taitojen aliarviointi, tytöttely jne.

ajan myötä helpottaa, kun ne huomaa että osaat, hoidat työsi hyvin ja oot oppinu ns. talon tavoille. Ei kai tota auta ku kestää, oot kuitenki uus siinä duunissa.

Iteki vaalee, pieni ja kiltin näköinen "tyttö", ja ku alotin nykyisessä paikassa (kauppa niin ikään) ni äijät kuljetti mun puolesta pumppukärrytki määränpäähän "ku en kuitenkaan osaa" ja sain jatkuvasti kuunnella vittuilua ja varottelua puukon ja muiden työkalujen käytöstä "etten vaa satuta itteeni" yms :D

alkaa tehdä rintanappeja tai työpaitoja joissa lukee edessä "tiedän mitä teen" ja takana "x vuotta kokemusta".

Törmään joskus samaan. Siihen on hyvä naurahtaa takaisin että eiköhän tämä viidentoista vuoden kokemuksella pitäisi osata :D

Tuolle trukkijutulle ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa :D äijien paskantärkeys vai kertakaikkisen hauska tilanne...

***

Aluksi sanon, että Cittareista en tiedä yhtään mitään.

Mutta, vähän outoa tommonen aliarvioiminen. Eikö työkaverit ole yrittänyt tutustua suhun ja taustaasi ja toisaalta, eikö esimies ole esitellyt sua muille?

Äkkiähän se sana kiertää, etä kuka toi on, mistä se tulee ja mitä osaa, että ei heti edes tarvitsisikaan koko talolle esitellä. Menen myös itse reippaasti esittäytymään muille, kun näet oudot kasvot!

Noin yleensä ottaen, työntekijöiden kyllä pitäisi tuntea toisensa ja toisten osaaminen...

niin paskamaista! Mä olen 28v. ja edelleen kohdellaan ku pikkutyttöä.. eikä uskota että mitään osaisin vaikka osaan enemmän kuin monet vanhemmat! Joskus huvittaa, joskus ärsyttää niin että tekisi mieli sanoa suorat sanat!
Kerran olin kurssilla muutaman työtöverini kanssa ja juteltiin siellä muiden saman alan rouvien kanssa niin he luulivat minua joksikin harjoittelijaksi ja eikä uskoneet ikääni!!!Siis haloo, ei uskonut vaikka sanoin! Sen kyllä koin vaan kateellisuutena koska ei ole itse pysyneet yhtä siroina, hoikkina ja nuoren näköisinä! ja olen vielä yhden lapsen äiti.. sen kertominen oli näkemisen arvoista :)
Älä siis välitä niistä ihme työkavereistasi.. jatkat vaan hyvää työtäsi ja ties vaikka pääsisit ahkeruudellasi ja kokemuksellasi heidän ylitse joku kaunis päivä kun sellainen paikka aukeaa :)

Kaupan ala on täynnä näitä, jotka kuvittelevat, että työ on jotenkin elämää suurempaa, eikä siihen kuka tahansa pysty. No, siinä mielessä ovat tietenkin oikeassa, että ei moni jaksakaan töitä, joissa ei mitään haastetta ole.

Keski-ikäiset sedät ja tädit ovat urautuneet tiettyihin työtapoihin, eivätkä ota kuuleviin korviinsa, jos joku nuorempi osaa tehdä ne helpommin. Itseäni on ärsyttänyt eniten se, että yritetään pönkittää itsetuntoa selittelemällä, miten hankala se ja se tehtävä on, kun tosiasiassa kaupan alalla ei YHTÄÄN vaikeaa tehtävää ole! Se on paskaduunia ja sillä siisti. Aivot voi jättää kotiin työn ajaksi ja silti työstä selviää niin, että kehutaan. Huh huh!

Onneksi olen itse päässyt pois kaupan alalta. Hattua nostan, jos joku paskaduunissa jaksaa puurtaa. Itse kaipaan vähän toimintaa aivoillekin...

Ole iloinen sirosta vyötäröstäsi. Lihavan naisen elämä on loppupeleissä aika kurjaa, ja oikeestihan ne on vaan kateellisia sulle, niin miehet kuin naiset.

