Hei, olen ensimmäisen vuoden lähihoitaja opiskelija.
Sairastin lapsena epilepsiaa joka oli vuosia oireeton kunnes sain kohtauksen jokin aika sitten.
Lääkärin mukaan epilepsiani on mitä luultavimmin uusiutunut (sitä tutkitaan vielä tarkemmin) ja nyt pelottaa miten se vaikuttaa lähihoitajan työssä....
Saamani kohtaus oli paha ja jos olisin ollut silloin työvuorossa harjoittelu paikassani ja esim. nostanut pikkulasta niin kyllä se olisi satavarmasti siitä tippunut...
Nyt pelottaa koko ajan, pelkään uutta kohtausta, pelkään sitä miten tämä vaikuttaa opiskeluun (esim. joudunko olemaan paljon poissa koulusta kohtausten takia), tulevaisuudessa työhön, jne....
En tahtoisi kertoa tästä työpaikkaohjaajalleni ja luokanvalvojalle, vaikka kai pitäisi..
Olen nyt työharjoittelussa tarhassa ja sekin pelottaa että jos saan kohtauksen siellä???
tai koulussa??
kun en kaipaisi luokkakavereita tai pieniä tarhalapsia siihen viereen...
Olisin kiitollinen, jos joku viitsii vastata tähän ehkä vähän sekavaan viestiini...
Varsinkin jos on joku hoitaja jolla on epilepsia, niin kaipaisin tietoa siitä miten se vaikuttaa työhön.
Sairastin lapsena epilepsiaa joka oli vuosia oireeton kunnes sain kohtauksen jokin aika sitten.
Lääkärin mukaan epilepsiani on mitä luultavimmin uusiutunut (sitä tutkitaan vielä tarkemmin) ja nyt pelottaa miten se vaikuttaa lähihoitajan työssä....
Saamani kohtaus oli paha ja jos olisin ollut silloin työvuorossa harjoittelu paikassani ja esim. nostanut pikkulasta niin kyllä se olisi satavarmasti siitä tippunut...
Nyt pelottaa koko ajan, pelkään uutta kohtausta, pelkään sitä miten tämä vaikuttaa opiskeluun (esim. joudunko olemaan paljon poissa koulusta kohtausten takia), tulevaisuudessa työhön, jne....
En tahtoisi kertoa tästä työpaikkaohjaajalleni ja luokanvalvojalle, vaikka kai pitäisi..
Olen nyt työharjoittelussa tarhassa ja sekin pelottaa että jos saan kohtauksen siellä???
tai koulussa??
kun en kaipaisi luokkakavereita tai pieniä tarhalapsia siihen viereen...
Olisin kiitollinen, jos joku viitsii vastata tähän ehkä vähän sekavaan viestiini...
Varsinkin jos on joku hoitaja jolla on epilepsia, niin kaipaisin tietoa siitä miten se vaikuttaa työhön.
Vastaukset 11
Vanhimmat
juttele asiastasi hoitava lääkärin, opis.th ja ryhmänvastaavan opettajasi kanssa. siten voi suunnitella opintosi etenemiset potilasturvallisuuden huomoiden.
eihän tuossa ole mitään salattavaa, epilepsia on sairaus muiden sairauksien hoidossa, joskin työturvallisuuden kannalta se on huomoitava opislelussa hoitoalalla ja tulevasa työssäsi.
Sairaudestasi väh esimiestesi tietää mielestäni kohtaus tasapaino pitää olla hyvä et voi ky ammateissa toimia jos pelottaa itseäsi asia rassaa myös mielenterveyttä.
Oli hyvä, että pääsit edes opiskelemaan. Olen saanut kyllä suosituksia hoitoalalle, mutta elinikäisen lääkityksen takia en ole päässyt tähänastisista hakemisistani huolimatta. (ollut kohtaukseton 18 vuotta.)
Ammatinvalinnan aikaan minulle sanottiin, ettei mm. hoitoalalle saa hakea, joten valitsin opiskelijan uran.
En halua vaikeuttaa opiskeluasi, mutta säästyt poissaolon korvaamisilta, kun ilmoitat rehellisesti. Ilmoita tarhakollegoillekin, että tietävät varautua.
työpaikka ohjaajalle ja puhua meidän ryhmästä vastaavalle opettajalle....
Tuo mitä heikki kirjoitti siitä että kohtaustasapainon pitäisi olla hyvä on kyllä totta, mutta jos alan saada usein kohtauksia niin onko alanvaihto IHAN välttämätön?
Jos se tilanne tulee eteen niin olen valmis kyllä läträämään eri lääkitysten kanssa, kunnes löytyy joku millä kohtaukset pysyy mahd. hyvin kurissa.
Kun alanvaihto ei kiinnostaisi ja ei niiden kohtaustenkaan saanti mitään herkkua ole.
meidän ryhmästä vastaavan opettajan ja työpaikkaohjaajani kanssa..
Tuosta Heikin kirjoituksesta, että kohtaustasapainon pitää olla hyvä jos meinaa näitä töitä tehdä, niin sen verran että jos alan saada usein kohtauksi, niin onko alanvaihto IHAN välttämätöntä???
