Tässä joka toinen päivä poden vauvakuumetta ja joka toinen päivä olen "järjissäni". Perheeseeni kuuluu nyt mies ja 3-vuotias lapsi. Asumme 55 m2:n kaksiossa ja hyvin menee. Paitsi että olen viimeisen vuoden aikana ihan tosissaan miettinyt, että pikkukakkonen olisi kiva. Pelottaa vaan kovin moni asia. Ensinnäkin oma jaksaminen. Nyt on pitkään nukuttu yöt heräämättä, ei ole mitään vaipparumbaa, lapsi osaa pukea itse, syödä itse ja vaikka mitä itse. Olen tavallaan jo kovin mukavuuden haluinen, eli jaksano sitä vauva-aikaa enää vanhoilla päivilläni? Mutta toisaalta taas haluaisin kovasti uuden vauvan, sisaren lapsellemme. En toisaalta haluaisi hänen jäävän ainokaiseksi. Se tosin voi olla muutenkin jo mahdollista kun minulla tuota ikää on jo 34... Mietin myös miten vauva mahtuisi kotiimme. Tosin sopu sijaa antaa ja jossain vaiheessa tästä kuitenkin muutamme isompaan. Onko lapsille jo nyt tulossa niin suuri ikäero että se on liikaa?? Siis ettei ikuna ole seuraa toisistaan tms.? Tulen pian hulluksi tämän asian vatvomisen kanssa :D Mielipiteitä, pliiiis :)
Haluan vauvan...
..mutta
2348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan sisarista iloa vaikka ikäeroa olisi 10 v., mutta mikään ei ole niin rasittavaa kuin 5 v. nuorempi pikkuveli ;) Yleensä jos ikäeroa on max. 3 v., lapset leikkivät paljon keskenään. Isomman ikäeron (ja etenkin eri sukupuolia jos ovat) kohdalla tilanne voi olla toinen.
Olipa ikäero mikä tahansa, välillä leikki sujuu, välillä ollaan tukkanuottasilla, että huh heijaa!
Meillä kolme lasta, kaikki on saaneet aikoinaan olla kauan "pieniä", koska lasten välissä on 4v. Leikkivät ihan hyvin keskenään, vaikka niin paljon eroa. Edellyttäen, että on hyvä päivä, jolloin leikki sujuu.
Nyt nuorimmainen täyttää syksyllä 4 vuotta, ja en ole raskaana. Ja huomaan miettiväni, että jos... Mutta järki sanoo että ei, joku muu tuolla pääkopan sisällä että...
Kuten sinäkin sanoit, nyt on helppoa, kun lapsi osaa paljon, ei vaipparumbaa, osaa sanoa mikä hätänä jne. Mutta se kai se onkin se ihanuus tässä hommassa - pitkällä ikäerolla sitä ehtii unohtaa ne yöitkut ja heräilyt yms. Haluaisi vain vauvan tuhinaa viereen.
Teillä kaksio, meillä omakotitalo. Mutta viime kesänä laajennettiin siten, että saatiin jokaiselle lapselle oma huone. Ja minä haaveksin lisää????? Huoneet loppuu kesken!
Mutta menisihän tuo meidän huoneessa seuraavat kolme vuotta... Ja se olisi kuitenkin poika, joten kuopus ja se pääsisivät meidän isoon makkariin... Mutta entäs jos se olisi tyttö? No, kolme vuotta olisi aikaa miettiä...
Mutta eihän meille tule vauvaa! Nämä kaikki tyhmät ajatukset johtuvat siitä, että olen menossa otattamaan ei-minulle-sopivaa h-kierukkaa parin viikon päästä pois. Pitäisikö pelata venäläistä rulettia ennen kuin mies menee katkaisemaan piuhat?
Kuopuksen tekeminenkin kesti kauan, mutta toisaalta meillä ei ole koskaan uhkapeleissä onnea, että huh huh...
Ärsyttäviä nämä omat ajatukset! Ja muistan kun neuvolan täti tuolloin n. 3 vuotta sitten sanoi, että kyllä sinä tänne vielä kerran tulet. Minä vannoin etten tule. Tosin jo toisen lapsen jälkeen vannoin samaa...
Mutta alkuperäiselle: antakaa palaa, sopu sijaa antaa. Jos molemmat haluatte, yrittäkää. Ei se ota, jos ei annakaan. Ihania ne on, tai nytkin toi 3,5-vuotias tuolla väsyneenä kitisee... Mutta kuitenkin, et ole höpö, vaikka haaveiletkin!