... muustakin. Palasimme eilen illalla Katalta Centara Kata Resort hotellista 2 vk matkalta kotiin ja tässä raportti paikalta. Ne, joita aihe ei kiinnosta, voivat hypätä seuraavaan aloitukseen, varsinkin, koska jutulla riittää pituutta, mutta ehkä tästä voi olla jotain hyötyä ensikertalaisille.
Hotellimme oli Centara Kata Resort. Saimme heti aluksi upgradattua huoneemme 2 huoneen huoneistoksi, mistä olimme innoissamme nelihenkisenä perheenä. Huoneiston taso oli hyvä, molemmissa huoneissa oli tv, jääkaappi oli tilava, keittiön varusteluun kuului liesi, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Liettä ei tietenkään tarvinut, sillä söimme joka päivä ulkona eikä kaupoissa varsinaisia ruoanlaittotarvikkeita ollutkaan. Parvekkeella oli kuivausteline märille vaatteille. Kylppärissä oli tarjolla kaikki mahdollinen shampoista kylpytakkeihin ja tohveleihin (2kpl). Vetolaatikosta löytyi myös hiustenkuivaaja. Koko hotelli oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu, viheralueita hoidettiin päivittäin. Valitettavasti saimme pitää huoneiston vain 8 pv ja sen jälkeen jouduimme elelemään loppuajan huoneessa, missä ei tilaa ollut kuin kahdelle sängylle, tuolille ja lipastolle, ja matkalaukut tukkivat lopunkin. Emme valitettavasti saaneet varatessa enää huoneistoa. Huoneen jääkaappi oli todella pieni, eikä mitään keittiövälineitä tai koneita ollut. Lisäksi joka sähkökatkon jälkeen ilmastointi lakkasi toimimasta, ja jouduimme aina kutsumaan paikalle korjaajan, joka saapui kyllä pikaisesti, mutta tietysti ärsytti, että joutui aina näkemään ylimääräistä vaivaa. Oudoin episodi tapahtui paria päivää ennen lähtöä. Apulaisjohtaja Martin Kruuse soitti respasta ja vaati 800 batin vahingonkorvausta liatusta lakanasta! Uudesta pyjamastani oli lähtenyt väriä, joka ei mukamas lähtenyt pesussa, missäköhän asteessa? Onneksi oppaan avulla hän lopulta luopui vaatimuksesta ja nukuin loppuajan muissa värmeissä. Jäi silti pieni ikävä sivumaku ko asiasta.
Hotellin aamiainen oli runsas, allasbaarin välipalat ihan ok ja allasbaarissa happy hour joka päivä klo 17-19. Drinkkejä oli kiva juoda altaassa olevilla penkeillä hintaan 85 batia/kpl (normaalisti 170). Lapsilla riitti emerald-altaassa hauskaa tuntikaupalla lentopallon, uimisen ja vesiliukumäen parissa. Jos ko altaalla halusi päivän viettää, paikat oli varattava jo kello 7, jolloin jo 2/3 paikoista oli mennyt, eli yhä hullummaksi varauskierre menee. Spa:n viereisellä altaalla, jossa lasten meluaminen oli kielletty (”silent area”), paikkoja riitti muulloinkin, mutta se allas oli vain 1 m syvyinen ja muita pienempi.
Iltaisin hupia tarjosivat ympäri hiljaisen altaan puutarhaa hyppivät valtavat rupisammakot. Ne uiskentelivat jo itsekseenkin altaassa ja lapset järjestivät niille lisää uimakilpailuja. Myös gekkoja oli kaikkialla, onneksi ei kuitenkaan huoneistossamme. Vanhempieni huoneesta oli suora käynti hiljaiselle altaalle, ja heillä oli maantasossa enemmän hyttysiäkin, mutta muuten huone oli upealla paikalla.
