Osaatko vielä haaveilla, ja mistä haaveilet?
Itse haaveilen tällä hetkellä, en tosiaankaan Joulusta, enkä joululahjoista, vaan haaveiluni kohdistuvat lämpimään aurinkoiseen kesäpäivään.
Näen silmissäni mielikuvitusteni luoman kirkkaan kimmeltävän meren selän.
Näen yhden hiljaisen miehen istuskelevan rannan, jo lahonneella laituriin kiinnitetyllä istuimella, kai ihailemassa itseni lailla edessä kimaltelevaa merta, jossa laineet hiljaa väreilevät saaden mielikuvan jostain salaperäisestä tunteesta, jota ei itsekään täysin ymmärrä.
Haaveissani kuljen ja istahdan miehen viereen, katseemme kohtaavat, emme tunne toisiamme. Mitä sanoisin miehelle, vieraalle, joka on , tiedän sen, aivan samoissa ajatuksissa kuin itse tunnen olevani.
Olemme kohdanneet toisemme samoissa mietteissä, samoissa toiveissa, mutta emme tunne vielä vierustoveriamme. Tunnemme kuitenkin samoin, meillä on jonkunlainen yhteisyys, joka veti meitä samaan paikkaan , samaan aikaan.
Minä haaveilen , ja haaveeni vielä toteutuu.
Tämä hetki ei ole kaukana, se on jokaisen sydämessä, joka osaa haaveilla.
Itse haaveilen tällä hetkellä, en tosiaankaan Joulusta, enkä joululahjoista, vaan haaveiluni kohdistuvat lämpimään aurinkoiseen kesäpäivään.
Näen silmissäni mielikuvitusteni luoman kirkkaan kimmeltävän meren selän.
Näen yhden hiljaisen miehen istuskelevan rannan, jo lahonneella laituriin kiinnitetyllä istuimella, kai ihailemassa itseni lailla edessä kimaltelevaa merta, jossa laineet hiljaa väreilevät saaden mielikuvan jostain salaperäisestä tunteesta, jota ei itsekään täysin ymmärrä.
Haaveissani kuljen ja istahdan miehen viereen, katseemme kohtaavat, emme tunne toisiamme. Mitä sanoisin miehelle, vieraalle, joka on , tiedän sen, aivan samoissa ajatuksissa kuin itse tunnen olevani.
Olemme kohdanneet toisemme samoissa mietteissä, samoissa toiveissa, mutta emme tunne vielä vierustoveriamme. Tunnemme kuitenkin samoin, meillä on jonkunlainen yhteisyys, joka veti meitä samaan paikkaan , samaan aikaan.
Minä haaveilen , ja haaveeni vielä toteutuu.
Tämä hetki ei ole kaukana, se on jokaisen sydämessä, joka osaa haaveilla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haaveilen istuskelevani kotipihassa olevalla aittan-luhdilla kahden istuttavalla penkillä.
Viereeni tulee naapurin poika,ja juttelemme suut messingillä nauraen ja päätämme lähteä latotansseihin.Pääsemme perille ja siellä haitari soi ja riemu raikaa,lystiä on menee valssit jenkat polkat sun muut.
Mutta haaveet kaatuu,kun siitä havahtuu,ei ole aittaa ei ole poikaa eikä ole latotanssejakaan,
mutta haaveet eivät maksa mitään.
Myöpäs kertoelen mist´myö huoveilen
no en ihka suutarin tyttärest´
vuamp suutarin kengist
´Kah kun siian pyynnist´män viimeisekkii
kumiterä suappaat.
Älä Sinä Anu anna haaveittesi kaatua.
Usko pois, kyllä se "naapurin poika" vielä jostain ilmestyy. Ja jos vaikka ei latotansseja kaupungeista enää löydykään, poikkea maaseudulle, kyllä jossain vieläkin olen huomannut niistä ilmoiteltavan.
Minä en ainakaan päästä omia haaveitani pois elämästäni,uskon vielä jopa löytyvän tuon välkkeisen merenkin jossa on vanha laituri lahonneinen penkkeineen .
Kyllä on latotansseja,täällä missä mökki on,ja siellä haitarit soi ja rummut pärisee,
ehkä joskus kauniina kesäiltana sieltä nurkan takaa joku papparainen tulla tupsahtaisi,
ja rakkaus syttyisi ilmiliekkeihin.
