Olen pahoillani, jos runoni tuottaa jollekulle tuskaa,
mutta joskus unelmille voi elämässä käydä näinkin.
Löysin tämän runon pöytälaatikostani:
Unelmat särkyvät
kuin lasikello,
joka on soinut
kaipaustaan
turhissa tuulissa,
valkeissa kuin
enkelin hauras siipi,
vailla kosketusta
maan todellisuuteen
Ja jossain
lapsi itkee yhä
tyhjissä huoneissa
ja odottaa,
että joku tuttu
ja rakas tulisi
ja painaisi vasten
lämpöistä rintaa
Ja jossain
virtaavat veret
kuin vedet vuorten
jäätyneistä silmistä
6.7.2008 Kerppuli
mutta joskus unelmille voi elämässä käydä näinkin.
Löysin tämän runon pöytälaatikostani:
Unelmat särkyvät
kuin lasikello,
joka on soinut
kaipaustaan
turhissa tuulissa,
valkeissa kuin
enkelin hauras siipi,
vailla kosketusta
maan todellisuuteen
Ja jossain
lapsi itkee yhä
tyhjissä huoneissa
ja odottaa,
että joku tuttu
ja rakas tulisi
ja painaisi vasten
lämpöistä rintaa
Ja jossain
virtaavat veret
kuin vedet vuorten
jäätyneistä silmistä
6.7.2008 Kerppuli
Vastaukset 15
Vanhimmat
Surullinen, mutta en usko tuottavan tuskaa. Kaikki olemme kokeneet unelmien särkymisiä. Kirjoitat kaiken paljon hienovaraisemmin kuin minä. Runoissani ulvon niin, että kitarisatkin paistavat kurkusta. Sinä puolestaan itket hienovaraisemmin muutamalla kyyneleellä ilman suurempaa paruntaa. Runosi ovat jalostuneemmat.
Vaikka en ole kyllä aivan samaa mieltä. asiahan voi olla aivan toisinkinpäin...
Kerppuli
Lämpöistä rintaa. Emmekö me vähän vanhemmatkin tykkäisi siintä jos joku halaa oikein voimallisesti?
Tekstisi on todella lähellä tätä päivää,nautin lukemastani. Kiitos kerppuli!
Sitähän varmaan monikin kaipaa, lämpöä elämän pakkasissa.
Kerppuli
Herkkä runo - varovasti luin...
lasikellot ovat hauraita
kerppuli
Moi.
Vai että piilossa, laatikon pohjalla.
Joutupa lukemaan muutamaan kertaan..
Oli mahdottoman hyvä,,Haikean surullinen, elämästä eletystä kertova, omakohtainen kosketus joka kantoi koko runon ajan.
Kiitos luku nautinnosta....
Ter Raimo
kommentistasi !
Kerppuli
soi kellosi vaikka, onkin särkynyt ja ehkä siksi että kaikki ihmiset kokeevat unelmiensa särkymisiä.
Joskus tuntuu että sillä asialla on jokin tarkoitus, kun koemme unelman särkymisen niin olemme lähempänä todellisuutta ja silloin ymmärämme toisiamme paremmin, osaamme antaa arvoa "vaatimattomillekkin" ystävyyden ja tunteiden ilmaisuille.
Sillä jos kaikki haaveemme toteutuisi niin ei edes paratiisi olisi riittävä, ei kauneinkaan neito olisi tarpeeksi, eikä jaloin ritari, vitivalkoisine ratsuineen voisi viedä meitä korkeimman ja jyrkimmän lasivuoren laella olevaan linnaansa, se kaikki olisi vain tomua, siksi että me osaisimme haavella aina vaan jotain paljon kauniimpaa ja jalompaa, kirkaampaa ja kalliimpaa.
Siten myös pakenisimme todellisuudesta niin kaus että eksyisimme. Siksi se lämmin syli on ihan riittävä paikka kun lohtua kaipaa,
ja senhän löytää lähimmästä ihmisestä, pitää vain kysyä.
Voisitko sinä halata minua , olisin sen tarpeessa ja jos joku sitä pyytää meiltä, niin ei ole mahdotonta halata kun vain on tarpeeksi takana särkyneitä unelmia.
Olet varmasti oikeassa. Jollei olisi varjoja, emme näkisi valoakaan.
Kerppuli
Tuntui hyvälle.
iloa viikkoosi.
runosi voisivat olla lukijalle tuskaa ?
Olen joskus ennenkin sanonut, että nämä runot
jotka olet pöytälaatikostasi kaivellut, tuntuu
olevan yhtä särkyviä kaikki tyystin.
Tässä on jotain niin äärettömän herkkää ja
haurasta - kuin ohuinta lasia tai fajanssia. Eh-
kä tyhmiä vertauksia pysäyttävästä runostasi.
joskus voi tahtomattaan avata arpeentuneita haavoja. Sitä en tahtoisi tuottaa kenellekään.
Kiitos kommentistasi Linda !
Kerppuli
ei tuottanut tuskaa, tämä oli
lukunautinto parhaimmillaan, kiitos!
että nautit runoni lukemisesta.
Kerppuli