Kun vaihdoimme huoneistoon, saimme käydä katsomassa myös maantasahuoneistoa, mutta siellä tuoksahti home, joten otimme toisen vaihtoehdon, joka oli 2. kerroksessa. Alkupäivinä ruotsalainen apulaisjohtaja Martin (27v) oli sulaa hunajaa kaikille vieraille ja kävi altaallakin tervehtimässä useamman kerran ja kyselemässä onko kaikki ok. Sitä enemmän ihmetytti hänen vahingonkorvausvaateensa toisella viikolla.
Kuntosali oli pieni pettymys, siellä ei ollut itselleni juuri mitään, ja ilmastointikin oli aluksi korjauksessa. Sen vieressä olevalla biljardipöydällä oli lapsille kuitenkin paljon käyttöä, samoin emerald-altaan lähellä olevalla pöytätenniksellä. Saman altaan pore”arkut” olivat aivan mahtavat, joillekin jopa liian tehokkaat.
Hotellin henkilökunta oli fantastista, kaikki äärimmäisen kohteliaita ja hymyileviä. Erityisesti jäi mieleen laukunkantaja ja rantaminibussin kuljettaja Ae, joka tervehti meitä joka aamu omalla kielellämme. Kävimme hänen kanssaan myös saarikierroksella, maksoimme koko päivästä vain 1000 batia. Taksikuskin keikkaa hän heitti pimeästi vain vapaapäivinään. Lisää takseja sai heti hotellin portilta olevalta taksitolpalta, jossa hinnatkin oli valmiiksi kyltissä ilmoitettu.
Vastapäätä hotellin porttia oli ravintola nimeltä Eight Fold, jossa oli erinomainen hinta-laatusuhde, ja tarjoilija puhui hyvää englantia. Kaikki testaamamme ruoat olivat hyviä: pizza, pad thait, kanakori, pihvi ja ranskalaiset, paistettu riisi lihalla jne. Muita suosimiamme ravintoloita oli mm. Natalie´s edempänä ravintolakadulla, joka oli poikkikuja pääkadulta ja Tomato:a vastapäätä oleva ravintola, jonka nimi valitettavasti jo unohtui. Karonilla kävimme kaksi kertaa Andaman Sea Food II:ssa (nimi jotain tuonne päin) ja sielläkin hinta-laatusuhde oli erinomainen. Erityisesti Massaman Curry jäi mieleen. Thairuoat näissä paikoissa maksoivat noin 100 batia, pizzat alkaen 150, kanakorit alkaen 150 ja pihvit alkaen 250. Parhaimmillaan kurssi oli 45,2 batia eurosta, joten halpaa oli, vaikka Phuketia moititaankin Thaimaan kalleimmaksi paikaksi. Chang-olut maksoi yleensä 50-60 batia pikkupullo ja 90-100 iso pullo. Yllätyksenä tuli, että miedosta maustaan huolimatta siinä oli alkoholia peräti 6,4 %! Banaanipannareita mopokärryistä uskaltauduimme ostamaan vasta viimeisinä päivinä, emmekä saaneet niistäkään mitään vatsapöpöjä. Koko ajan vältimme salaatteja, majoneesia ja jäätelöä ja desinfioimme käsiämme käsihuuhteella ennen ruokailua. Harvinaista kyllä, kukaan seurueemme 6 hengestä ei saanut matkalla vatsatautia, toisin kuin esim. Brasiliassa, Venezuelassa, Madeiralla, Mallorcalla ja Italiassa. Hyvä niin!
