Tälläkin aukeamalla on käyty yli 2000 kertaa lukemassa kahta elatusmaksuihin liittyvää paskanjauhantanketjua. Eikö teille lapset muuta merkitse? Näyttää vakavasti siltä, että ei. Suosittelisin jokaiselle valittajalle vakavasti roolin vaihtamista sen toisen vanhemman kanssa.
Mitä lapsi
sinulle merkitsee?
13585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lähivanhemmalla ei ole aavistustakaan.
Rakastuin vuosia sitten parhaaseen mahdolliseen isään lapsilleni -seikka, jonka huomasin pikku hiljaa vuosien saatossa. Lasteni isä oli taistellut omien edellisestä liitosta olevien lastensa oikeudesta molempiin vanhempiin tuloksettomasti. Hän ei uskonut enään tapaavansa lapsiaan ja tästä syystä hän jätti elatusmaksunsa maksamatta. Minä olisin tehnyt aivan samoin -ja kukapa ei?
Eron jälkeen hänellä alkoi olla särkyä käsissään. Särky aktivoitui aina hänen lastensa lähdettyä lyhyiltä viikonlopputapaamisilta takaisin äidilleen. Kahdestaan jäätyämme hänellä oli tapana kysyä "mitä minä nyt näillä käsilläni teen?" Hänen kätensä olivat tottuneet hoitamaan lapsia, pitelemään kirjaa, heittämään palloa, keinuttamaan, rakentamaan tornia ja junaratoja... ja sitten pikku hiljaa tyhjyys valtasi kaikki ne paikat kodissamme, joissa lapset olivat olleet.
Meille kerrottiin, että syy särkyyn oli surussa, joka ei hellittänyt. Lapsen menetys kuoleman kautta on suurin suru, joka voi ihmisen kohdata. Tavallisesti aktiivisen surun aika on kuukauden mittainen. Tämän jälkeen vanhempi jatkaa elämäänsä niillä eväillä, jotka hän saa kasattua yhteen. Sellaisessa tapauksessa, jossa lapsi menetetään muutoin kuin kuoleman kautta, aktiivisen surun aika jää usein "päälle". Psyykkisesti tila on vanhemmalle ilman turvaa, tukea ja välittäviä läheisiä katastrofaalinen.
Tämän palstan nimi on "yhteis- ja yksinhuoltajuus". Tekisitte lapsillenne palveluksen, jos ahdistuksen käydessä ylivoimaiseksi hakisitte ihan oikeaa ammattiapua. Googlaamalla löytyy kymmeniä linkkejä aiheesta. Yksikään lapsi ei voi paremmin sillä, että tällä palstalla, jolla voisimme tukea toinen toisiamme, keskitymme toistemme haukkumiseen ja ala-arvoiseen kinaamiseen siitä montako euroa, markkaa tai senttiä jäi saamatta.
"Yksikään lapsi ei voi paremmin sillä, että keskitymme toistemme ala-arvoiseen kinaamiseen siitä montako euroa tai senttiä jäi saamatta."
Viimeiset sanat voisi muuttaa myös muotoon:
"joudun maksamaan".
Suurin osa isistä, jotka valittavat elatusapujen suuruutta ovat niitä isiä, jotka eivät osallistuneet lastensa elämään ennen eroakaan ja siirtävät omien virheidensä tiedostamisesta syntyvän energian elatusapu- ja tapaamisriitoihin. Kun ei ole taitoa käsitellä omaa tilaansa ja historiaansa, tämän tyyppinen käyttäytyminen on itsestäänselvyys.
Paras mahdollinen isä lapsillesi, sellainen joka jätti edellisetkin elatusmaksunsa maksamatta???
Jo olet hölmö ihminen, en paremmin sano.
edullista. En tiedä mitä tarkoitat sanalla "edellisetKIN"?
Puolisoni taistelu lapsistaan kesti kuusi vuotta, jonka jälkeen hän jätti maksut maksamatta suoraan lasten äidille. Minä en ymmärrä miksi ihmisen, jolta viedään oikeus vanhemmuuteen pitäisi vielä maksaakin siitä? Jos todella on niin, että vanhemmalla huolimatta omasta tahdostaan, ei ole sijaa lapsensa arjessa, niin miksi vanhemmuuden pitäisi toteutua taloudellisesti? Toki hänen oli maksut maksettava mutta sosvirastolle / ulosottoon, joka tilitti rahat äidille.
Nykyinen perhetilanteemme on siinä mielessä valoisampi, että lapset asuvat omasta tahdostaan kanssamme. Lasten äiti on työkyvyttömyyseläkkeellä ja hän saa varmasti kaiken sen tuen itselleen, minkä hänen olisi tullut saada jo vuosia sitten.