Anna samalla mitalla takaisin ja rupeat vanhoja naisia ja miehiä mummottelemaan ja vaarittelemaan ja sanot näille että olisi jo aika jäädä eläkkeelle kun muisti pätkii kun eivät muista että sinulla on jo neljän vuoden työkokemus. Valitat näistä asioista luottamushenkilölle ja jos ei auta niin esimiehellesi että tämä tämmöinen vähättely on työsyrjintää ja sellaista en tule sietämään.
Rupeat itsekkin vähättelemään vanhojen työntekijöiden osaamista ja sanoppa joskus trukkikuskille että sähän poika alat oppia ajamaan trukkia kun on 20 vuotta harjoitellut. Se on se kateus kun osaat kaikki työt paljon vähemmällä kokemuksella kuin muut tonaatukset siellä töissänne. Ei muuta kuin tsemppiä töihin.

Maasta se pieni ponnistaa ja isot kaatuu vai hitaamin mutta sen korkeammalta.. mutta anna samalla tavalla takasin !

Tytötellä voi kahdella tavalla: hyvällä ja huonolla. Itse tytöttelen vain hyvällä tavalla. Etenkin itseäni iäkkäämmät "tytöt" tykkää eniten tytöttelystä.

Ymmärrän hyvin, että tuollainen kohtelu sinua ärsyttää, eikä se tietenkään oikein ole missään nimessä. Ei näköjään ole ajat muuttuneet tuossa mielessä ollenkaan. Siitä on jo tosin 30 vuotta aikaa, kun olin sinun iässäsi, mutta silloinkin tuota nuorempien vähättelyä esiintyi yleisesti. Jotkut vieläpä tahallaan jättivät neuvomatta asioita ja hankaloittivat työn oppimista kaikin tavoin. Sitten, kun muutama viikko oli kulunut ja hommat alkoivat jo luistaa, rupesivat kateellisiksi oikein tosissaan. Ja se, että opiskelin, oli niitä pahimpia ärsytyksen aiheita. Tuleva herranperkele, niinkuin asia ilmaistiin. Oikeastaan ainoa asia, johon kelpasin, oli firman jalkapallojoukkue, jossa olin tähti, lajia koko ikäni harrastaneena.

Tosin oli vanhempien työntekijöiden joukossa niitäkin, jotka ottivat ns. siipiensä alle ja neuvoivat tarvittaessa ja kohtelivat reilusti kaikinpuolin. Ne raukat, jotka yrittivät kiusata, olivat sieltä heikommasta päästä henkisesti ja huonon itsetuntonsa ja oman olemattoman asemansa pönkittämiseksi vinoilivat minkä jaksoivat. Sääliksi heitä myöhemmin lähinnä kävi. Jos sitäkään.

Pientä vinoilua tietysti on kestettäväkin, eikä kaikki ole pahansuopaa. Tulokkaita kokeillaan melkein kaikissa työyhteisöissä. Ei pidä myöskään olla liian herkkä ja omanarvonsa tunteva. Vähän täytyy kestääkin ja antaa mennä huumorin piikkiin.

Liika kuitenkin on liikaa. Jos koet, että kohtelu aina vaan jatkuu, niin puhu suoraan asiasta esimiehellesi. Kerro esimerkein ja oikeilla nimillä tapahtuneet. Hänen velvollisuutensa on huolehtia tällaisista asioista. Ellei itse sitten ole samalainen vellihousu.

Teissä nuorissa tämän maan tulevaisuus on ja se olisi kaikkien ymmärrettävä. Eikä me kaikki vanhemmat työntekijät olla teitä vastaan. Päinvastoin. Minullakin on tytär ja siinäkin mielessä kertomasi koskettaa näin tasa-arvon (Minna Canth) päivänä.

Voi ei! Työpaikallani on kohteliaita ihmisiä jotka eivät tunne minua vielä. Nyt kyllä harmmistun!

