henkilö ottaa alkoholia. Mutta ei kaikille! Pahimmillaan voi olla jopa hengenvaarassa, mutta eivät kaikki ole! Pitkälle alkoholisoituneilla kemiallisen aineen kiinni pitävä voima voi olla niin vahva, että se voittaa ihmisessä luontaisesti olemassa olevan kuolemanpelonkin.
Toki monet vähemmän alkoholisoituneet lapsen menettämisen uhka saa haluamaan ihan oikeasti raittiutta. Mutta taas pitää lisätä, että ei kaikkia. Turhan moni uskoo olevansa niin vahva, että voi pelleillä viinan kanssa vielä senkin jälkeen kun sossut on kerran saatu pois kuvioista. Ja taas: Eivät kaikki tee niin.
Sitten voi vielä mainita ne ihmiset, jotka pelkäävät amtabuksen haittavaikutuksia niin paljon, että ovat juomatta vain sen vaikutuksen pelosta. Kun antabus lopetetaan, voi juoda taas kuten ennenkin, koska sisäistä muuttumista ei ole tapahtunut, että haluaisi todella lopettaa juomisen.
Ja entäs ne henkilöt, jotka raitistuvat ihan yksin, ilman mitään A-klinikoita ja kuntoutuksia? Jaksavat kipuilla omalla tahdonvoimallaan irti päihteistä. Onko heidän psyykkinen ja fyysinen riippuvuutensa ollut yhtä vahva kuin toisilla, vaikea sanoa.
Tai ne, jotka kokevat ihmeparantumisen, koko tarve käyttää päihteitä häipyy täysin yhden rukouksen aikana? Sen jälkeen ei kuulema tarvitse aineita vastaan kipuilla ollenkaan, kun olo on sellainen kuin ei olisi koskaan juonutkaan.
Suurin osa irvistelijöistä on muuten niitä kohtuukäyttäjiä, jotka luulevat voivansa hallita oman alkoholinkäyttönsä loppumattomiin... Vai mistä ihmeestä ne vaikeasti alkoholisoituneet tämän maan pinnalle oikein ilmestyvät? Heistä muuten suurimmalla osalla ei ole enää lapsia huollettavanaan, kuten muutama päivä sitten Hesarissa olleesta poliisien kotihälytysjutusta ilmeni. Eri asia ovat huumeisiin sotkeutuneet, koska niihin voi olla vaikeasti koukuttunut jo hyvinkin nuorena.
Alkkiksia ei kaiken kaikkiaan ls:ssa siis päähän silitellä! Heidän kohdallaan rikotaan lastensuojelussa lakia ihan yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin kohdalla. En tiedä, voisiko jopa sanoa, että ehkä vielä enemmän, koska sossun ja sijaishuollon on niin helppo leimata vanhempi pohjasakaksi, jonka mielipiteistä ja lainmukaisista oikeuksista ei lastensuojelussa tarvitse välittää sitäkään vähään kuin muiden vanhempien.
Sijaishuolto on tehnyt yleistävää ja väärää mainosta tästä ihan riittävästi sillä perusteella, että lasta pompotellaan liian helposti kodin ja sijoituksen väliä sen mukaan, sattuuko vanhemmilla olemaan raitis ja vai juontijakso meneillään. Ja toinen tilanne, mistä on ollut paljon polemiikkia on se, että päihdevanhemmat eivät ole pitkään aikaan pitäneet lapseen mitään yhteyttä, sitten raitistuvat ja haluavat lapsen itselleen.
En voi olla ärsyyntymättä näistä jutuista, koska niin moni päihdevanhempikin jää huostan jälkeen täysin ilman, että lainmukaista oikeaa päihdekuntoutusta edes tarjottaisiin! Ei tietysti ole lapsen etu repiä häntä monta kertaa elämänsä aikana juuriltaan, mutta ei ole kyllä lapsen etu sekään, että vanhemmille ei monesti ole edes tarjottu apua raitistumiseen. Jos he eivät ota apua vastaan, se on eri juttu, mutta kyllä lain mukaan kuntoutusmahdollisuus on järjestettävä! Ja ihan oikeaan päihdekuntoutukseen, eikä vain pilipali-antabuksiin ja A-klinikalla juoksemisiin.
tänne, mitä tavoittelemasi "oikea päihdekuntoutus" mielestäsi on. Sellaisen mallin laitat millä tulosta syntyy taloudellisesti.
sellaista, millä asiakas kuntoutuu pysyvästi, kykenee hoitamaan itse asiansa ja joko palaa tai tulee ensimmäisen kerran elämässään veronmaksukykyinen kansalainen. Silloin hän omalla työpanoksellaan kompensoi aikaisemmin aiheutuneita kuluja ja maksaa oman osuutensa tulevaisuudessa tarvitsemistaan sairauskuluista, eläkkeistä ym.
Muussa tapauksessa hänestä on yhteiskunnalle lähinnä vain menoja.
Se, millaista päihdekuntoutus on parhaimmillaan, löytyy kyllä aiheeseen liittyviä sivuja tutkimalla.