Sua lähestyin arkana anoin
pyysin anteeksi antoa vaan,
taas kerran niin pahasti sanoin
siitä joskus kai palkkani saan?
Lyö sanat piiskan lailla
on haavoilla tunne tää,
ne tarkoitusta on vailla
silti arvet sieluun jää.
Ei poistu ne hyvän myötä
vaan kasvaa ja kirveltää,
vain aika tekee työtä
jos ei anteeksi antoa nää?
On monta asiaa arkaa
mille ihminen nöyräksi jää,
täällä kuljemme jokainen sarkaa
mikä nauraa ja itkettää.
Nuo sanat mitkä piiskan lailla
sieluhun haavoja löi,
ne on anteeksi antoa vailla
niissä rakkaus kipinöi.
Ei pois ole ihmiseltä
kun anteeksi antaa voi,
saa taakan hän pois sydämeltä
ehkä nauraa taas aamun koi?
pyysin anteeksi antoa vaan,
taas kerran niin pahasti sanoin
siitä joskus kai palkkani saan?
Lyö sanat piiskan lailla
on haavoilla tunne tää,
ne tarkoitusta on vailla
silti arvet sieluun jää.
Ei poistu ne hyvän myötä
vaan kasvaa ja kirveltää,
vain aika tekee työtä
jos ei anteeksi antoa nää?
On monta asiaa arkaa
mille ihminen nöyräksi jää,
täällä kuljemme jokainen sarkaa
mikä nauraa ja itkettää.
Nuo sanat mitkä piiskan lailla
sieluhun haavoja löi,
ne on anteeksi antoa vailla
niissä rakkaus kipinöi.
Ei pois ole ihmiseltä
kun anteeksi antaa voi,
saa taakan hän pois sydämeltä
ehkä nauraa taas aamun koi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jestas sentään miten tämäkin runosi koskee !
Ja tuo riimittelyn taito, ah.
Eikähän se ole anteeksianto keneltäkään pois,
ei todellakaan.
Satuttaa.Kiitos sinulle taas linda.