ehkä enää kukaan ole tuntenut ihollaan koivuniemenherraa, risua,piiskaa "rakkaalla lapsella on monta nimeä?" Itse vaihdan sivua, jos Jumala suo, syksyllä tuonne 6-kymppisiin.
Ei mutta aiheeseen, siihen vitsaan!
Olin niin ujo ja kiltti, mutta silti sain piiskaa, mikä milloinkin olikin syynä, yhtää kertaa en voi sanoa ansainneeni, niinkuin monet sanovat. Silloin elettiin aikaa," joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." En näillä järjenhippusillanikaan, jotka omistan nyt halua mitään sellaista "kunniaa."
Aikaa on vierinyt,vieläkin muistan katkeran epäoikeudenmukaisena nuo löylytykset, vaikka jo aikoja sitten olen, ne antanut anteeksi, ymmärtäen vanhempiani, jotakin on vielä jäänyt h-koloon, siitäkin tahtoisin vapaaksi.
Onko kellään samoja kokemuksia.
Tiedän aiheeni on pieni ja mitätön tähän isoon foorumiin, muttamkuitenkin, löytyykö keskustelua? Kysyy, silti "isin tyttö"
Ei mutta aiheeseen, siihen vitsaan!
Olin niin ujo ja kiltti, mutta silti sain piiskaa, mikä milloinkin olikin syynä, yhtää kertaa en voi sanoa ansainneeni, niinkuin monet sanovat. Silloin elettiin aikaa," joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." En näillä järjenhippusillanikaan, jotka omistan nyt halua mitään sellaista "kunniaa."
Aikaa on vierinyt,vieläkin muistan katkeran epäoikeudenmukaisena nuo löylytykset, vaikka jo aikoja sitten olen, ne antanut anteeksi, ymmärtäen vanhempiani, jotakin on vielä jäänyt h-koloon, siitäkin tahtoisin vapaaksi.
Onko kellään samoja kokemuksia.
Tiedän aiheeni on pieni ja mitätön tähän isoon foorumiin, muttamkuitenkin, löytyykö keskustelua? Kysyy, silti "isin tyttö"
Vastaukset 10
Vanhimmat
ansaitusti että epäoikeudenmukaisesti "historiallisen ajan" kasvatusmenetelmien mukaisesti. Se herätti minussa vain vihamielisiä ajatuksia sekä uhmaa ja halun ryhtyä uhallakin tekemään kiellettyjä asioita salaa. Ihan kaikkia uhmaisia päätöksiä en kylläkään pystynyt toteuttamaan.;))
Minusta ruumiillisen rangaistuksen puolustaminen vielä tänäkin päivänä on aivan käsittämätöntä. Vanhemmilta on muka viety valta ja keinot. Voiko rakastava vanhempi olla niin tyhmä, ettei keksi muita keinoja rajojen asettamiseksi lapselleen kuin VÄKIVALLAN?
Mitä lapsi voi tehdä silloin, jos hän ei rangaistuksen ja seuraamusten pelossa uskalla kertoa asioita vanhemmilleen? Esim. omat vanhempani saivat kuulla nuorena kokemistani raiskausyrityksestä ja raiskauksesta vasta aikuiseksi tultuani. Ainakin toisesta olisi mielestäni pitänyt ilmoittaa poliisillekin.
Omat kokemukseni vaativat minua äitinä etsimään toisenlaisia kasvatusmenetelmiä ja onneksi aviomieheni oli samaa mieltä. Yhden ainoan kerran kokeilin ympäristön painostuksesta piiskaa, kun kaikki naapuruston lapset oli piiskattu tietystä vallattomuudesta. Kun näin, miten lapsi puri hammasta ja hänen silmänsä säkenöivät, päätin etten tee sitä toista kertaa. Sillä ainoallakin kerralla auttoi oma tapa paremmin, eli vein lapsen yksin pohtimaan asiaa omaan huoneeseensa ja keskustelimme asiasta rauhassa vähän ajan päästä. "Supernännyn" mukaan en olisi saanut rangaista lasta viemällä omaan huoneeseensa, mutta se toimi meillä ihan hyvin. Jossain vaiheessa meillä mietittiin, että ruumiillinen rangaistus olisi ollut helpompi kohdata kuin nolottavista teoista keskusteleminen.;))
Oletko itse piiskannut lapsia?