Hotellista oli juuri sen verran pitkä matka Katan rannalle, ettei sinne jaksanut helteessä kävellä. Rantahan olisi ollut aivan hollilla, mutta sen ja pääkadun väliin jäi laaja golfhotelli, jonka poikki ei päässyt oikaisemaan, joten oli kierrettävä joko etelään tai pohjoiseen päin ja matkaksi muodostui arvion mukaan vajaa kilometri. Hotellin pikkubussi vei rannalle ilmaiseksi onnelliset 10 kyytiin ehtinyttä klo 9-11 puolen tunnin välein, takaisin piti ottaa tuk tuk, 150 batia. Rantatuolit olivat kaikkialla 200 batia 2 tuolia ja varjo. Kävimme Katalla, Kata Noilla ja Karonilla. Kata Noi oli pienin, siistein ja rauhallisin, ranta syveni hitaasti ja aallot erityisesti eteläpäässä olivat minimaaliset. Katan rantakin oli hyvä, mutta Karonilla oli selkeästi isommat aallot, jotka heittivät pään yli. Mystisesti yhtenä päivänä Kata Noin ranta ja vesi oli täynnä kaikkea roskaa: muovikasseja, tupakantumppeja, tyhjiä muovipulloja, kaikkea, mitä voit kuvitella roskalaatikoissa olevan. Veden pinnalla oli myös öljymäinen, ruskea kalvo ja veden pinnalla oli kuplia. Aivan kuin joku valtava risteilyalus olisi päästänyt kaikki paskansa ja roskansa mereen juuri rannan edustalla. Tiedä häntä, mikä selitys oli, mutta seuraavana päivänä vesi oli taas kuin taikaiskusta aivan yhtä puhdasta ja pohja näkyvissä kuin ennenkin. Ainoat miinukset Kata Noilla olivat meduusat (niitäkin näimme vain yhtenä päivänä niitä isoja pulleita violetteja joku kolme-neljä kappaletta) ja yleisen wc:n puute. Oli pakko puolisalaa pujahtaa Kata Thani hotellin vessoihin. Katalla oli yleinen siisti wc (5 batia) ja suihku (15) eteläpäässä rantaa (pohjoispään ravintolan wc:t olivat käydessäme siellä epäkunnossa) ja Karonilla ainakin pohjoispäässä (10/20 batia). Paikalliset tietysti hoitivat tarpeensa mereen, wc:tä kysyttäessä joku sanoikin ”I recommend the sea”. Myös viemärit laskivat surutta mereen rantaviivalle, esim. Katalla sinne pohjoispäähän, joten uimaan oli kivempi mennä eteläpäähän tai enintään puoliväliin. Kaduilla kulkiessa illan kuumuudessa ja kosteudessa aina silloin tällöin nenään iski uskomaton viemärin löyhkä, mutta taas hetken eteenpäin kävellessä se katosi.
Ne kuuluisat tyttöbaarit Katalla olivat Centarasta pohjoiseen eli Karonille päin kävellessä ja siihen aikaan kun me siitä ohi liikuimme, ennen kello 21:tä, siellä oli vielä hyvin rauhallista, paljon tyttöjä ja vain yksittäisiä asiakkaita. Lapsillemme riitti selitys, että sieltä saa yksinäinen mies vuokravaimon…
Katan rantakaupoissa ja basaarissa tyrkytys oli kovaa, mutta vielä suht kohteliasta. Vasta Patongilla kuulin sen ärsyttävän lauseen ”Why not?” kun en ostanut ja kävelin eteenpäin. Ikään kuin se olisi velvollisuuteni turistina ostaa joka jumalan tyrkyttäjältä kaikki, mitä hän keksiikään minulle tarjota. Katalla lähes joka kaupassa osattiin muutama sana suomea ja tunnistettiin suomen kieli. Tingityt hinnat olivat jotakuinkin seuraavat: lippis 150, hip hop lippis 250, t-paita 200, pikeepaita 250, feikkikassi ”vuitton”, ”gucci”, ”burberry” 400. Halvimmat kempparitarvikkeet löytyivät Patongin Jungceylon ostarin viereisestä Bootsista: vartalovoit 250 batia (tarjouksessa 2 yhden hinnalla), piilarineste iso pullo 189 batia, Tony & Guy shampoo ja hoitoaine 350 batia (lisäksi sama 1 1 tarjous). Jos lääkkeitä tarvitsee, kannattaa jo Suomessa tehdä ostoslista, jonka kanssa suunnistaa kemppariin tai tarvittaessa apteekkiin. Monet lääkkeet ovat käsikaupassa myynnissä kemikaliossakin.
