9 kk vanha sukulaisen koiruus ei anna leikata kynsiään mitenkään päin, kädellä koskettaessakin tassuun sähähtää silmille ja yrittää puraista. Voimaa on pikku tyypillä myös ja eläinliikkeessäkin yritetty leikata kynnet jopa kuonokopan avulla.Reuhtomiseksi meni sekin. Sama ilmiö, jos koira on nukkumassa esim. oven edessä ja käsketään pois, alkaa murista!
Ei saisi murista eikä yrittää purra todellakaan - kellään ideoita siis miten opettaa kynnenleikkuuseen ja kuriin?
Ei saisi murista eikä yrittää purra todellakaan - kellään ideoita siis miten opettaa kynnenleikkuuseen ja kuriin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se ainakaan väkisin tekemällä koiralle miellyttäväksi muutu.
Hyvällä kannattaa aina aloittaa. Pieniä herkkupaloja pino viereen ja alussa vaikka viette kättä lähelle koiran jalkaa ja annatte kehuja ja namipalan. toistatte useimpia kertoja ja harjoite päättyy siihen. Etenette pikkuhiljaa ja jos eka rupeama sujui rauhallisesti koiran pillastumatta, etenette siihen että samalla kun koskette jalkaan, annatte namia. jne jne jne.
Koiralle luodaan positiivinen mielikuva siitä että sen jalkoihin kosketaan. Melko pian päivittäisellä harjoittelulla pääsette niin pitkälle että voitte leikata siltä yhden kynnen ja seuraavaksi jo kaksi...
Konstit on monet ja tuo vain yksi keino. Itse etenin nooin oman murkkuikäisen pahikseni kanssa ja nyt se tulee ihan itse kynsienleikkuuseen kun näkee että otan kynsisakset esille.
Onkohan nyt sukulaisesi ymmärtänyt pennun kasvatuksessa jotain väärin? Ei saa murista eikä purra, mutta omistajakaan ei saa kohdella koiraa ihan miten vain...
Jotta kynsiä voidaan leikata, pennun tulee antaa koskea sen tassuun. Tähän opetellaan herkkupalojen avulla. Koiran jalkaan kosketaan ja samalla annetaan herkkua ja kehutaan. Tätä toistetaan niin kauan, että koira antaa koskettaa tassuunsa vapaaehtoisesti murisematta. (Koskettamisharjoituksen voi aloittaa vaikkapa kyynärpäästä ja edetä sitten kohti tassun päätä.)
Seuraavaksi otetaan kynsileikkurit esille ja taas palkitaan. Kynsileikkurit on mukava asia ja siitä seuraa aina mukavia asioita = herkkuja koiralle. Leikkureilla kosketetaan kynttä rauhallisesti ja samalla palkitaan koira. Näin edetään pikku hiljaa kunnes koira antaa leikata kynnet.
Erityisen tärkeää on että tilanne on rauhallinen. Jos omistaja hermostuu, niin hermostuu koirakin ja silloin ei tule asiasta yhtään mitään.
Jos sattuu niin että kynsi leikataan vahingossa verille, niin koiraa täytyy vain kehua ja palkita, jottei se ala välttelemään kynnenleikkuutta.
Ja tuosta nukkumisesta. Meilläkin koira murisee, jos sen unta häiritään. Ihan normaalia. Kannattaa ennemin kutsua koira luokse ja palkita kuin häätää se pois. Koirien maailmassa kukaan ei häiritse nukkuvaa koiraa, siksi koirasi murisee. Murinalla se puolustaa omia nukkumisoikeuksia.
Toivottavasti tästä on apua.
enkä minä. Jo nyt on kumma, että muka pitäisi antaa koiran murista oven edessä! Mulla ei ole yksikään koira koskaan murissut mulle missään tilanteessa. Ja ikinä niitä ei ole kohdeltu väkivaltaisesti. Millä ihmeellä ihmiset saavat aikaan koiria jotka murisevat eivätkä anna leikata kynsiään????