Jäi mainitsematta, että sain puhdistettua omat hampaankoloni joskus aikuisena, kun ymmärsin vanhempieni rakastaneen minua ja yrittäneen tehdä parhaansa. Se kuului sen ajan kasvatusmenetelmiin. Hampaankolot puhdistuvat mielestäni parhaiten, kun niitä kaivelee avoimesti, kertoo tunteistaan ja antaa "pahoin tehneelle" anteeksi vaikkei hän pyytäisikään. Ellei muuta perustelua anteeksiannolleen keksi, voi aina todeta, ettei kukaan ole täydellinen ja "vihan pitäminen" tai kaunan kantaminen vahingoittaa aina ihmistä itseään.
Toivottavasti saat hampaankolot pian puhtaiksi, ettei asia jää painamaan mieltäsi vielä silloin, kun keskusteleminen "syyllisen" kanssa ei enää ole mahdollista.
satumaisen kiltti olin, silti sain jonkun kerran piiskaa. Sen aikaiset kasvatusmetodit olivat mitä olivat, vanhempien ylpeydenaihe oli ahkera, mykkä lapsi.
vieläpä aivan tutusti.
Siirryn nyt suoraan tuohon jatkuiko perinne listalle...
Itse koin saman, en piiskannut, vaan läimäytin lastani paljaalle pyllylle kädelläni. Näin kuinka iho pyllyssä punersi, läimäytyksestäni, ja päätin tää saa olla viimeinen kerta! Siihen se jäikin, mutta kyllä tiukkoja keskusteluja käytiin.
Omaan huoneeseen miettimään ja taas puhuttiin.
Minunkin mielestäni vanhempien olisi oltava ensimmäiset läheiset jolle voi puhua. Nyt maailma on mennyt niin paljon eteenpäin, etten enää osaa neuvoa nykyvanhempia, kuin läsnäolo, kotonaolo ja pullanpaisto. "Joskus aikoinani luin tutkimuksen jossa kerrottiin, lasten säästyvän huumeilta, jos kotona leivotaan usein. Pullantuoksu on rauhoittavaa ja saa lapset viihtymään kotona." Kommentit jätän auki.
Tuttu herra toi koivuniemi.En minä ainakaan millään
pahalla muistele noita aikoja.Aivan luonnollista
saada rangaistus koivuniemen herrasta.
Pieni ripsuttelu pisti verenkiertämään,
piti kropan lämpimänä ja silmät kosteana.
Kaikkein nolottavinta ja rangaistuksista
suurimmalta tuntui kun itse piti noutaa tää
ko herra metsänlaidasta.Etu tietenkin oli,
että sai valita mieleisensä herran mallin.:)))
koivuniemenherra, ei aina kelvannut, otin tietysti liian pienen.
Toistakertaa ei sisu antanut periksi ja jäin lorvailemaan, mutta aikanaan, aikanaan...
ketj.aloittaja
Ennenvanhaan vanhemmat pieksi ja kuritti lapsiaan luonteensa mukaan.
Suurin osa purki raivoaan lapsiinsa tai vaimoonsa kun ei muuta helpotusta löytynyt.
Raamattuun ei luultavasti kuitenkaan kukaan terve uskonut: Se lastaan vihaa joka ei häntä kurita.
- Varmasti oman osani väkivaltaista kasvatusta aikanani saanut isäpuolen toimesta... Se loppui kun itse annoin lopulta kunnolla takaisin viidentoista vanhana.
Itse olen ollut varmaan liiankin kiltti lapsilleni.
Itse en muistaakseni saanut risusta kuin kerran, ja silloinkin vain kintuille. Kerran olimme jotain 7-vuotiaina naapurin pojan kanssa rikkoneet linnunpesän, ja se tuli ilmi. Seutaavana päivänä hän vetäisi paitansa selkämyksen ylös. Selkä oli täynä sormenvahvuisia mustia makkaroita. Isänsä oli hakannnut jollain kepillä. En koskaan unohda sitä selkää.
Itse koulussa selitin vitsan palkoja, että mukamas kissa oli raapinut käsivarteni.