Kerro työkokemuksestasi avoimesti sellaiselle henkilölle joka ei tiedä työhistoriaasi !
Älä missään tapauksessa ole ujo vaan laske vaikka huumoria pienuudestasi,, Olen tälläinen hukka pätkä niin kaikki luulee minua harjoitteliaksi tai hennoksi naiseksi joka ei kykene raskaisiin töihin !
Voit myös pyytää esimieheltäsi nimi lapun jossa myös lukee vastuu alueesi ..
Voit kysyä myös et saanko näyttää esim atk taitoni sinulle (työkaveri joka ei tiedä taitojasi ) kokeille ihmeessä niin moni varmasti yllättyy jos vaisinkin olet hyvä!
Jaksamista siellä citymarketissa ja näytä et olet pieni mut pippurinen NAINEN!

Kaikki tuo on täysin tuttua. Olen työskennellyt omalla alallani nelisen vuotta ja nykyinen työparini kohtelee kuin olisin harjoittelija ja eniten se ärsyttää asiakkaan läsnäollessa. Samaa joutuu kokemaan ihan arkielämässä. Ihmiset luulevat nuoremmaksi ja puhuvat kuin lapselle. Ehkä siksi aika ajoin muutun kyyniseksi ja välinpitämättömäksi muita ihmisiä kohtaan ja annan samalla mitalla takaisin. Eniten ärsyttää keski-ikäiset naiset jotka eivät aina edes tervehdi kassalla, koska varmaan ajattelevat että kun on nuori niin ei puhu. Mutta minäpä töräytän aina kuuluvasti hei ja KIITOS ja osoitan, että omaan aikuisen naisen älykkyysosamäärän.

Hei, kiitos kun otit asian puheeksi, sillä minun ehdotusta kun ei ole kuultu, sillä työskentelen terveydenhuoltoalalla. Sitä alaa kun ei saa arvostella. Minua on alistettu koko elämäni ajan.
Minun "syntini" oli että olin pieni, blondi ja sinisilmäinen, eronnut nainen. Tällä alalla on paljon uskovaisia ja hurskastelua. Tytöteltiin, sanottiin: "menehän kasvamaan.". Sanojat oli yleensä naisia. En arvannut että olemukseni ärsytti. Jotkut ylipainoiset naiset oli kateellisia, ja pitivät minua "rääpäleenä", jotkut miehet katseli liiankin innokkaasti. Se lisäsi kateutta. (En ole koskaan ollut esim. ylipainoinen) Liikaa oli se että ostin oman asunnon.
Työskentelin KYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla. Luulin että minulla oli maailman paras työpaikka. Takanani juonittiin ja järjestettiin ajojahti. Leimattiin ammattitaidottomaksi ja heikkolahjaiseksi. Sen teki (mun kutsumani) tämän päivän kurtisaani naiset. Joitakin olin pitänyt ystävinä. Terveydenhuollossa tai opetus- tai muussa sosiaalityössä ei auta kukaan.
Tyttömäinen nainen on täysin arvoton. Niin arvoton ettei sitä tarvitse kuulla tai pyytää siltä anteeksi.
Järjestettiin terapia missä metbolisesta oireyhtymästä kärsivä miespsykiatri sanoo että olen arvoton ilman miestä. Vapaana olen vielä lisäksi vaarallinen. Siis kenelle?
Hakeuduin -05 takaisin KYS:n jossa ex työkaverini ymmärsi mistä on kysymys. Lasten osaston lääkäri kuittasi että olin ollut liian nätti. Näin empaattisia ovat hoitajat ja lääkärit sairaalassa. Taas katkaistiin työsuhde.

30 vuotiaana lomamatkalla lentokoneessa sanoi eräs mies 10-tyttärelleni:" pidä tosta äidistäsi huolta." 50-vuotiaana ei kukaan uskonut että minulla on kaksi lasta. Oma tytär, nyt 30 v. sanoi muutama vuosi sitten: " voi äiti, kun sinä näytät niin tyttöselle, sun uskottavuus kärsii". Niinpä niin, Luojan luoma sitä minäkin. Minun on aina ollut helppo saada miesseuraa. En vaan voi seurustella, sillä kukaan ei usko tarinaani, pitävä "hulluna" naisena.
Jos menen pilkille turkishaalari päällä, naapurin mies kysyy: "mihinkäs se tyttö on menossa" Nyt jaksan hymyillä.
Minun elämäni kohtalo on ollut se että olin syntynyt sieväksi tytöksi.
Nykysin lääkärit katsoo, tiedän että tietävät. Olin sekoittanut yhden lääkärin pään joskus.
Juha-Tapion laulu: "kelpaat kelle vaan" on minusta tehty.
Muista, et ole yksin ajatuksinesi ja tunteinesi.
Tämä päivänä minulla on pysyvä työ. Olen vahva työterveyshuollon ammattilainen, minulla on kaksi asuntoa, olen siis sijoittaja.
Perheessä on kolme maisteria ja minulla 4 lastenlasta. Tyttären 1/2 v. tytär mietityttää. On muuten mahdottoman kaunis lapsi. Kaikkea hyvää Sinulle!

