MOT:n blogissa löytyy hyvää ja monipuolista keskustelua työllistämisestä ja orjatyöstä. Käykää lukemassa ja kirjoittelemassa. Asiallisia kirjoituksia ei näytetä sensuroitavan.
http://blogit.yle.fi/mot/aktivointia-vai-orjatyota#comment-3979
Itse laitoin viimeisimmäksi seuraavanlaisen kirjoituksen:
''''Anonyymi kirjoitti:
Pienyrittäjät ottaisivat heti töihin ison joukon työntekijöitä jos se tehtäisiin heille kannattavaksi kuten ko. työllistäminen tekee. Väärinkäytöset ovat aivan muuta. Niitä pitää etsi suuryrityksistä ja veroparatiisesta ei muutama sadantuhatta tuottavista pikku yritysistä, MOT!'''
Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi maksaa osa/täysin yrittäjien palkkakustannuksista??? Nykyisinhän vannotaan vapaan kilpailun nimeen, joten miten se sopii siihen, että yritystä tuetaan yhteiskunnan toimesta ja siis verovaroista joko palkkakustannuksiin osallistumalla tai sitten siten, että yritys saa täysin ilmaisen työntekijän? Tuohan, jos mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Jos kerran yhteiskunnan on osallistuttava palkkakustannuksiin, niin sittenhän on sama, vaikka nämä yritykset sosialisoitaisiin, jos eivät pysty omalla tuotannollaan toimeentulemaan.
Sikamaisin puoli asiassa kuitenkin on se, että nämä tällaiset yritystuet revitään työttömien selkänahasta, heitä nöyryyttämällä. Työllistettyä tai palkatonta orjaa kun kohdellaan useimmiten työpaikoilla kuin roskasakkia.
Olen itse ollut kahdesti työllistettynä aikana, jolloin ei vielä orjatöistä tiedetty mitään, siis 1990-luvun alkupuolella. Olin työllistettynä valtiolla ja työministeriö maksoi minulle koulutustani vastaavan palkan. Tuolloin myöskään työttömät eivät olleet vielä niin leimattuja kuin nykyisin.
Tuosta huolimatta jouduin taistelemaan paikkani työyhteisössä. Onneksi minulla oli jo pitkä työura takanani, kohtuullisen hyvä koulutus ja itsetuntoni on aina ollut kunnossa, joten minua ei pystytty nujertamaan, vaikka yritettiinkin vihjailla, etteivät työllistetyt yleensä tee muuta kuin sellaisia töitä, joita eivät vakituiset viitsisi tehdä. En suostunut moiseen. En myöskään siihen, että minut olisi jotenkin eristetty työyhteisöstä. Kaikki eivät tähän pystyneet, minkä näin samoissa paikoissa olevista muista työllistetyistä. Ei siinä auttanut, vaikka yritin mukaan houkutella. Ehkä selityksenä oli se, ettei heillä ollut yhtä vankkaa työkokemusta takanaan, joten heidät oli helpompi nujertaa. Siinä itsetunto rapistuu äkkiä, kun annetaan vain roskahommia ja eristetään muusta työyhteisöstä.
Nykyisellään kuuluu paljon pahempia tarinoita siitä, miten palkkatuettuja ja vielä enemmän ilmaistyöntekijöitä työpaikoilla kohdellaan. Tästä voinemme kiittää mediaa ja päättäjiä, jotka niin kiitettävällä tavalla ovat pitäneet huolta siitä, että 'tiedetään' työttömien olevan ammattitaidottomia, juoppoja luusereita.
Olikohan se EK:n Lehti, joka on todennut jossain, että työtön menettää työkykynsä kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Itse tulin molemmilla kerroilla työllistetyksi liki kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Kummallakin työllistymiskerralla opin työni nopeammin kuin moni toisesta työstä siirtynyt ja pitkän työttömyyden jälkeen olin täynnä energiaa. Olen aina oppinut työni nopeasti, tehnyt työni hyvin ja noudattanut työaikoja. Tilanne ei pitkien työttömyysjaksojen jälkeen ollut mitenkään erilainen. Näin siitä huolimatta, etten ollut työttömyysaikoinani minkäänlaisten aktivointitoimien kohteena - tai ehkä juuri siitä syystä. Tuolloin ei vielä taidettu tunteakaan moista nykyisin kuvottavan merkityksen saanutta sanaa kuin 'aktivointi'.
http://blogit.yle.fi/mot/aktivointia-vai-orjatyota#comment-3979
Itse laitoin viimeisimmäksi seuraavanlaisen kirjoituksen:
''''Anonyymi kirjoitti:
Pienyrittäjät ottaisivat heti töihin ison joukon työntekijöitä jos se tehtäisiin heille kannattavaksi kuten ko. työllistäminen tekee. Väärinkäytöset ovat aivan muuta. Niitä pitää etsi suuryrityksistä ja veroparatiisesta ei muutama sadantuhatta tuottavista pikku yritysistä, MOT!'''
Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi maksaa osa/täysin yrittäjien palkkakustannuksista??? Nykyisinhän vannotaan vapaan kilpailun nimeen, joten miten se sopii siihen, että yritystä tuetaan yhteiskunnan toimesta ja siis verovaroista joko palkkakustannuksiin osallistumalla tai sitten siten, että yritys saa täysin ilmaisen työntekijän? Tuohan, jos mikä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Jos kerran yhteiskunnan on osallistuttava palkkakustannuksiin, niin sittenhän on sama, vaikka nämä yritykset sosialisoitaisiin, jos eivät pysty omalla tuotannollaan toimeentulemaan.
Sikamaisin puoli asiassa kuitenkin on se, että nämä tällaiset yritystuet revitään työttömien selkänahasta, heitä nöyryyttämällä. Työllistettyä tai palkatonta orjaa kun kohdellaan useimmiten työpaikoilla kuin roskasakkia.
Olen itse ollut kahdesti työllistettynä aikana, jolloin ei vielä orjatöistä tiedetty mitään, siis 1990-luvun alkupuolella. Olin työllistettynä valtiolla ja työministeriö maksoi minulle koulutustani vastaavan palkan. Tuolloin myöskään työttömät eivät olleet vielä niin leimattuja kuin nykyisin.
Tuosta huolimatta jouduin taistelemaan paikkani työyhteisössä. Onneksi minulla oli jo pitkä työura takanani, kohtuullisen hyvä koulutus ja itsetuntoni on aina ollut kunnossa, joten minua ei pystytty nujertamaan, vaikka yritettiinkin vihjailla, etteivät työllistetyt yleensä tee muuta kuin sellaisia töitä, joita eivät vakituiset viitsisi tehdä. En suostunut moiseen. En myöskään siihen, että minut olisi jotenkin eristetty työyhteisöstä. Kaikki eivät tähän pystyneet, minkä näin samoissa paikoissa olevista muista työllistetyistä. Ei siinä auttanut, vaikka yritin mukaan houkutella. Ehkä selityksenä oli se, ettei heillä ollut yhtä vankkaa työkokemusta takanaan, joten heidät oli helpompi nujertaa. Siinä itsetunto rapistuu äkkiä, kun annetaan vain roskahommia ja eristetään muusta työyhteisöstä.
Nykyisellään kuuluu paljon pahempia tarinoita siitä, miten palkkatuettuja ja vielä enemmän ilmaistyöntekijöitä työpaikoilla kohdellaan. Tästä voinemme kiittää mediaa ja päättäjiä, jotka niin kiitettävällä tavalla ovat pitäneet huolta siitä, että 'tiedetään' työttömien olevan ammattitaidottomia, juoppoja luusereita.
Olikohan se EK:n Lehti, joka on todennut jossain, että työtön menettää työkykynsä kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Itse tulin molemmilla kerroilla työllistetyksi liki kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Kummallakin työllistymiskerralla opin työni nopeammin kuin moni toisesta työstä siirtynyt ja pitkän työttömyyden jälkeen olin täynnä energiaa. Olen aina oppinut työni nopeasti, tehnyt työni hyvin ja noudattanut työaikoja. Tilanne ei pitkien työttömyysjaksojen jälkeen ollut mitenkään erilainen. Näin siitä huolimatta, etten ollut työttömyysaikoinani minkäänlaisten aktivointitoimien kohteena - tai ehkä juuri siitä syystä. Tuolloin ei vielä taidettu tunteakaan moista nykyisin kuvottavan merkityksen saanutta sanaa kuin 'aktivointi'.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisikohan niin, että Cronbegin järjen valon pilkamisessa ( http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Cronberg moittii rajusti työmarkkinatuen uudistusta/1135243880791 ) olisi jotain tekemistä sillä, että MOT:ssa oli juttua työttömien hyväksikäytöstä ja jutusta virineellä keskustelulla.
Olisi siis tärkeää, että mahdollisimaan moni työtön kirjoittaisi kokemuksistaan esim. MOT:n blogissa ja tietysti muuallakin mediassa.
Minun muistini mukaan Cronberg vasta nyt on ensimäisen kerran arvostellut oman ministeriönsä lakeja. Mutta onko niin, että nyt tuli sopiva aika julkistaa arvostelu, kun hän on liki eläkeiässä ja kenties joutuu jättämään ministerin paikkansa kun uusi Vihreiden puheenjohtaja ottaa työministerin paikan, ja lisäksi se, että Cronberg on sairastunut vakavaan sairauteen, mikä osaltaan tulee vaikeuttamaan hänen täysipäiväistä työtään ministerinä.
Olisi toki kiva kuulla, että onko Cronbergin lausunto ihan oikea ja vilpitön lausunto joka on syntynyt jo silloin, kun otti vastaan työministerin paikan.