Hölmö saatan hyvinkin olla mutta olen myös onnellinen :)
Se on typerä ehdotus. Ennemmin pitäisi päästää siitä exästään irti ja jatkaa elämäänsä ilman, että jumittuu katkerana sättimän ja syyllistämään. Turhan moni näyttää olevan täysin jumissa exäänsä ja osaa jopa tarkasti kertoa exänsä elämän yksityiskohtia. Vihaaminen on typerää ajan hukkaa, mutta ei ole itsetarkoitus pyrkiä sovintoon ja puoliystäyyteenkään. Ex on mennyttä elämää ja se pitäisi hyväksyä. Yleensä ex arsyttää ja herättää jopa inhon tunteita.
Molempien olisi syytä keskittyä omaan elämäänsä ja unohtaa toisensa ja yrittää vain sietää sitä ärsytystä, mikä aiheutuu elatusmaksuista ja pakollisesta yhteydepidosta tapaamisten takia. Kun exän saa taas silmistään on järkevää pyrkiä todella tarmokkaasti työntämään asia ja koko ex pois mielestään.
Sitä paitsi lohduttavaa on se, että exän voi unohtaa lopullisesti kun lapset aikuistuvat. Silloin katkeavat viimeisetkin siteet exään.
Sitä odotellessa koitetaan kestää ja aktiivisesti unohtaa koko ex.
vanhempien olisi hyvä vaihtaa rooleja vaikka kuukaudeksi. Eronneiden sekä yhdessä olevien. Todella avaisi silmiä kummaltakin puolelta. Ehkä sitten osattaisiin käyttäytyä puolin ja toisin. Tuntuu että kumpikin osapuoli ajattelee itsekkäästi että hänellä on rankempi rooli ja se toinen pääsee ärsyttävän helpolla. En usko että kummallakaan puolella on helppoa. Joskus voikin toisella osapuolella olla rankempaa.
juttu miten ihmiset tilanteensa kokevat. Ei rooleja vaihtamalla pääse toisen nahkaan. Eikä roolinvaihto ole mikään realistine vaihtoehto. Jos halutaan yhteistä ymmärrystä sen pitää lähteä ihan yleisinhimillisestä empatiatsa, jota hyödynnetään kaikenlaisessa toisen ihmisen ymmärtämisessä. Ei kaikkea ole tarpeen itse mennä kokeilemaan.
Yleensä kuitenkin eronneilla ei ole mitään intoa ymmärtää toista ja jatkuva riitely vie viimeisetkin halut yhteistyöhön. Syy ei kuitenkaan ole siinä ettäkö roolit olisivat rankkoja. Molemmista selviää ihan tavallisella elämällä. Kyse on kokemuksesta, jossa toinen ihminen on jotenkin halventavasti saanut ajettua toisen siihen tilnateeseen missä on. Erityisestio etävanhemmille on vaikeaa hyväksyä, että he eivät enää kuulu perheen arkeen ja ulkopuolisuuden tunne herättä vihaa ja katkeruutta. Rahan maksaminen puolestaan on aian ihmisille aika hankalaa. Saati sitten että se raha menee nimenomaan sille ex puoisolle, josta on ristiriitojen takia halunnut eroon.
ei tosiaan osia vaihtamalla asiat parane. jos ei toinen osapuoli osaa olla aikuismainen,ni oma on häpeä! tai kumpikaan. ero on rankka juttu molemmille,oli olosuhteet mitkä tahansa.
ja ikävä kyllä,järjen puhuminen ei useinkaan auta...
eivät ole kummankaan vanhemman puolelta mikään lasten tapaamiskiristyskeino! Ei kumpaankaan suuntaan! Asiat lasten tapaaminen ja elättäminen ovat 2 eri asiaa.
Mutta kun ei ryyppäämiseltään kykene.
Mitäs siihen sanot?
ovat keskivertovanhemmilta keskivertovanhemmille. Olen vahvasti siinä uskossa, että eroon useimmiten johtuvat syyt ovat muita kuin alkoholi, hulluus, väkivalta tai kuukävely.
Eivätpähän nuo erot syyttä tule. Alkoholi on erittäin yleinen syy eroon.
Kuukävelystä en tiedä.
Väestöliiton tutkimuksen mukaan avioeroon johtavia syitä on yleensä useita. Kysyttäessä eronneilta avioeron lopullista syytä, olivat vastaukset yleisyysjärjestyksessä seuraavat:
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijät
Lähde: Väestöliiton Perhebarometri (2003). Parisuhde koetuksella. Käsityksiä parisuhteesta ja sen purkautumisesta. Vammalan kirjapaino Oy.