On ihminen niin vahvaa Luojan tekoa
et jaksaa kyllä aina hautaan saakka,
ei kannettavaa tarvi olla suurta kekoa
ja haudassahan poistuu sekin taakka.
Kun kantaa oman ristinsä on totta tosiaan
puuhaa sulla siinä mielin määrin,
kerran kun sä taaksesi jätät tämän maan
niin tiedät missä onkaan mennyt väärin.
On vastassa sua mies tää valkoviittainen
sä saavut silloin niin kuin alttarille,
hän kirjastansa katsoo määrät syntien
saat tiliäsi tehdä Pietarille.
On elosi sun ollut maassa aika vaivasta
ja polkusikin mennyt usein väärään,
nyt kilvoitella koitat silti kohti taivasta
vaan jotain muuta sulle ensin määrään.
Jos kysymykseen kahteen vastaat oikein lupaan sen
on taivaspolku sinun osanasi,
väärän vastauksen myös mä sallinen
kas Herrahan on sinun auttajasi.
Nuo kysymykset kuuluu: Ken on suurin päällä maan?
Ja kuka taivaskaikkeutta johtaa?
Sä heti saatkin niihin käydä vastaamaan
ei niissä ole yhtään epäkohtaa.
Oi valkoviittainen sä itse Pyhä Pietari
mun vastaukseni on aivan tässä,
on Herra kaikkivaltias mi maata johtavi
niin taivaassa ja aina elämässä.
En taivasta mä tunne olen täällä vieras maan
vaan tuntea sen tahtoisin mä kyllä,
portista jos tuosta minä käydä sisään saan?
Niin valkovaatteet oisi myös mun yllä.
On vastaukset aivan oikein tiedät kyllä sen
en porttia mä silti auki laita,
aikanaan sen sullekkin mä kyllä aukaisen
myös valkoinen sun ylläsi on paita.
Ei täyttynyt sun tiimasi,viel`maassa majas on
ja siksi sinne unensiivin kuljet,
vaan kerran kun soi kohdallasi kellot kohtalon
niin viimeuneen silmäsi sä suljet.
On unelmat kuin hiekkaa mikä maahan hajoaa
Herran rakkaus se kaiken kestää,
sanassakin sanotaan ken sanan unohtaa
ei kadotuksen polkua voi estää.
Kun maassa koitat heikompaasi aina puolustaa
ja auttaa ken on apuasi vailla,
vaikka mitalia et sä siitä silloin saa
niin punnitaan ne kerran taivaanmailla.
Tuo ristintie,pidä siis sä aina mielessä
se päättyä ei voisi kulkemalla,
Herran rakkaus on aina ikiystävä
niin taivaassa kuin myöskin maailmalla.
Kun silmät avaat aamuun uuteen tietäen siis käy
Herra pitää huolta omistansa,
Hän vierelläsi kulkee vaikk`ei koskaan näy
on kaikki silti Hänen rakkaintansa.
Jos SANAAN joskus kompastut ja mieli paha on?
Et silti mitään tehnyt ole väärin,
Tää mainen retki kestäähän vain pienen tuokion
on IKUISUUS! Ja aikaa mielin määrin.
et jaksaa kyllä aina hautaan saakka,
ei kannettavaa tarvi olla suurta kekoa
ja haudassahan poistuu sekin taakka.
Kun kantaa oman ristinsä on totta tosiaan
puuhaa sulla siinä mielin määrin,
kerran kun sä taaksesi jätät tämän maan
niin tiedät missä onkaan mennyt väärin.
On vastassa sua mies tää valkoviittainen
sä saavut silloin niin kuin alttarille,
hän kirjastansa katsoo määrät syntien
saat tiliäsi tehdä Pietarille.
On elosi sun ollut maassa aika vaivasta
ja polkusikin mennyt usein väärään,
nyt kilvoitella koitat silti kohti taivasta
vaan jotain muuta sulle ensin määrään.
Jos kysymykseen kahteen vastaat oikein lupaan sen
on taivaspolku sinun osanasi,
väärän vastauksen myös mä sallinen
kas Herrahan on sinun auttajasi.
Nuo kysymykset kuuluu: Ken on suurin päällä maan?
Ja kuka taivaskaikkeutta johtaa?
Sä heti saatkin niihin käydä vastaamaan
ei niissä ole yhtään epäkohtaa.
Oi valkoviittainen sä itse Pyhä Pietari
mun vastaukseni on aivan tässä,
on Herra kaikkivaltias mi maata johtavi
niin taivaassa ja aina elämässä.
En taivasta mä tunne olen täällä vieras maan
vaan tuntea sen tahtoisin mä kyllä,
portista jos tuosta minä käydä sisään saan?
Niin valkovaatteet oisi myös mun yllä.
On vastaukset aivan oikein tiedät kyllä sen
en porttia mä silti auki laita,
aikanaan sen sullekkin mä kyllä aukaisen
myös valkoinen sun ylläsi on paita.
Ei täyttynyt sun tiimasi,viel`maassa majas on
ja siksi sinne unensiivin kuljet,
vaan kerran kun soi kohdallasi kellot kohtalon
niin viimeuneen silmäsi sä suljet.
On unelmat kuin hiekkaa mikä maahan hajoaa
Herran rakkaus se kaiken kestää,
sanassakin sanotaan ken sanan unohtaa
ei kadotuksen polkua voi estää.
Kun maassa koitat heikompaasi aina puolustaa
ja auttaa ken on apuasi vailla,
vaikka mitalia et sä siitä silloin saa
niin punnitaan ne kerran taivaanmailla.
Tuo ristintie,pidä siis sä aina mielessä
se päättyä ei voisi kulkemalla,
Herran rakkaus on aina ikiystävä
niin taivaassa kuin myöskin maailmalla.
Kun silmät avaat aamuun uuteen tietäen siis käy
Herra pitää huolta omistansa,
Hän vierelläsi kulkee vaikk`ei koskaan näy
on kaikki silti Hänen rakkaintansa.
Jos SANAAN joskus kompastut ja mieli paha on?
Et silti mitään tehnyt ole väärin,
Tää mainen retki kestäähän vain pienen tuokion
on IKUISUUS! Ja aikaa mielin määrin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.