"Jo nyt on kumma, että muka pitäisi antaa koiran murista oven edessä!"
Kuka näin on käskenyt tekemään?
Kirjoitin siitä, että kuka tahansa on vihainen, kun tullaan repimään ylös kesken unien. Siksipä koira kannattaa kutsua luokse, kuin mennä hätyyttelemään pois.
Kyllä, koiraa voi käskeä luokse jos tietää ettei siedä ohikulkevia maatessaan, vaan alkaa murisemaan. MUTTA! Silloin koiran on TULTAVA luokse! Jos se ei tule ja ihminen luovuttaa niin tadaa, jää odottelemaan sitä päivää kun se ei enää pelkästään murise, vaan käy suoraan kiinni.
Mutta itse en edes tuollaiseen tilanteeseen tule joutumaan. Meillä ei koirat murise, ei toisilleen, eikä TODELLAKAAN ihmisille. Jopa tuota 4v kakaraa väistävät välittömästi jos poika on menossa siitä missä koira makaa, mikäli kyseessä ei ole koiran oma peti. Omalla pedillä jos makaa, silloin siihen ei saa kukaan puuttua. Ei siksi että koira ei hyväksyisi, vaan siksi että koiran pitää saada jossain olla 100% turvassa/rauhassa.
Kynsienleikkuun suhteen ihan sama juttu. Kun otetaan sakset esille, leikataan kynnet. Ja siinä se. Kuonokoppa päähän jos puremismahdollisuus. Kynnet voi leikata tosiaan myös kun koira seisoo tai istuu. Jos on epäilevä koira leikkauksen suhteen. Sitä tuskin rauhoittaa se että yhtä epävarma ihminen koittaa sitä maahan painaa :D
Ja mikäli itsellä pelottaa, parempi jättää se touhu jollekkin joka ei koiraa pelkää. Jos itse alat pelko perseessä hipsuttelemaan, koira tuulettelee että hah, pääsimpäs taas askelta korkeammalle pallille.
Koira on koira, perheen ihmisjäsenet ovat sen yläpuolella, jokainen. Jos näin ei ole, ei koiraa pitäisi taloudessa edes olla.
Vaan luulenpa että kärsivällisyys ei omistajalla riitä. Hyvä ja tehokas konsti on opettaa koira hakeutumaan itse käsiteltäväksi. Kosketuskepin osaava koira on jälleen etulyöntiasemassa mutta muutkin sen oppivat.
Laita tyhjä kätesi siten, että koira pääsee sitä koskettamaan kuonollaan. Älä houkuttele tai käske ja äläkä varsinkaan vie itse kättäsi koiraan kiinni. Jos se ei uskalla tulla edes lähelle, namin paikalla ja suunnalla se vähitellen onnistuu. Kosketuksesta palkka aina siten, että koira saa namin ollessaan kosketuksessa käteen. Kun namit loppuu, loppuu samalla kosketuskin ja päinvastoin. Siitä sitten pikkuhiljaa edeten tassuihin ym.
Taaskaan ei kannata tavoitella kuuta taivaalta kerralla vaan käyttää tähän aikaa sen minkä koira vaatii. Vaiheesta toiseen edetään vasta kun koira osaa edellisen.
...herkkuja on kokeiltu jo aiemminkin, nyt entistä enemmän. Mutta lähestyttäessä käpälää iskee ärripurri silti kiinni käsivarteen hampailla ja turrikka luopuu herkuistakin, ei välitä enää makkaranpalasta tms. Jalan keskiosaan antaa vielä koskettaa, mutta vaikka kuinka palkitaan ja palkitaan, alemmas käpälään ei anna mennä.
Mutta jatketaan yrittämistä. Koira on hyvin rakastetusti ja lämpimästi pidetty ja positiivista vahvistamista käytetty jo tähänkin asti jatkuvasti.