mutta fantastista siinä mielessä että huolehditaan

Anna tulla itsetunnon itseesi ja hyväksy ympäristön /muiden kyvyttömyys ottaa vastuulleen läheisten kunnioitus.

He eivät ole sitä aikoinaan itse saaneet tai he purkaa sitä vastuuttomuutta mikä tulisi otaa niin seuraaville.

Ainut keino on jäsentää asiaa siten ettei anna ottaa päähän. Koska toisiin eikä työn "aiheuttamiin" oireisiin voi vaikutta mutta itseen voit.

Se on kuin hedelmä peli ,,, voi voittaa mutta useimmiten ei

Miksi te tytöt sitten saatte sanoa parhaassa iässä olevia miehiä vanhoiksi äijiksi?

Olen minäkin törmännyt vähättelyyn elämässäni, mutta ymmärrän toki senkin, etteivät ihmiset voi mistään tietää kokemustaustaani. Minulle riittää että tiedän itse mikä olen.

Jostain syystä kaupat on niitä vihonviimesiä työpaikkoja. Vittumaisempaa väkeä ei löydy edes rakennuspuolelta.Meikäläistäkin aikanaan alko neuvoon mun omassa työssäni joku helvetin henkilöstövuokrausfirman tyyppi joka ekaa päivää oli siellä kaupassa.

Kyllä mullakin vähän ollut samaa vaikka en nyt samalla alalla olekaan, nuorin miehistä porukassa..Mut olen ansainnut niitten kunnioituksen olemalla kovana ja en oo taipunu alussa vaikka välillä kuittia tulikin, paras oli yks ilta kun oltiin leimaamista odottamassa niin juttelin siinä työkaverin kanssa siitä kun olin ennen nykyistä työpaikkaa käynyt kysymässä toiseen firmaan töihin niin kaveri siihen:"hyvä etteivät ottaneet, olis menetetty kova työmies".
Siinä oli mulle aivan riittävästi tunnustusta ja oon nyt yli pari vuotta ollu firmassa.Niille kun näyttää et osaa hommansa niin ne oppii kunnioittamaan keltanokkaa, jos ei opi niin se on niitten häpeä;)

...ja minua on myös luultu usein ihan kakaraksi, ja työharjoittelijaksi yläasteelta. Ja olen kohta 27 vuotta. Olen pitkä, vaalea, hoikka ja ihan sievä. Itseäni vuosia nuoremmatkin ovat helposti ottaneet "pomon" roolin kanssani työpaikoilla. En ihmettele, jos sinua ottaa päähän. Minua ainakin V******* suunnattomasti tuollainen aliarvoinen suhtautuminen. Minullekin puhutaan usein kuin lapselle. Osa noista kertomistasi jutuista saattaa toki olla vain muiden tietämättömyyttä ja toisaalta huomaavaisuutta, kun neuvovat. Osa taas kyllä vaikuttaa selkeästi aliarvioinnilta (kuten tuo trukkijuttu... aargh). Hassua on tuo, että nimenomaan työpaikoilla tuo kakaraksi leimautuminen tapahtuu. Ei minulta esim kaupassa tai alkossa kysellä papereita tai muissa yhteyksissä luulla lapseksi. Töissä sitten sitäkin enemmän.

