Vuosisatoja ajattelee muita
niityillä
takertuvaa lankaa piikikästä
on pelko
Kaikesta juoksevasta vesi mieleen
putous
kädenkorkea
ei avoin poskelle
Paina omani
hiljenen
nukahdan
ollakseni olemassa luomiesi takana
Huomenna
herään
tänään en enää jaksa
imettää tulvivaa tihkusadetta
niityillä
takertuvaa lankaa piikikästä
on pelko
Kaikesta juoksevasta vesi mieleen
putous
kädenkorkea
ei avoin poskelle
Paina omani
hiljenen
nukahdan
ollakseni olemassa luomiesi takana
Huomenna
herään
tänään en enää jaksa
imettää tulvivaa tihkusadetta
Vastaukset 2
Vanhimmat
moon huumassa Sun runoistas, mahtavaa tekstiä oli
tuolla toisellakin puolella.
Mistä nää nykyään oikeen ammennat nää ainekset,
kun ne on muuttunu niin upeiks ?
Olen lähinnä raivon ja tyyneyden alttarilla puhaltamassa erään ajan kynttilöitä sammuksiin.
Musta tuntuu. On olemassa jotain, joka hiljentää mielen...
Ehkä osaan vihdoin rakastaa itseäni.