Voi,voi kun olisi jännää,hyvä on haaveilla eikös vain;-))
tuo oli kaunis kuin rakkaus kertomus, hyvin ossaat siitä kertoo,niin se tietyst sinulta käyp ko niin hyviä runojakkii kirjotat.
kiitokset niistä,jos ei ain huomaa kiittää,kyllä ne luettuu tullee. en sitte tiiä tykkääkö runoilija jos hänen runojaa kommentoiaa ja kerrotaa mille ne tuntuu.
monet taidemaalarit ei ainakaa tykkää,hyö tahtoo et katsoja pittää omana tietonaa eikä kysele ja ainakaa ei saa kyssyy mitä taulu esittää;)
kyllä miekii haaveilen ja aika usein enne. moni ko nännee haaveissaa meren rantaa niinko siekii:)
mie taas oon järven rannalla. en millää saa yhistettyy haavetta mereen. minust se on niin pelottava,se melkee nielasee ihmisen ,ko sitä aatteelee.
se on minust vaa raavaita merimiehii varten,hyö siel pärjää.mutta voisha sitä tietyst haaveilla merimiehistä hyö ko on eri miehii;)merikarhuja.
en muutenkaa kyl oo mikkää vesieläjä,johtuu vissii siitä ko en ossaa uida.ol niin kiire lapsuus ettei ehtint opetella;)
kesäst en viel ossaa uneksiikaa,minun haaveet on niin lähellä tällä hetkellä.
ne on remontissa ja tulevassa vauvassa ennenkaikkee.
sillo ko jäin leskeksi,olin vast reilut 60vuotta, tuli välil haaveisii, ko olis jokkuu torvensoittaja tai muu musikantti,joka tulis kyllää joskus, niin oltas pietty musiikki iltoja, oltais voitu soittaa yhessä ja miksei katsella elokuussa kuutamoitakin.
nyt ko ne haaveet on karisseet,mie kiitän luojaa ettei kukkaa tullu torvinee;) nyt saan maistaa vapautta ja vast nyt oon oppinu ymmärtämmää sen päälle.se on haaveen täyttymys,vaik en siitä koskaa osannu uneksiikaa.;)
nuorna haaveet ol monast semmosii, ettei niist ollu toteutujaks, vanhempan haaveet tullee kohtuulisemmaks.
en varmaa koskaa lopeta uneksimista,se on semmosta mitä ihmisel ain pittää olla, eikä ennää oo tarkotuskaa et kaik mänis toteen.
voisin vaik laulaa lopuks pätkän pennittömästä uneksijasta.
sä kätes mulle anna oi heilini
sulle tarjoan unten helmivyön
oi tullos nyt vaan sä haaveilemaan
mä näytän sulle onnen satumaan
sä pelkäät ja emmit mun rakkaani
etkö usko onnen unelmiin
kun pennitön uneksija seuraasi
sulle matkallesi annettiin.
Tällä hetkellä haaveilen suuresta rahavoitosta.
Lapset painivat juuri otettujen isojen asuntolainojen kanssa. Kaikenlaista muutakin vastaostetut kodit kaipaisivat.
Vaan eipä antanut eilinen monivetokaan "puoliskolle rahaa" ,yhden maalin päähän taas jäi. Ei auta kuin toivoa kodin ostajille terveyttä ja työintoa!
Toki varmaan moni haaveilee isosta voitosta,
mutta onkohan se ainoa haave.
Sanotaanhan ettei raha tee onnelliseksi.
Mutta luulisin että ei kovin onnettomaksikaan.
Kun raha riittä kaikkeen välttämättömään,
ja jos vielä jää vähän ylikin.niin eikö se
jo ole yksi haave täytettynä.
Totta lapsiaan auttaa, kyllä siitäkin haaveilee,
mutta kuinka moni pystyisi heille kaiken
valmiina antamaan.Vaikka talon hinnasta eres puolet niin sekin olisi hyvä.
Mutta haaveita on niin paljon.
Kirjoittelin nyt taas niitä näitä,ei tarvitse ottaa vakavasti.
Yrittäkäämme tehdä haaveistamme totta jos
pystymme;-)))
yön sylissä, kuunnellen hiljaisuutta, ainoana kumppaninani musta, kiiluvasilmäinen kissa.
Haaveilen ihanista ystävistä, jotka muistaisivat minua, kutsuisivat luokseen, muistelisivat kanssani mennyttä aikaa, jolloin kaikki olimme nuoria ja terveitä, vailla huolen häivää.
Onneksi tuo aika on ollut, ja yksinäisyydessäkin
pystyy kiitollisena muistelemaan tuota aikaa.
Vähiin käy haaveet, onneksi aika kultaa muistot.
Minä tässä jo kovasti haaveilen yhteistä Joulunaikaa lasteni kanssa!Olen parinaviimeJouluna jokakerta ajatellut,et se oli varmaan viimeinen,olla yhdessä..Jollei vanhin lapseni olis aloittanut taas viimesyksylla opintoja,häntä en olis enään saanut Joulupöytään mukaan.Töistä eioo lomia,eikä millään pitkänmatkan takia ehtis kotiin Jouluksi,vaikka kuinka tekis mieli.Vielä siis saan molemmat pikkupoikani tänäkinJouluna ilokseni:-)
Paras Joululahja minulle se on ollut aina,heidän aikuistuttuaan.
Kyllä minä haaveilen vielä elämässä löytäväni jopa"rakkauden"mikään ei ole mahdotonta,jos siihen uskoo kovasti vaan.Ensiviikolla aloittelen pikkuhiljaa Joulunteon-saasnähdä maltanko niin aikasten,tykkään et jouluun kuuluu se pikkutohina,jollei muuten järjestettävä se ihan ite..venyttämällä töitään viimetippaan:-)
Oikeen hyvääJoulukuun alkua teille kaikkille!
mutta jos on niin kuten Jutta tässä lauantaillan Vaarallisessa risteyksessä sanoi, että miten voi haveilla kun heuomaa että aika loppuu.
