Oma tarinani lyhyesti.
Sain ensimmäisen lapsen 13v sitten (olin avoliitossa). Sossu ei todella ollut meistä kiinnostunut. Saimme toisen lapsen 11v sitten, edelleenkin elettiin ilman sossua. Sain kolmannen lapsen ja samalla tuli ero miehestä. Vuosi elettiin ilman sossua.
Sitten alkoi "helvetti"... Eli sossut...
Tarhasta valittivat noin 1x/vk sossuun kuinka huonosti vanhin lapseni siellä käyttäytyy, kuinka pojallani oli pieni mustelma olkapäässä eikä osannut sitä kertoa mistä oli tullut (en osannut minäkään), kuinka lapseni ei tykännyt käydä heidän suosittelemalla psykologilla yms.
Sossu totesi AINA valitukset tutkimisen jälkeen turhiksi.
Kerran sitten itkin ja kysyin että miksi ihmeessä minua vainotaan tarhassa. Sossu sanoi syyksi sen että kaikki lapseni ovat niin pieni ja jaksamiseni huolettaa...
Jonkin ajan päästä lapseni potkittiin päiväkodista pellolle, kun eivät jaksaneet. Pääsivät uuteen päiväkotiin ja ongelmat oli poissa. Sossu kuitenkin oli ensimmäistä kertaa päättänyt tuoda meille perhetyöntekijän, että voitaisiin taata vanhempien ja päiväkodin yhteistyö.
Vuoden tätä jaksoin ja "onnekseni" olin tutustunut uuteen mieheen (erosta oli kulunut jo 5vuotta). Muutin 700km päähän mieheni kotipaikkakunnalle.
3vuotta saimme elää rauhassa. Sitten sattui paljon yhdellä kertaa. Mieheni sairastui vakavasti fyysisesti, saimme yhteisen lapsen ja vanhin lapsistani sai neurologisen diagnoosin.
Näinpä meillä alkoi käymään perhetyöntekijä.
Vuoden kuluttua mieheni oli kuntoutunut normaali tilaan, vanhimmalla lapsellani alkoi koulu sujua joten sanoin soskuille ettei perhetyöntekijää enää kaivata. Suoralla kiristyksellä (vai onko teillä jotain salattavaa?) saivat meidät suostumaan lastensuojelutyön alkuarviointiin...
Arviointi tehtiin ja sossun arvio oli että ehdottomasti tarvitsemme avohuollon tukitoimia, meidän oli eri, mutta pakkohan tähän oli suostua.
Vuosi meni ilman minkäänlaista yhteyden ottoa sossuilta. Sitten pidettiin taas palaveri (yhden lapsen asioissa) ja päättivät että emme tarvitse enään avohuollon tukitoimia, kyseisen lapsen osalta.
Toiset lapset ovat vielä kysymys merkki? Olleet jo kohta puolitoista vuotta...
Eipä kyseisen vuoden aikana perheemme tilanne ollut mihinkään muuttunutu, paitsi lapsiluku oli nuossut yhdellä.
Aika hassua, ainakin mielestäni: ensin ehdottomasti tarvitaan avohuoltoa, sitten kun sitä ei saada, niin sitä ei tarvitakkaan.
Eli sossut ei mitenkään mielestni pelaa muuten kuin mutu tuntumalla, he eivät tarvitse yhtään syytä aloittaakseen tukitoimet/huostaan oton, eivätkä he tarvitse syitä lopettaakseen toimenpiteet.
Tsemppiä kaikille jotka ovat tähän helvettiin joutuneet!!!!!!!!
Sain ensimmäisen lapsen 13v sitten (olin avoliitossa). Sossu ei todella ollut meistä kiinnostunut. Saimme toisen lapsen 11v sitten, edelleenkin elettiin ilman sossua. Sain kolmannen lapsen ja samalla tuli ero miehestä. Vuosi elettiin ilman sossua.
Sitten alkoi "helvetti"... Eli sossut...
Tarhasta valittivat noin 1x/vk sossuun kuinka huonosti vanhin lapseni siellä käyttäytyy, kuinka pojallani oli pieni mustelma olkapäässä eikä osannut sitä kertoa mistä oli tullut (en osannut minäkään), kuinka lapseni ei tykännyt käydä heidän suosittelemalla psykologilla yms.
Sossu totesi AINA valitukset tutkimisen jälkeen turhiksi.