Se onnistuu helposti ja vaivattomasti vain televisiossa viikonlopun aikana, joten kärsivällisyyttä ja koiran ehdoilla.
Vuotiaallakin koiralla on jo pitkä kokemushistoria kynsien leikkauksesta kaikkine ikävine muistoineen ja niitä ei pystytä millään konstilla pois pyyhkimään. Sen vuoksi se voi putkahtaa esiin hetkittäin vielä kauan senkin jälkeen, kun se on jo alkanut sujua. Tällaiset oppimistasanteet, jolloin ei tunnu tapahtuvan edistystä ja pienet taantumatkin kuuluvat oppimisprosessiin, eikä välttämättä tarkoita että tarvittaisiin heti radikaalia koulutustavan muutosta. Ajan kanssa nekin vähenevät ja uusi toimintamalli tulee hallitsevaksi, kun pysyy vain johdonmukaisen objektiivisesti tilannetta tarkkailevana.
Vähän sama asia, kuin oikeakätinen ihminen alkaisi opetella vasenkätiseksi. Tiukassa tilanteessa tai keskittymisen herpaantuessa ihminenkin turvatuu siihen, minkä parhaiten osaa eli tarttuu oikealla kädellä.
Ettei vain olisi kuitenkin ihan oma koiruutesi?
Miksi täällä sukulaisen koirasta huolehtisit?
Eihän siinä nyt mitään hävettävää ole, jos ei kynsien leikkuu onnistu.
En ole vielä koskaan leikannut koiraltani kynsiä. 3,5-vuotias Parsonrusseli. Kun ei sillä ole pitkät kynnet. Varmaan liittyy aktiivisuuteen, on aina liikkeessä.
Mutta punkkeja vedellään usein irti pihdeillä. Puhelen sille koko ajan ja "lässytän" ja sanon, että kun ollaan valmiita, saat namia. Ihan varmaan ymmärtää. Palkitsen koiran antamalla namia ja antamalla sen haistaa punkkia (heh) ja sitten tehdään "voitontanssi", kiljutaan ja pompitaan ja iloitaan. Koira ihan villinä ilosta.
Vaikka et ole koskaan leikannut, se ei tarkoita sitä että joskus vielä pitäisi leikata. Nuorena koira on aktiivinen, kynnet kuluvat, mutta entäpä sitten kun koira vanhenee, liikkuminen hidastuu, ja välttämättä kynnet eivät kulukaan enää samaan tahtiin? Jos koiraa ei ole pienestä pitäen totutettu yleisiin hoitotoimenpiteisiin, et voi olettaa että se myöhemminkään onnistuisi yhdeltä istumalta.
Tuli kovasti mieleen ensimmäinen oma koirani, jonka sain pre-teini-ikäisenä. Sekarotuinen uros, joka erityisesti murkkuiässä alkoi pistämään vastaan kaikessa, koetteli johtajuuttaan oikein olan takaa. (Arvet löytyvät käsistä vieläkin...) Nuorena sällinä koira oli päättänyt, että kynsiä EI leikata - eikä niitä sitten leikattukaan, kun toinen aina haukkasi ja pörisi kun sakset otettiin esille. Vasta useiden vuosien (ja oman vanhenemiseni ;)) jälkeen sain vihdoinkin koiran siihen malliin, että antoi tehdä kaikki toimenpiteet ilman tappelua. Väärin opittujen asioiden korjaaminen on yleensä paljon hankalampaa kuin niiden opettaminen ekalla kerralla *oikein*, joten kannattaa panostaa heti alusta lähtien. Ja kyllä, ensimmäinen koirani oli ns. "opettava tapaus", hänen jälkeensä hoito-ongelmia ei ole enää tullut... ;)
...kyseessä onkin vanhempi sukulainen, joka ei näitä härveleitä käytä, joita sinäkin nyt surffailet? :) Toki myönnän etten mielelläni koiran kynsiin puutu itse, varsinkaan vauhkon, ja voin sen hyvinkin myöntää.