kun varhaispuberteetissa oleva erittäin herkkä lapsi uhkailee itsemurhalla koska isä ei halua häntä tavata.
Pelkään todella lapseni puolesta, mutta lapsen isän kanssa kommunikointi ei onnistu.
Itse pyrin olemaan lapselle mahdollisimman iso tuki ja onneksi mieheni on aivan ihana ihminen joka tukee lastani myös täysillä. Silti kukaan ei voi lapselle korvata isää, ja kun isä ei halua lastaan elämään voi se todella murtaa lapsen henkisesti.
Pelkään todella lapseni puolesta, mutta lapsen isän kanssa kommunikointi ei onnistu.
Itse pyrin olemaan lapselle mahdollisimman iso tuki ja onneksi mieheni on aivan ihana ihminen joka tukee lastani myös täysillä. Silti kukaan ei voi lapselle korvata isää, ja kun isä ei halua lastaan elämään voi se todella murtaa lapsen henkisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ainakin nuorelle. Koulun kautta?
Myös se voisi olla henkisesti raskasta lapselle, jos isä syyllisyyttään muutaman kerran tapaa lasta ja jälleen hylkää. Yrittäkää ilman tuota isää selvitä, siten lapsi saa paremmat eväät tulevaisuuteen.
Olenkin miettinyt ettei isää enää tarvita rikkomaan lasta enempää.
Joka kerta kun homma ottaa takapakkia menee lapsi ihan palasiksi, ja minä keraan palasia kasaan vaan sitä varten että isä rikkoo lapsensa kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Miten joku voikin olla noin sairas että pelaa tuollaista peliä lapsen kanssa. Nyt ei muuta kun huoltajuuden muutto (miksi isä saisi vaikuttaa lapsen asioihin kun ei kerta halua olla lapsensa elämässä muutenkaan) ja yritetään molemmat unohtaa koko miehen olemassa olo.
Tuntuu vaan pahalle lapsen puolesta joka kuitenkin kaipaa isäänsä.
jo kahdeksatta vuotta. Lapsi ei vielä pahimpaan murrosikään ole päässyt. Meillä isä käy jatkuvaa "narunvetoa" eestaas. Ei tajua mitä lapselle tekee, minua ja kasvatustani syyttelee jos lapsi kärsii. Lupailee ja maalailee lapselle melkein jokaisella tapaamisellaan että "kohta voit muuttaa isin luo" tai että "isi muuttaa kohta ihan lähelle ja sitten nähdään usein" jne. :-(
Lapsi käy terapiassa pari krt/kk. Isän mielestä turhaa hömpötystä.
Minä en ole huoltajuutta muuttanut, antaa olla, ei ole montaa vuotta enää jäljellä.
Vie nopeasti nuoresi saamaan ulkopuolista apua. Itsemurhalla uhkailu hylkäämiskokemuksesta johtuen on todella vakava juttu, etkä voi ottaa sitä muutoin kuin tosissasi. Hae lisää apua heti huomenna.
hoitaa kommunikointi kolmannen osapuolen ja isän kesken? Jos teiltä se ei onnistu? Joku sukulainen, ammattilainen, kuka tahansa, mahd. kummankin tuttava/ystävä?
Mielenkiinnosta, onko isä perustellut jotenkin tapaamattomuutta? Ompa teillä raastava tilanne, voimaa sinne ja toivottavasti löydätte ratkaisun.
ei onnistu tuokaan. Olen isälle ehdottanut että tapaisivat ammattilaisen tai sovittelijan mutta ei.
Isä on minulle katkera jostain vaikka syytä ei ole. Itse hän on toiminut täysin väärin yhtään lapsen etuja ajattelematta.
Lapsi sanoikin eilen, että hänelle taitaa olla parempi olla ilman isää kun isä vain valehtelee ja tuottaa pettymyksiä.
Näen selvästi miten lapsi yrittää kovettaa itsensä isäasian suhteen, mutta sitä hylkäämisen tunnetta ei mikään vie pois.
Isä on hänet hylännyt... voiko pahempaa ollakaan.
Ihmettelen miksi kysyt tätä asiaa uusioperhepalstalla, kun käsitykseni mukaan uusioperheys ei liity asiaan? Kuuluisi varmaan noihin mielenterveysasioihin...
Ei muuten muttei aikaakaan kun joku keksii väittää että isä ei halua nähdä lastaan koska hänen uusikkonsa kieltää sen. Sitähän tämän palstan meininki on!!!
että johan on ihmiset ahdasmielisiä että tästäkin asiasta pitää nipottaa !
Kyse on nimenomaan erolapsesta jolla on uusperhe.
Ja ihan tiedoksi, että jos lapsen isällä on jotain hyvää niin se on hänen nykyinen vaimonsa !
Lapseni pitää hänestä paljon, ja minä kunnioitan häntä ihmisenä.
Anteeksi vaan kauheasti jos pahoitin nyt jonkun mielen kirjoittamalla asiasta nimenomaan tällä palstalla, itse vaan yritän imuroida mielipiteitä asiasta mahdollisimman laajalti koska tilanne on niin helvetin pelottava.
En minä nipota.
Mielestäni asian syvin ongelma ei liity siihen että on kyse uusioperheestä, vaan siihen että pojallasi on mielenterveydellisiä ongelmia. Ongelma on myös ettei lapsen isä halua tavata lastaan. Eli asia ei liity uusperheisiin.
En sanonut että SINÄ alat sanomaan että isän uusikko ei anna tavata. Sanoin että joku sen sieltä keksii...
Et ole pahoittanut kenenkään mieltä. Huomautin vain.
Sinuna kertoisin pojallesi että toivot hänen ymmärtävän, kuinka sinun maailmasi romahtaisi jos hän tekisi itselleen jotain. Lisäksi voit sanoa että pojassa ei ole vika, vaan jotkut asiat vain menevät niin, ehkä elämän mennessä eteenpäin hän saattaa saada vastauksen mikä tämän tarkoitus on ja voit kysyä mitä hän haluaisi sinun tekevän.
En nyt muista sanoitko minkä ikäinen poika on kysessä, mutta jos pojalla siihen on tarpeeksi ikää (esim. 14) voit sanoa pojalle että ottaa yhteyttä isäänsä ja kertoo mitä tuntee. Hän saisi purettua pahan olon pois. Tai vie poika isän naaman eteen ja kässke selittämään. Eiköhän isänsä jotain tajua siinä vaiheessa. Usko mua, tiedän mistä puhun. Seurannut läheltä.
Käyttäisin myös pojan "isäpuolta" hyväkseni, monesti on miesten helpompi puhua miehelle. Jos he tulevat toimeen hyvin, voisi poika ehkä viettää aikaa isäpuolen kanssa. Ehkä se saisi avautumaan ja toisaalta tuntemaan että hänellä on edes joku "miehen malli".