Ostareista on liikkunut paljon mielipiteitä, mutta oma kokemuksemme Phuket Townin Central Festivalista oli myönteinen, siellä löytyy kansainvälisten ketjujen kauppoja ja paikallisia. Yhtä siisti ja tasokas mutta pienempi on Patongin Jungceylon (lausutaan changsiloon). Halpisostareista kävimme myös Big C:ssä, sieltä ostimme edullisesti mm sukkia, alkkareita ja paitoja. Ainoastaan Tesco Lotus jäi käymättä, en tiedä menetimmekö paljon.
Retkillä kävimme saarikierroksen lisäksi Fantasea show:ssa Kamalassa, oli upea ja vaikuttava Las Vegas-tyylinen n. 100 tanssijan ja 30 elefantin show, johon liput maksoivat ilman illallista ja kuljetusta 1490 batia/h. Päiväretken pikaveneellä teimme Phi Phi saarille Phuket Sea Island nimisellä firmalla. Listahinta olisi ollut 10 000 batia (aikuiset 3300, lapset 1700), saimme sen alennuksella hintaan 6600. Itse tulen melko helposti merisairaaksi, onneksi otin matkapahoinvointilääkkeen etukäteen, joten ongelmia ei tullut, vaikka vene jyskytti aivan kiitettävästi. Parasta reissulla oli heti saarelle tultua n. 2m syvyisessä vedessä snorklaus, alla oli upeita kaloja ja koralleja. Maya Beach, jossa kuuluisa The Beach elokuva oli kuvattu, oli taas pieni ja umpitäynnä veneitä ja turisteja, eli pieni pettymys. Lounas oli mitäänsanomaton, ja paluumatkan pysähdys Khai Saarella ei niin hyvä snorklauksineen, sillä ranta oli niin matala, että korallit raapivat ja minua puraisi kaksi 30 senttistä kalaa pohkeeseen, elämys toki sekin! Arvet näkyvät vieläkin, vaikka eihän niistä verta tullut kuin pari pisaraa.
Päällimmäisenä tunteena kaikesta Phuketin nettiparjauksesta huolimatta matkan jälkeen on tyytyväisyys. Maisemat, rannat, ruoka ja moni muu asia olivat aivan upeita ja lapsiperheelle sopivia. Sääkin oli ihanan lämmin ja aurinkoinen kesken Suomen kylmimmän talven. Yli sadalla matkalla yli 30 maassa käyneenä voin sanoa, että Thaimaa lukeutuu top 3 suosikkeihini. Seuraava talvilomamatka tuleekin suuntautumaan Krabille. Jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan, voin vastata vielä kysymyksiin. Unohdin mainita, että kävin matkalla kampaamossa Jungceylonin 2. kerroksessa ja hampaiden Zoom-valkaisussa Patongilla Sea Smile -nimisellä klinikalla.Jos ne kiinnostavat, kyselkää niistäkin. Ihanaa matkaa kaikille Phukettiin!
Hotellimme oli Centara Kata Resort. Saimme heti aluksi upgradattua huoneemme 2 huoneen huoneistoksi, mistä olimme innoissamme nelihenkisenä perheenä. Huoneiston taso oli hyvä, molemmissa huoneissa oli tv, jääkaappi oli tilava, keittiön varusteluun kuului liesi, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Liettä ei tietenkään tarvinut, sillä söimme joka päivä ulkona eikä kaupoissa varsinaisia ruoanlaittotarvikkeita ollutkaan. Parvekkeella oli kuivausteline märille vaatteille. Kylppärissä oli tarjolla kaikki mahdollinen shampoista kylpytakkeihin ja tohveleihin (2kpl). Vetolaatikosta löytyi myös hiustenkuivaaja. Koko hotelli oli erittäin siisti ja hyvin hoidettu, viheralueita hoidettiin päivittäin. Valitettavasti saimme pitää huoneiston vain 8 pv ja sen jälkeen jouduimme elelemään loppuajan huoneessa, missä ei tilaa ollut kuin kahdelle sängylle, tuolille ja lipastolle, ja matkalaukut tukkivat lopunkin. Emme valitettavasti saaneet varatessa enää huoneistoa. Huoneen jääkaappi oli todella pieni, eikä mitään keittiövälineitä tai koneita ollut. Lisäksi joka sähkökatkon jälkeen ilmastointi lakkasi toimimasta, ja jouduimme aina kutsumaan paikalle korjaajan, joka saapui kyllä pikaisesti, mutta tietysti ärsytti, että joutui aina näkemään ylimääräistä vaivaa. Oudoin episodi tapahtui paria päivää ennen lähtöä. Apulaisjohtaja Martin Kruuse soitti respasta ja vaati 800 batin vahingonkorvausta liatusta lakanasta! Uudesta pyjamastani oli lähtenyt väriä, joka ei mukamas lähtenyt pesussa, missäköhän asteessa? Onneksi oppaan avulla hän lopulta luopui vaatimuksesta ja nukuin loppuajan muissa värmeissä. Jäi silti pieni ikävä sivumaku ko asiasta.
