Suoraselkäinen rakkaani
sinä tammen kaltainen
vahvana pysyvä, vihreä
terhosi säästät syksyksi
lehdet viimeisten joukossa
varistat terhojes suojaksi
keltaisena kukin vaahtera
sinulle ajoissa keväisin
kotani nenäkkäät kesällä
kirmaavat, peittävät maan
syksyisin luonne kirjava
pääsee lehdissä kunniaan
yhdessä kaksin auringossa
luomme varjot toisillemme
tuulin, myrskyin taivumme
mullasta syvästä juurilla
ravinnon maasta kiskomme
hankalaa tunnistaa runkoa
lumitaakalta muotoa erottaa
kun näitä talvella katsotaan
kaksi on kuuraista valkeaa
nojallaan vasten toisiaan
sinä tammen kaltainen
vahvana pysyvä, vihreä
terhosi säästät syksyksi
lehdet viimeisten joukossa
varistat terhojes suojaksi
keltaisena kukin vaahtera
sinulle ajoissa keväisin
kotani nenäkkäät kesällä
kirmaavat, peittävät maan
syksyisin luonne kirjava
pääsee lehdissä kunniaan
yhdessä kaksin auringossa
luomme varjot toisillemme
tuulin, myrskyin taivumme
mullasta syvästä juurilla
ravinnon maasta kiskomme
hankalaa tunnistaa runkoa
lumitaakalta muotoa erottaa
kun näitä talvella katsotaan
kaksi on kuuraista valkeaa
nojallaan vasten toisiaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
...mahtavaa runoilua,
kun kuvaa rakkautta tammien kautta
niin sellainen rakkaus kovaa,lujaa
ja kestävää.
sinun sanallinen helinäsi
on lumoavaa
ja tästä sai paljon aatoksia.
tämä kaunis runosi
on sellainen hyvän mielen tuova runo
...lämpöinen!!!.
hyvä upea vergeet...!!!
on puutteellista, runo64. Onpa lausutaan ehkä ompa, mutta se kirjoitetaan onpa :)
ihmisluonteiden erilaisuuksista, ja miten eroista huolimatta kyetään sopeutumaan, ja miten kovissa paikoissa toiseen voi tarvittaessa nojata. En tietoisesti kirjoittanut lämpöisesti, mutta ehkä tuntemani lämpö kyseistä ihmistä kohtaan välittynee kirjoittamassani, tiedostamattakin. Ja muutama tulkinta jätetään vielä avoimeksi. Iloitsen, että pidit lukemastasi.
.. saisit oikolukea tekstini ennen kuin laitan ne muiden luettavaksi, kun en itsekään aina ole varma kirjoitusasun oikeellisuudesta. Vaikka rehellisyyden nimessä sanottakoon, että sisältö on runossa kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Enpä olisi tuota runoni kommentoijan erhettä huomannutkaan, ellet olisi huomauttanut.:D
avaa lukijalle luontomaiseman eri vuodenaikoina.
Olen luontorunojen ystävä, ja tämä oli yksi par-
haimmista sellaisista.
Kiittää hän.
sitä ihan sellaiseksi tarkoittanut, mutta toiminee kaiketi siltäkin pohjalta, ehkä. Minusta on helpompi kuvata joitakin asioita luonnon kautta, saapi enemmän ns. palikoita käyttöönsä sanailuun. Mukavaa, että tykkäsit tämän lukea, se minua riemastuttaa suuresti.
Kaunis on runosi lukea, kun puut, kuin ihmiset toisiinsa tukevat, tammi ja vaahtera.
Tästä pidin erityisesti;
"kun näitä talvella katsotaan
kaksi on kuuraista valkeaa
nojallaan vasten toisiaan".
Kun kevät saa, niin kumpaakin lehtikruunut koristaa.
tuottaa tuo kommenttisi. Poimit kirjoittamani ajatuksen toisiaan tukevista erilaisista. Tammen silmut aukeavat vissiin aika myöhään ja vaahtera taas aloittaa kevään kukkimalla ennen lehtien puhkeamista. Tuohon kevääseen on siis vielä matkaa tovi, mutta sitä odotellessa kirjoitellaan vaikka runoja.:)