Itse olin nelikymppisenä miesopiskelijana ammattikorkeakoulussa, missä osaston johtajaopettajatar (silloin juuri ja juuri viisikymmentä) yritti korostaa omaa asemaansa "pojittelemalla" kaiken ikäisiä miesopiskelijoita, sekä aikuisopiskelijoita että nuorisoasteen. Näin siitä huolimatta, että hänelle moisen käytännön asiattomuudesta useampaan kertaan opiskelijoiden taholta huomautettiin. Itsekin tulin ko. opettajalle joskus kivahtaneeksi, että keski-ikäisten opiskelijoiden pojuttelu ei luo kouluun hyvää ilmapiiriä ja on lisäksi etiketin vastaistakin - miespuolisia kansalaisia kun ei ole tapana nimitellä pojiksi enää sen jälkeen kun ovat armeijan käyneet - ja että keski-ikäisiin, vain muutama vuosi opettajaa itseään nuorempiin miehiin kohdistettuna se vain saattaa opettajan itsensä koomiseen valoon. Ei tehonnut. Oli vissiin saanut oikeissa töissä niin paljon siipeensä (tai tullut miesten syrjäyttämäksi uraputkessa), että piti maksaa koulumaailmassa kalavelkoja kaikille kaksilahkeisille joihin oli valtaa.

Kaikille oli kuitenkin selvää, että omaa epäpätevyyttään ja -varmuuttaan ko. nainen siinä vain yritti peitellä korostamalla omaa ylempää asemaansa organisaatiossa (opiskelijoihin nähden). Eipä hän kuitenkaan onnistunut muuta kuin alleviivamaan omat allemmuudentuntonsa niidenkin havaittavaksi, jotka eivät muuten olisi ko. opettajan (heikosta ammatillisesta osaamisesta johtuvaa) huonoa itsetuntoa havainneet hänen roolinaamionsa takaa. Naurettava ihminen, ja huvittavaa käytöstä näin jälkeenpäin, mutta kyllä se jatkuva pojittelu tapahtuma-aikaan pisti huononoa päivänä itseäkin kiukuttamaan.

Voi ei! Hi hi, tulee omat muistot mieleen. Onneksi niille voi jo nauraa. Minulla on onneksi matala ja varsin kuuluva ääni. Kerran kun kajautin jotain neuvojille, niin johan kaikkosivat. Ja matala ääni ei toki tarkoita sitä, että osaisi asioita paremmin kuin kimeä-ääninen! Ihmiset vaan ovat nin tyhmiä. Luulevat, että oma stereotyyppinen mielikuva on totuus.

että et sovi kaupanalalle tai tehtäviin joissa tiimissä oleminen on tärkeä pointti? Avun antaminen ja huomioiminen työssä ei ole negatiivinen asia.Psykologisesti lyhyt ihminen antaa vaikutelman,olen hieman yksinkertainen ja jos vielä on ylipainoinen, vaikutelma vielä vahvistuu entisestään katsojan silmissä.Ensivaikutelman pohjalta tehdään usein johtopäätöksiä ihmisistä ja lyhyytesi takia,sinua pidetään,hieman yksinkertaisena. Hätä ei ole tämän näköinen,hankit itsellesi piilokorot kenkiisi,silloin saat enemmän arvostusta työssäsi ja elämässäsi.Tv. Pitkäjussi.

Tuli mieleeni tapaus, kun itse olin (vuonna Paavo) 23-vuotias ja harjoittelemassa puusepän taitoja ikkuna- ja ovitehtaassa muutaman viikon. Siellä oli ihan mukava vanhahko työnjohtajasetä, joka jakoi meille työt aina aamulla.

Eräänä aamuna tämä setä sanoi minulle "tulehan neitsykäinen tänne, ja tee tätä työtä tänä päivänä". Minä siihen sedälle vastasin, että on tainnut tuo neitsyys jo kadota aikapäivää sitten, kun olen jo ollut naimisissakin.

Menipä siinä sedällä jauhot suuhun ja oli sitten myöhemmin niille vanhemmille työtekijöille suorastaan "shokissa" kertonut, että kun minä tuolle harjoittelijalle silleen sanoin ja se sanoi minulle niin.

Vanhemmat työntekijät minulle siitä kertoivat ja eipä setä sanonut toista kertaa neisykäiseksi, eikä kutsunut enää kuin etunimellä.