Hotellin aamiainen oli runsas, allasbaarin välipalat ihan ok ja allasbaarissa happy hour joka päivä klo 17-19. Drinkkejä oli kiva juoda altaassa olevilla penkeillä hintaan 85 batia/kpl (normaalisti 170). Lapsilla riitti emerald-altaassa hauskaa tuntikaupalla lentopallon, uimisen ja vesiliukumäen parissa. Jos ko altaalla halusi päivän viettää, paikat oli varattava jo kello 7, jolloin jo 2/3 paikoista oli mennyt, eli yhä hullummaksi varauskierre menee. Spa:n viereisellä altaalla, jossa lasten meluaminen oli kielletty (”silent area”), paikkoja riitti muulloinkin, mutta se allas oli vain 1 m syvyinen ja muita pienempi.
Iltaisin hupia tarjosivat ympäri hiljaisen altaan puutarhaa hyppivät valtavat rupisammakot. Ne uiskentelivat jo itsekseenkin altaassa ja lapset järjestivät niille lisää uimakilpailuja. Myös gekkoja oli kaikkialla, onneksi ei kuitenkaan huoneistossamme. Vanhempieni huoneesta oli suora käynti hiljaiselle altaalle, ja heillä oli maantasossa enemmän hyttysiäkin, mutta muuten huone oli upealla paikalla.
Kun vaihdoimme huoneistoon, saimme käydä katsomassa myös maantasahuoneistoa, mutta siellä tuoksahti home, joten otimme toisen vaihtoehdon, joka oli 2. kerroksessa. Alkupäivinä ruotsalainen apulaisjohtaja Martin (27v) oli sulaa hunajaa kaikille vieraille ja kävi altaallakin tervehtimässä useamman kerran ja kyselemässä onko kaikki ok. Sitä enemmän ihmetytti hänen vahingonkorvausvaateensa toisella viikolla.
Kuntosali oli pieni pettymys, siellä ei ollut itselleni juuri mitään, ja ilmastointikin oli aluksi korjauksessa. Sen vieressä olevalla biljardipöydällä oli lapsille kuitenkin paljon käyttöä, samoin emerald-altaan lähellä olevalla pöytätenniksellä. Saman altaan pore”arkut” olivat aivan mahtavat, joillekin jopa liian tehokkaat.
Hotellin henkilökunta oli fantastista, kaikki äärimmäisen kohteliaita ja hymyileviä. Erityisesti jäi mieleen laukunkantaja ja rantaminibussin kuljettaja Ae, joka tervehti meitä joka aamu omalla kielellämme. Kävimme hänen kanssaan myös saarikierroksella, maksoimme koko päivästä vain 1000 batia. Taksikuskin keikkaa hän heitti pimeästi vain vapaapäivinään. Lisää takseja sai heti hotellin portilta olevalta taksitolpalta, jossa hinnatkin oli valmiiksi kyltissä ilmoitettu.