Olen kyllä tarvittaessa valmis siihen, että kokeilen kaikenmaailmanlääkkeitä läpi, jos kohtaukset saadaan siten pysymään suht. hyvin kurissa.
Kun alanvaihto ei innosta eikä niiden kohtaustenkaan saanti mitään herkkua ole.
kaksi melkein samanlaista viestiä, kun edellinen ei aiemmin näkynyt ja ajettelin että se viesti ei jostain syystä mennyt perille.....
Jos kohtaukset yleistyvät, pelkään ammatinvaihdon olevan pakollinen. Tiedän, että hoitoalalla on pula osaavista hoitajista.
Riippuu työnantajasta, miten hän/he suhtautuu lääkitykseesi. Olen kuullut, että jotkin työnantajat hyväksyvät henkilökunnan lääkityksen, jotkin eivät. Itse siis en ole päässyt hoitoalan koulutukseen, joten tiedot eivät täydellisiä.
Toivottavasti löytyy sopiva lääkitys kerralla, ettei tarvita turhan montaa lääkekokeilua. Aikanaan Kuopiossa osattiin valita lääkkeet kerralla oikein.
Ongelma tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteesi. Sitä on ihan turha salata. Nyt keskustelet siitä luokanvalvojan kanssa ja myös työpaikalla, niin saat asiaan selvyyden.
Kyllä epilepsiasta kannattaa ehdottomasti kertoa opiskelupaikoilla niinkuin työpaikallakin. Oikeastaan sairastavan velvollisuus on informoida muita lähipiirissään olevia mahdollisen kohtauksen ilmaantumisen takia.
Hoitoala ei ole paras ala epilepsiaa sairastavalle, koska työ on pääosin vuorotyötä. Käsitykseni mukaan epilepsiaa yritetään pitää kurissa säännöllisellä elämällä ja elämänrytmillä. Minulla oli epilepsiaa sairastava työkaveri hoitoalalla, joka ei voinut tehdä yötyötä, vaan muut tekivät hänen vuoronsa. Toisinaan hän tuntiessaan kohtauksen lähestyvän, sulkeutui vessaan, koska tiesi laskevan alleen. Joskus hänet löydettiin lattialta makaamasta etsinnän jälkeen.
Kyllä hoitotyö käy todella raskaaksi, jos joutuu potilaiden lisäksi kokoajan huolehtimaan myös työkaverinsa voinnista. Kertomani ihminen ei ainakaan halustaan huolimatta kyennyt kauaa sairastumisensa jälkeen hoitotyötä tekemään. Ehkä sinullekin jotain muuta alaa olisi järkevämpi opiskella.
HEI! Itselläni diagnosoitiin epilepsia 16-vuotiaana. Nykyään se on täysin oireeton (ei kohtauksia yli viiteen vuoteen) ja olen lopettanut lääkityksenkin. Työskentelen sairaanhoitajana ihan normaalissa 3-vuorotyössä, enkä ole oireita siitä saanut. Siksi en itse ole asiasta pahemmin huudellut, ellei ole tullut erikseen puheeksi. Työterveyshuolto sekä lähiesimieheni asiasta toki tietävät. Jos työtaakka tai vuorotyörytmi on muuttunut liian kovaksi, olen yrittänyt vaihtaa vuoroja ja huolehtia riittävästä levosta vapaa-ajalla. Ylimääräisiä sairaslomia minun ei ole sairauden takia tarvinnut pitää.
Jos kuitenkin olet tuollaisen kohtauksen äskettäin saanut, suosittelisin kertomaan ainakin lähimmille koulukavereille sekä harjoittelupaikkaan. Se on tärkeää paitsi oman, myös potilaittesi turvallisuuden kannalta.
Onneksi tällä alalla voi tehdä töitä hyvin erilaisilla työaikamuodoilla, joten säännöllisestä elämänrytmistä kiinni pitäminen onnistuu varmasti. Kannattaa kuitenkin huolehtia lääkitys tasapainoon ja huolehtia omasta jaksamisesta itseään kuunnellen. Stressihän tuppaa provosoimaan kohtauksia, ainakin itselläni näin oli.
Uuden kohtauksen pelossa ei kannata elää, se ei ainakaan auta asiaa. Voihan olla, että kyseessä oli vain yksittäinen kohtaus ja edessä on taas pitkä oireeton kausi. Voimia sinulle! Epilepsian ei kannata antaa vaikeuttaa elämää tarpeettoman paljon.
Kerro vasta sitten, kun sinulle suoritetaan työterveystarkastus OIKEAN LÄÄKÄRIN toimesta.
Voit nimittäin vedota siihen, ettei työsssäsi terveydentila ole tärkeää, kun ei ole pidetty tarkastuksiakaan.
Epilepsiakohtauksen aiheuttamat vammat katsotaan työtapaturmaksi, mutta itse epilepsiaa ei. Työnantajasi vakuutus siis korvaa vahingot. :)