Minulla on ihan samanlainen tunne. Tykkäisin haaveilla huomisesta, mutta tuleeko sitä huomista - aika todellakin loppuu ja vaikka päiviä riittäisikin niin onko se vain kivuliasta olemista, lojumista jossain laitoksessa, lahoamassa hiljalleen pois.
Vielä tänään on kaikki hyvin ja haaveilenkin, mutta en enää ylihuomista enkä kuukausien päästä vaan huomista ja jotain mukavaa lähiaikoina.
Se riittää.
Voi sinnuu Sashia! Haaveet ne jotka pitää ihmistä virkeenä.Miksei sais huomisesta haaveilla-senhän näkee sit tuleeko se vai jääkö väliin:-)
Haaveet on tarkoitettu pitämään meidät elämänhaluisena,tokko asiat koskaan on niin hyvin,ettemmekö kuitenkin haaveilis AINA jostain!!Haaveet on halpoja ja ne ei ota voimille edes.Hyvää Yötä kaikille-itse aloittelin vasta uudenihanan päivän vesisateessa:-)
Aina kannattaa haaveilla jostain,muuten tulee elämä hyvin yksitoikkoiseksi.
Minäkin haaveilin sairaalassa yön pitkinä tunteina,kotiin pääsystä,ja kuinka toisenlaiseksi
järjestäisin elämäni.
Mutta haaveet ovat haaveita,elän ja olen tässä ja nyt.
Mutta aikaa minulla on haaveilla vielä
tänäkin yönä,haaveita ei kukaan voi riistää pois.
katsoin myös tuon vaarallinen risteys.nyt jutta cilliakkus olkii paljo ilosempi ikkääntymistä ko jokkuu vajaat 10 vuotta sitte.
sillon hää sano että vanheneminen on kamalaa ja vanhan nainen tullee rumaks.hää inhoaa itteää ko vanhenee ja iho kurttaantuu.
nyt ko hää on säilyntkii noin sievänä ja saap kehumissii niin ei siin vanhenemises mittää ookkaa;) ennää ,tai ei ainakaa niin pahhaa ko 10 vuotta sitte.;)
hää ko joutu olemaa paljo esillä ja nuorna oli hyvinkii kaunis nainen oli mannekiinikin. jote se on hänel vissii isompi asia.
meikäläisel ko ei sitä kauneutta niin kovin oo suotu niin ei oo mitä menettääkää.:)
tykkään et oon vanhemmite tullu paremman näköseks.;) mie ko oon ain ollu pien ,mutta naama on ko potku pallo pyöree,nyt se on vähä kaventunnu,niin on tullu naisellisemmaks.
tärkeintä olis saaha olla terveenä,mutta ei sitä passaa enneaikasest murehtii.vaivat on tullaksee jos tullee,ne on vaa kaksinkertaset jos niitä eeltä murehtii;) tehhää vaa tästä päivästä itelle mahollisimman mukava.
haaveilla voip semmosesta mitä ei oo tarkotuskaa toteutuu,vai onko se uneksimista,sammaa ne kai meinaa.
toiset sannoo et ei passaa jossitella,mutta siit hommast mie taas tykkään.
rakennan välil koko elämäin uusiks, jos sanalla.
mite ois voint käyvä jos..ensi kaik on kaunista ja hyvää ajatuksissain, mutta haaveilun päätän ain siihe et, kuitenkin minul ei olis tätäkää eikä tätä näin hyvin, jos..
se on ko onnellinen loppu kertomukses,happy end siitä piän ain huolen, et niin ajatukset päättyy .sillohan jossittelust jääp ain hyvä maku suuhun.
yksinäin ko elin niinpitkää, eikä olt kettää juttukaveriikaa ,niin opin itseäin viihyttämmää tälviisii ajatuksil ja haaveilla.
oonha mie ollu sylviakin ruotsis ja öjymaan prinsessa ,jaannu niitä öjyrahoja suomenkin valtiolle ja miettiny kuka tarvii mitäkin ja
välil mietin asumista kuussa;)
nykyää ei taho ehtii noihi haaveisii,ko aika kulkee arkipäiväs,mukavaa tämä tosi elämä nyt on, mutta kyl mie joskus kaipaan noita haaveitakkii,etenkii nyt ko on remontii,ain joku naputtaa seinän takkaa.
minust tuntuu et onkohan semmost ihmist ees olemassa joka ei haaveille,se vissii kuuluu ihmisen luontoon:)
Haaveissa olisi saada muutama kilo pois, mutta kun olen nautiskelia, niin vaikeeta on.
Vanhempana tahtoo tuo laihdutus tehdä entistä ryppyisemmäksi. Iho ei enää palaudu niin kuin nuorena.
Kesää odottelen ja haaveilen mitä sitten teen.