Vastapäätä hotellin porttia oli ravintola nimeltä Eight Fold, jossa oli erinomainen hinta-laatusuhde, ja tarjoilija puhui hyvää englantia. Kaikki testaamamme ruoat olivat hyviä: pizza, pad thait, kanakori, pihvi ja ranskalaiset, paistettu riisi lihalla jne. Muita suosimiamme ravintoloita oli mm. Natalie´s edempänä ravintolakadulla, joka oli poikkikuja pääkadulta ja Tomato:a vastapäätä oleva ravintola, jonka nimi valitettavasti jo unohtui. Karonilla kävimme kaksi kertaa Andaman Sea Food II:ssa (nimi jotain tuonne päin) ja sielläkin hinta-laatusuhde oli erinomainen. Erityisesti Massaman Curry jäi mieleen. Thairuoat näissä paikoissa maksoivat noin 100 batia, pizzat alkaen 150, kanakorit alkaen 150 ja pihvit alkaen 250. Parhaimmillaan kurssi oli 45,2 batia eurosta, joten halpaa oli, vaikka Phuketia moititaankin Thaimaan kalleimmaksi paikaksi. Chang-olut maksoi yleensä 50-60 batia pikkupullo ja 90-100 iso pullo. Yllätyksenä tuli, että miedosta maustaan huolimatta siinä oli alkoholia peräti 6,4 %! Banaanipannareita mopokärryistä uskaltauduimme ostamaan vasta viimeisinä päivinä, emmekä saaneet niistäkään mitään vatsapöpöjä. Koko ajan vältimme salaatteja, majoneesia ja jäätelöä ja desinfioimme käsiämme käsihuuhteella ennen ruokailua. Harvinaista kyllä, kukaan seurueemme 6 hengestä ei saanut matkalla vatsatautia, toisin kuin esim. Brasiliassa, Venezuelassa, Madeiralla, Mallorcalla ja Italiassa. Hyvä niin!
Hotellista oli juuri sen verran pitkä matka Katan rannalle, ettei sinne jaksanut helteessä kävellä. Rantahan olisi ollut aivan hollilla, mutta sen ja pääkadun väliin jäi laaja golfhotelli, jonka poikki ei päässyt oikaisemaan, joten oli kierrettävä joko etelään tai pohjoiseen päin ja matkaksi muodostui arvion mukaan vajaa kilometri. Hotellin pikkubussi vei rannalle ilmaiseksi onnelliset 10 kyytiin ehtinyttä klo 9-11 puolen tunnin välein, takaisin piti ottaa tuk tuk, 150 batia. Rantatuolit olivat kaikkialla 200 batia 2 tuolia ja varjo. Kävimme Katalla, Kata Noilla ja Karonilla. Kata Noi oli pienin, siistein ja rauhallisin, ranta syveni hitaasti ja aallot erityisesti eteläpäässä olivat minimaaliset. Katan rantakin oli hyvä, mutta Karonilla oli selkeästi isommat aallot, jotka heittivät pään yli. Mystisesti yhtenä päivänä Kata Noin ranta ja vesi oli täynnä kaikkea roskaa: muovikasseja, tupakantumppeja, tyhjiä muovipulloja, kaikkea, mitä voit kuvitella roskalaatikoissa olevan. Veden pinnalla oli myös öljymäinen, ruskea kalvo ja veden pinnalla oli kuplia. Aivan kuin joku valtava risteilyalus olisi päästänyt kaikki paskansa ja roskansa mereen juuri rannan edustalla. Tiedä häntä, mikä selitys oli, mutta seuraavana päivänä vesi oli taas kuin taikaiskusta aivan yhtä puhdasta ja pohja näkyvissä kuin ennenkin. Ainoat miinukset Kata Noilla olivat meduusat (niitäkin näimme vain yhtenä päivänä niitä isoja pulleita violetteja joku kolme-neljä kappaletta) ja yleisen wc:n puute. Oli pakko puolisalaa pujahtaa Kata Thani hotellin vessoihin. Katalla oli yleinen siisti wc (5 batia) ja suihku (15) eteläpäässä rantaa (pohjoispään ravintolan wc:t olivat käydessäme siellä epäkunnossa) ja Karonilla ainakin pohjoispäässä (10/20 batia). Paikalliset tietysti hoitivat tarpeensa mereen, wc:tä kysyttäessä joku sanoikin ”I recommend the sea”. Myös viemärit laskivat surutta mereen rantaviivalle, esim. Katalla sinne pohjoispäähän, joten uimaan oli kivempi mennä eteläpäähän tai enintään puoliväliin. Kaduilla kulkiessa illan kuumuudessa ja kosteudessa aina silloin tällöin nenään iski uskomaton viemärin löyhkä, mutta taas hetken eteenpäin kävellessä se katosi.