Kerran sitten itkin ja kysyin että miksi ihmeessä minua vainotaan tarhassa. Sossu sanoi syyksi sen että kaikki lapseni ovat niin pieni ja jaksamiseni huolettaa...
Jonkin ajan päästä lapseni potkittiin päiväkodista pellolle, kun eivät jaksaneet. Pääsivät uuteen päiväkotiin ja ongelmat oli poissa. Sossu kuitenkin oli ensimmäistä kertaa päättänyt tuoda meille perhetyöntekijän, että voitaisiin taata vanhempien ja päiväkodin yhteistyö.
Vuoden tätä jaksoin ja "onnekseni" olin tutustunut uuteen mieheen (erosta oli kulunut jo 5vuotta). Muutin 700km päähän mieheni kotipaikkakunnalle.
3vuotta saimme elää rauhassa. Sitten sattui paljon yhdellä kertaa. Mieheni sairastui vakavasti fyysisesti, saimme yhteisen lapsen ja vanhin lapsistani sai neurologisen diagnoosin.
Näinpä meillä alkoi käymään perhetyöntekijä.
Vuoden kuluttua mieheni oli kuntoutunut normaali tilaan, vanhimmalla lapsellani alkoi koulu sujua joten sanoin soskuille ettei perhetyöntekijää enää kaivata. Suoralla kiristyksellä (vai onko teillä jotain salattavaa?) saivat meidät suostumaan lastensuojelutyön alkuarviointiin...
Arviointi tehtiin ja sossun arvio oli että ehdottomasti tarvitsemme avohuollon tukitoimia, meidän oli eri, mutta pakkohan tähän oli suostua.
Vuosi meni ilman minkäänlaista yhteyden ottoa sossuilta. Sitten pidettiin taas palaveri (yhden lapsen asioissa) ja päättivät että emme tarvitse enään avohuollon tukitoimia, kyseisen lapsen osalta.
Toiset lapset ovat vielä kysymys merkki? Olleet jo kohta puolitoista vuotta...
Eipä kyseisen vuoden aikana perheemme tilanne ollut mihinkään muuttunutu, paitsi lapsiluku oli nuossut yhdellä.
Aika hassua, ainakin mielestäni: ensin ehdottomasti tarvitaan avohuoltoa, sitten kun sitä ei saada, niin sitä ei tarvitakkaan.
Eli sossut ei mitenkään mielestni pelaa muuten kuin mutu tuntumalla, he eivät tarvitse yhtään syytä aloittaakseen tukitoimet/huostaan oton, eivätkä he tarvitse syitä lopettaakseen toimenpiteet.
Tsemppiä kaikille jotka ovat tähän helvettiin joutuneet!!!!!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
lastensuojeluviranomaisen järjestämä ja koko perhettä koskeva
löysä hirsi.........
Neuronkin ongelmat kärjistyvät kun lapsella on muuta stressiä eli lapsi saattoi oireilla myös eroonne ja tilanne tarhassa alkoi kärjistyä.
Sattui vielä sellainen tarha, jossa VARPU-projektin oli päätetty antaa niittää satoa ja ls:uun oltiin yhteydessä joka risahduksesta. Olihan kyseessä yh-äiti, jolla monta lasta, kamalaa! Ilmanmuuta ls:n riskiryhmään kuuluitte.
Koko sopan totuus on tämä:
Vuosia jatkunut ls:n helvetti, henkinen piina ja pelko, otetaanko huostaan vai ei, mitään todellista apua siitä ei ollut, tukea ei ollut antaa, niin ei sitä myös annettu.
Mutta varmaan sossu on kirjannut tämänkin tapauksen näin:
Ensin päivämäärät mistä mihin, jatkunut ls:n asiakkuus alkoi aikanaan useista ls-ilmoituksista päiväkodista. Äiti oli uupunut, vanhemmat juuri eronneet, lapsi oireili vakavasti tarhassa. Plää, plää, plää, perheen tilannetta arvioitu tarkkaan useissa asiantuntijatapaamisissa ja tehokkaalla avohuollon tuella äiti on kuntoutunut jaksamaan."
Tällä tavalla ylempi taho (kuntapoliitikot, STM ja sossujen esimiehet) ohjeistaa sossuja asiat esittämään. Näin asiat saadaan näyttämään ulkopuolisista sille, miten hyviä tuloksia ls:ssa saavutetaan. Kaikki hyvin! Hurraa!
Ainoa positiivinen asia koko jutussa on se, että säästyitte huostaanotolta ja selvisitte järjissänne vuosien pelosta ja piinasta.