Siis käsitin että olet siro, nuoren näkönen, pätevä hommassasi?

enemmän tai vähemmän siis unelmanainen. itse jos olisin sun työkaveris ni en mä tiiä miten mä 'unelmieni naista' muuten lähestyisin kuin olemalla ystävällinen ja hyödyksi. ehkä just toi 'hei anna mä voin auttaa siinä'.

ehkä ne suhun ihastuneet miehet ei tajua et niitten käytös vaan vituttaa sua.

Yleensä selaiset pysyvät myös nuoremman näkösenä pitkään.Eikä aina kannata torjua opetusta jos sitä tarjotaan kun siinä voi olla parepikin konsti kun mitä itte käytät sun kannattaa vaan olla kärsivällinen.Kyllä ne vielä huomaavat että osaat.Ja siitäkin voit olla onnellinen että sulle tarjotaan apua nimittäin jollakin työmailla ei tulla nuomaan ja annetaan tahallaan vaikeita tehtäviä että uusi munaa ittensä

parinkymmen vuoden päästä kaikk tuo tuntuu jo aika mukavalta.

vain jatkaisit tekemisiäsi kunnes he tajuavat sinun hallitsevan asiat. Faktaahan on että suurin osa ihmisistä on sopuleita ja kaltaisesi edelläkävijän tulee aina todistaa taitonsa. Joten jatka vain samaan malliin. Älä välitä muiden puheista. At least you have a job. Something to think about?

Ei se mitään, vaikka tarve onkin purkautua täällä. Täältä saat ainakin kaiken tuen tuollaiseen kokemukseen. Mielestäni sinulla on kolme vaihtoehtoa. Jatka entistä kiihtyvämmällä tahdilla, osoittaen että tältä naiselta hommat hoituu. Marssi pomon juttusille ja kerro tilanteen yksityiskohdat, siis aivan kaikki. Johan luulisi että tapahtuu jotain myönteistä viimeistään. Tai pistä vastaan ja paukauta suoraan työkavereillesi totuus- kerro heille siitä että, kuinka epäreilusti he kohtelevat sinua. Ja sano sanat, jotka tehoaa porukkaan!

sanoen loukatusta ylpeydestä, jos ihmistä ärsyttää niin kovin paljon kaikki pikku vääryydet, joita häneen kohdistetaan. Sanon tämän siis ihan yleisellä tasolla. Aloitajaa on varmasti kohdeltu huonosti, mutta niin meitä kaikkia kohdellaan. Ihminen osaa olla aika nuija toiselle ihmiselle. Se on itseasiassa perusluontomme.

Tuo kuulostaa niin tutulta, minuakin vähätellään ja joskus ei tahdota millään uskoa että olen jo 25 vuotias ja pian valmistumassa maisteriksi. Ei minun mielipiteitä oteta tosissaan, koska minähän olen vain pieni ja nuori tyttönen. Eihän minulla voi olla mitään tietoa mistään. Näin ajatellaan ja sen huomaa kyllä käytöksestä.
Eniten ärsyttää se kun sanotaan et ole onnellinen siitä kun näytän niin nuorelta, ei ne ymmärrä että uskottavuuteni kärsii tästä. Yleensä mummot myös katselee tosi ilkeästi minuun päin jos edes vahingossa satun olemaan liian lähellä alkon ovea käydessäni ruokaostoksilla.

ajatteleppa jos oisitkin aloittelia ja kukaan ei tarjoais apuaan se kai tympis enämmän kuin että voi sanoa että homma on hanskassa ja parin kymmenen vuoden päästä on mukavaa jos on ropaltaan vielä (tyttömäinen)ei kaikki oo niin yks oikosta.

oo tyytyväinen et sut huomataa vaikka teil on se kortti niin on se aika epä varmaatouhuu vierest seurannut äijät ku rupee siirtää kamaa silloin tapahtuu naiset ku rupee siirtää niin ekaks jahkailaan ja ynnätää mikäkin vipu nyt olikaan työn antajalle kallista aikaa hukkaan

Toisaalta voisi olla todellakin paikallaan ottaa esimieheen yhteyttä, jotta tämä kohtelu työtovereidesi osalta ei jatkuisi. Esimiehesi varmasti tietää työhistoriasi ja ymmärtää, että sinulle taitoja on karttunut (ihan siitä tyttömäisestä lookista huolimatta). Minusta olisi paikallaan hänen puuttua asiaan, jotta sinä voit tehdä mitä työnkuvaasi kuuluu sillä ammattitaidolla mitä olet jo kartuttanut. On väärin jos sinun pitää koko ajan selitellä ja puolustella itseäsi ja toimintaasi.

