Sanoit, ettei aaveita ole.
Se oli vain kuvitelmaa herkän
mielen. Ei kukaan portaissa
juossut.
Siitäkin huolimatta pelkäsin
sitä vanhaa taloa ja inhosin
sitä työhuonetta samassa
kerroksessa, missä patruuna
oli haulikon suuhunsa
tunkenut.
Jos kuitenkin uskon näin
jälkeenpäin sinua, kun enää
jalallanikaan astu siihen
taloon. Niin päättelin, että
unelmat ovat yhtä absurdeja
kuin aaveet.
En siis usko enää unelmiin.
Uskon vain tähän hetkeen
tässä todellisuudessa.
Se oli vain kuvitelmaa herkän
mielen. Ei kukaan portaissa
juossut.
Siitäkin huolimatta pelkäsin
sitä vanhaa taloa ja inhosin
sitä työhuonetta samassa
kerroksessa, missä patruuna
oli haulikon suuhunsa
tunkenut.
Jos kuitenkin uskon näin
jälkeenpäin sinua, kun enää
jalallanikaan astu siihen
taloon. Niin päättelin, että
unelmat ovat yhtä absurdeja
kuin aaveet.
En siis usko enää unelmiin.
Uskon vain tähän hetkeen
tässä todellisuudessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta minä kyllä uskon unelmiin.
Runostasi kiittäen:
"haaveilija-Kerppuli"
Mutta uskonko minä aaveisiin :)? Toivon, että unelmasi ovat sellaisia, jotka toteutuvat. Uskon, että toteutuvat, jos ovat arvojesi mukaisia.
viisaasti ajateltu... Olet jo monta kertaa saanut minut miettimään asioita. Niinhän se juuri onkin. Kiitos ajatuksesta !
Kerppuli
(sinä kai keksit sen ennemmin). Ehkä pitäisi unelmoida asioista, jotka ovat mahdollisia. Silloin eivät lasikellotkaan turhaan helisisi kaikissa tuulissa...
Kerppuli
Jos unelmat ovat sopivankokoisia, niin ne ovat toteuttamiskelpoisia ja niiden eteen myös tekeekin jotain.
Jos esimerkiksi etsit rakkautta elämääsi.. et siis prinssiä, kulkemalla avoimin silmin lisäät mahdollisuuksiasi. Jos haaveilet viihtyisästä kodista, voit muuttaa pienin askelin kotiasi.
No, nämä ovat ajatuksiani.
ajatuksistasi !
Kerppuli