Ne kuuluisat tyttöbaarit Katalla olivat Centarasta pohjoiseen eli Karonille päin kävellessä ja siihen aikaan kun me siitä ohi liikuimme, ennen kello 21:tä, siellä oli vielä hyvin rauhallista, paljon tyttöjä ja vain yksittäisiä asiakkaita. Lapsillemme riitti selitys, että sieltä saa yksinäinen mies vuokravaimon…
Katan rantakaupoissa ja basaarissa tyrkytys oli kovaa, mutta vielä suht kohteliasta. Vasta Patongilla kuulin sen ärsyttävän lauseen ”Why not?” kun en ostanut ja kävelin eteenpäin. Ikään kuin se olisi velvollisuuteni turistina ostaa joka jumalan tyrkyttäjältä kaikki, mitä hän keksiikään minulle tarjota. Katalla lähes joka kaupassa osattiin muutama sana suomea ja tunnistettiin suomen kieli. Tingityt hinnat olivat jotakuinkin seuraavat: lippis 150, hip hop lippis 250, t-paita 200, pikeepaita 250, feikkikassi ”vuitton”, ”gucci”, ”burberry” 400. Halvimmat kempparitarvikkeet löytyivät Patongin Jungceylon ostarin viereisestä Bootsista: vartalovoit 250 batia (tarjouksessa 2 yhden hinnalla), piilarineste iso pullo 189 batia, Tony & Guy shampoo ja hoitoaine 350 batia (lisäksi sama 1 1 tarjous). Jos lääkkeitä tarvitsee, kannattaa jo Suomessa tehdä ostoslista, jonka kanssa suunnistaa kemppariin tai tarvittaessa apteekkiin. Monet lääkkeet ovat käsikaupassa myynnissä kemikaliossakin.
Ostareista on liikkunut paljon mielipiteitä, mutta oma kokemuksemme Phuket Townin Central Festivalista oli myönteinen, siellä löytyy kansainvälisten ketjujen kauppoja ja paikallisia. Yhtä siisti ja tasokas mutta pienempi on Patongin Jungceylon (lausutaan changsiloon). Halpisostareista kävimme myös Big C:ssä, sieltä ostimme edullisesti mm sukkia, alkkareita ja paitoja. Ainoastaan Tesco Lotus jäi käymättä, en tiedä menetimmekö paljon.
Retkillä kävimme saarikierroksen lisäksi Fantasea show:ssa Kamalassa, oli upea ja vaikuttava Las Vegas-tyylinen n. 100 tanssijan ja 30 elefantin show, johon liput maksoivat ilman illallista ja kuljetusta 1490 batia/h. Päiväretken pikaveneellä teimme Phi Phi saarille Phuket Sea Island nimisellä firmalla. Listahinta olisi ollut 10 000 batia (aikuiset 3300, lapset 1700), saimme sen alennuksella hintaan 6600. Itse tulen melko helposti merisairaaksi, onneksi otin matkapahoinvointilääkkeen etukäteen, joten ongelmia ei tullut, vaikka vene jyskytti aivan kiitettävästi. Parasta reissulla oli heti saarelle tultua n. 2m syvyisessä vedessä snorklaus, alla oli upeita kaloja ja koralleja. Maya Beach, jossa kuuluisa The Beach elokuva oli kuvattu, oli taas pieni ja umpitäynnä veneitä ja turisteja, eli pieni pettymys. Lounas oli mitäänsanomaton, ja paluumatkan pysähdys Khai Saarella ei niin hyvä snorklauksineen, sillä ranta oli niin matala, että korallit raapivat ja minua puraisi kaksi 30 senttistä kalaa pohkeeseen, elämys toki sekin! Arvet näkyvät vieläkin, vaikka eihän niistä verta tullut kuin pari pisaraa.
