miten

eli ensin opetat ottamaan kontaktia, ja siitä sitten on helppo lähteä opettamaan seuraamista. Älä anna koirallesi enää mitään etuuksia, kuten ruokaa, ovista pääsyä tms ennen kuin katsahtaa sinua silmiin. Pikku hiljaa pidennä aikaa, jota vaadit katsottavan. Voit tehostaa ja nopeuttaa oppimista pitämällä jotakin herkkua nyrkissä ja antamalla koiran haistella sitä. Älä avaa nyrkkiä ennen kuin koira katsahtaa sinua -> välittömästi palkkaus.

Pennut ovat kuitenkin vielä leikkisiä, eikä kannata asioista tehdä liian vaikeita heti. Eli pennun omaa tahtia opettelette leikin ja timmellyksen ohella. Tärkeintä nyt on opettaa pennulle kodin tapakasvatusta, eli että hihnassa ei vedetä, sänkyyn ei päästä, ruokaa ei kerjätä, ei saa haukkua vieraita koiria, ei saa hyppiä, annetaan leikata kynnet ja harjata tai mitä ikinä haluatte. Kun pentu osaa olla hihnassa vetämättä voi turvallisin mielin ruveta harjoittelemaan ihan seuraamistakin sivulla.. Mutta kyllä pentu sitten näyttää omalta osaltaan sen tahdin mikä sille etenemiseen sopii, muistatte vain seurata pennun vireystasoa ja tehdä asioista mahdollisimman mielekkäitä SILLE :)

seuraamaan niin että se oli pentuna lähes aina irti. Se oppi seuraamaan minua eikä hihnaa. Välillä menin sen kanssa metsään ja piilouduin puunrunkojen taakse. Pennulle tuli kova hätä etsiä minut. Nykyäänkään 2 vuotiaana se ei lähde kauksi vaikka olisi irti.

Meillä pentukurssilla opetettiin ihan ekana tuota katsekontaktia, kuten yllä kerrottiin. (Pentukurssille pääsi vasta n. nelikuisena).

Seuraavaksi oli vuorossa sivulle tulo, eli koira tulee ohjaajaa kohti ja kiepahtaa vasemmalle sivulle istumaan. Helpohko opettaa, jos saa pennun kiinnostumaan namista kädessä. Namilla sitten ohjataan oikea liike ja myöhemmin liitetään vihjesana mukaan: "sivulle!".

Sivulla istuvaa koiraa houkutellaan sitten taas katsomaan ohjaajaa ja pikku hiljaa lähdetään siitä liikkeelle koiran seuratessa sivulla omalla paikallaan.