Olen 42-vuotias "tyttö". Pienikokoinen ja sirohko. Ymmärrän sinua, koska minua kohdellaan samalla tavalla, vaikka olen jo keski-ikäinen nainen ja voisin kevyesti olla mummo. Ole vain oma itsesi ja kaikkea hyvää!

Minulla vain ongelma on päinvastoin.

Muutamalla työpaikalla, jossa olen harjoittelijana ollut tässä opiskeluni aikana, minua luullaan vanhemmaksi. Olen siis parin kuukauden kuluttua 19-vuotias nuori nainen mutta kuulemma näytän yli 22-vuotiaalta.

Ilmeisesti sitten tällä ulkonäkö perusteella oletetaan että osaan jo entuudestaan työskennellä keittiössä. Opiskelen siis catering-alaa ensimmäistä vuotta.

Saan kysellä jatkuvasti neuvoja muilta, mitä tehdä, miten tehdään yms. Olisi ihanaa jos joku tulisi minuakin neuvomaan mainitsemallasi tavalla. :)

Tämä samainen asia näkyy koulussakin kun laitoin merkille että minun oletetaan osaavan enemmän kuin nuoremmat, suoraan yläasteelta tulleet opiskelijat. Saan päivän työtehtävät, eikä kukaan tule neuvomaan jos en itse mene hiasta nykimään. Sinällään mielenkiintoista kun joidenkin perässä tämä opettaja ja ohjaaja kulkevat sitten jatkuvasti.

Tulee jonkin asteisia ylemmyydentunteita, joita olen yrittänyt työntää sivuun ja ajatella etten ole sen erikoisempi kuin muutkaan kanssakulkijani. :D

Tsemppiä töihin! Kyllä ne vielä huomaavat että turhaan kulkevat neuvomassa. Tai sitten niin kuin joku olikin ehdottanut että he ososittavat ystävällisyyttään neuvoillaan. :))

Työpaikalla.
En osaa ottaa naisia ihan tosissaan siis työtehtävissä.
Itse työskentelen tekniikka/prosessi alalla ja se ei minusta kuulu naisille no päällikköinä on naisia jotka ovat aika pihalla oikeista töistä ,mut ehkä tuovat sopivaa pehmeyttä paikkaan.

Naiset ovat seksiobjekteja ei siintä mihinkään pääse.
Palvelualoille jatv-juontajiksi yms. sinne naisia ,mut ei päättämään asioista eikä oikeisiin töihin missä tarvitaan logiikkaa tai pitemmälle vietyä ajatusta muutoinkaan.

Itsekin kaupoissa töissä olleena olen huomannut ihan saman. Itsekin olen lyhyt ja näytän nuoremmalta kuin olen. Ja usein vieläpä asiakkaatkin (yleensä vanhemmat henkilöt) tytöttelevät. Esim. "Hei tyttö, mikä tämän hinta on?" NIIN raivostuttavaa! Olen kuitenkin jo 30 v., eli en enää mikään tyttö.

Tsemppiä sulle työhösi!

Niitä on ja niitä tulee aina olemaan. Pysy itse fiksuna ja kehitä itseäsi. Saavat jumehtua sinne kassalle, jos niin haluavat (vaikka en myöskään ymmärrä miten se eroaisi muista kaupan tehtävistä).

Olen parikymppinen nainen ja työskentelen asiakaspalveluammatissa. Työkaverit kohtelevat kuin aikuista ja ammattitaitoista ihmistä, mutta monet asiakkaat pitävät lapsena. Minun sanaani ei uskota, vaikka miten vakuuttelen ja pyytävät saada palvelua vanhemmalta tädiltä. On todella alentavaa pyytää vanhempaa kollegaa vakuuttamaan asiakkaalle samat asiat, jotka itsekin olen jo asiakkaalle sanonut ja jotka hyvin tiedän.