Elämä alkaa lukion jälkeen kun pääsee opiskelemaan korkeakouluun! Niin väitettiin kun olin lukiossa ja kun aloitin opiskelut ammattikorkeassa. Mutta ei se elämä ole ainakaan omalla kohdallani alkanut. Pikemminkin olen vain eristäytynyt muusta elämästä kokonaan. Käyn koulussa ja tekisi kyllä koulupäivien jälkeen tehdä jotain muutakin mutta kroppa on aina ihan tööt.
Joskus on päänsärkyä, vatsakipua tai muuten vaan huono olo eikä silloin huvita tehdä yhtään mitään muuta kuin levätä. Ja tämä on ihan jokapäiväistä, varsinkin arkipäivisin. Viikonloput on toinen asia. Silloin en ole yhtä väsynyt enkä huonovointinen mutta sitten taas kaikki kaupat, kirjastot ym. paikat menevät niin aikaisin kiinni ettei niissä ehdi koskaan kierrellä.
Koulun oppilasyhdistys järjestää kyllä jatkuvasti kaikenlaista puuhaa mutta se on yleensä vaan semmosta missä harjoitellaan tuopin kippaamista eikä semmonen meno oikein nappaa. Mutta joidenkin mielestä tämä opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa, sen jälkeen tulee se aika saada omia kakaroita ja sitten kasvatetaan uutta sukupolvea ja tullaan vanhaksi. Eli joidenkin mielestä elämä loppuu sitten kun opiskelukin.
Mulla on kyllä hieman toisenlainen tilanne. Kun olin lukion jälkeen jonkin aikaa töissä tunsin että tämä on sitä oikeata elämää. Pystyi käyttämään vapaa-aikansakin paremmin kuin pelkkiin tentteihin lukemiseen. Mutta onneksi on viimeinen vuosi menossa ja kohta pääsee eroon kaikesta paskasta ja se elämä alkaa vihdoin ja viimein!
Joskus on päänsärkyä, vatsakipua tai muuten vaan huono olo eikä silloin huvita tehdä yhtään mitään muuta kuin levätä. Ja tämä on ihan jokapäiväistä, varsinkin arkipäivisin. Viikonloput on toinen asia. Silloin en ole yhtä väsynyt enkä huonovointinen mutta sitten taas kaikki kaupat, kirjastot ym. paikat menevät niin aikaisin kiinni ettei niissä ehdi koskaan kierrellä.
Koulun oppilasyhdistys järjestää kyllä jatkuvasti kaikenlaista puuhaa mutta se on yleensä vaan semmosta missä harjoitellaan tuopin kippaamista eikä semmonen meno oikein nappaa. Mutta joidenkin mielestä tämä opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa, sen jälkeen tulee se aika saada omia kakaroita ja sitten kasvatetaan uutta sukupolvea ja tullaan vanhaksi. Eli joidenkin mielestä elämä loppuu sitten kun opiskelukin.
Mulla on kyllä hieman toisenlainen tilanne. Kun olin lukion jälkeen jonkin aikaa töissä tunsin että tämä on sitä oikeata elämää. Pystyi käyttämään vapaa-aikansakin paremmin kuin pelkkiin tentteihin lukemiseen. Mutta onneksi on viimeinen vuosi menossa ja kohta pääsee eroon kaikesta paskasta ja se elämä alkaa vihdoin ja viimein!
Vastaukset 2
Vanhimmat
töihin, elämäsi todellakin alkaa vasta koulun jälkeen jos opiskelu ottaa jo noin koville.
Ihmisellä näyttää olevan ihmeellinen taipumus kuvitella, että oikea elämä alkaa aina tietyn elämänvaiheen jälkeen, esimerkiksi lukion, ammattiopintojen, uuden työpaikan, parisuhteen tai sen purkaantumisen, lapsien aikuisiksi kasvamisen tai viimeistään eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
Mutta ei se niin onnistu, vaan ihmisen tulisi elää kaikkia elämänsä alueita kaiken aikaa, sillä kenelläkään ei ole takeita, että kun se sitku-hetki tulee, niin voisi haluamiaan asioita harrastaa mm. terveydentilansa tai taloudellisen asemansa takia, tai on edes harrastamassa silloin yleensäkään mitään. Joten ihmisen olisi viisainta opetella elämään kaikkia alueita alusta pitäen eikä jäädä siihen yleensä toteutumattomaan sitku-ajatteluun.