Päällimmäisenä tunteena kaikesta Phuketin nettiparjauksesta huolimatta matkan jälkeen on tyytyväisyys. Maisemat, rannat, ruoka ja moni muu asia olivat aivan upeita ja lapsiperheelle sopivia. Sääkin oli ihanan lämmin ja aurinkoinen kesken Suomen kylmimmän talven. Yli sadalla matkalla yli 30 maassa käyneenä voin sanoa, että Thaimaa lukeutuu top 3 suosikkeihini. Seuraava talvilomamatka tuleekin suuntautumaan Krabille. Jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan, voin vastata vielä kysymyksiin. Unohdin mainita, että kävin matkalla kampaamossa Jungceylonin 2. kerroksessa ja hampaiden Zoom-valkaisussa Patongilla Sea Smile -nimisellä klinikalla.Jos ne kiinnostavat, kyselkää niistäkin. Ihanaa matkaa kaikille Phukettiin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Erittäin mukavaa luettavaa matkakertomuksenne,itse en Katalla oikeen viihdy mutta on kiva lukea muiden kertomuksia heidän lomistaan.
Kerrohan tuosta hampaiden valkaisusta. Minkä hintainen, miten toteutettiin ja oletko tyytyväinen.
Hei! Tässä hampaiden valkaisua koskeva osa matkakertomustani.
Kolme päivää ennen lähtöä aktivoiduin googlaamaan hammasklinikoita ja otin valkaisuun ylimmän hitin sivulta (Sea Smile Clinic Patong Beachiltä), samalla kalleimman, koska heiltä sai Zoom-valkaisun. Varasin heti kahden tunnin ajan seuraavalle päivälle. Vasta paikan päällä hiukan hirvitti, kun joutui allekirjoittamaan sellaisen sopimuksen, missä luetellaan kaikki haittavaikutuket ja käsketään heittää suostumus alle, rahoja ei palauteta vaikka käsittely jouduttaisiin kivun vuoksi lopettamaan kesken.
Pelotti se, että kun on hammaskaulat näkyvissä, niin että kirveleekö niitä ihan sietämättömästi. Aluksi hampaat puhdistettiin, siis hammaskivet jne jollain poralla ja jo se vähän vihloi, kun kauloja vedeltiin. Sitten hammaskaulat suojattiin jollain aineella. Sen jälkeen levitin suuhun ja posket täyteen pumpulitolloja. Samassa asennossa suu paikallaan 3 x 15 minuuttia, eli aina ensin vaalennusgeeli hampaisiin ja laservalo päälle. Sitten pyyhkiminen, uudet geelit ja taas valo päälle.
Jo ekan 15 minuutin loppupuolella tuli pieniä ilkeitä vihlaisuja varsinkin yhteen tiettyyn yläkulmahampaaseen, ja mietin, kestänkö loppuun asti. Onneksi eri kerroilla vihlomiset tulivat aina vähän eri kohtiin, joten sen kesti. Ikenissä tms ei tuntunut mitään. Oli kyllä ihana tunne saada ne levittimet pois suusta lopuksi, vaikkeivat ne sinänsä sattuneetkaan, niin eihän se mikään kenenkään lempiasento ole suuta venyttää hangon keksiksi.
Tulos oli paljon vaaleampi kuin alunperin, mutta ei mitään Hollywood tasoa. Toiseen etuhampaaseen tuli vähän valkeampia läiskiä. Ostin vielä kotivaalennussarjan, jota varten hampaista otettiin muotit ja niillä tehtiin sellaiset kumiset kehikot hampaiden ympärille, joihin pannaan sisään vaalennusgeeliä yöksi. Täytyy aloittaa niiden käyttö lähiaikoina, mutta ikenet ja huulet ovat nyt takakäteen vieläkin hiukan hellänä, joten odotan hetken, ennen kuin aloitan.
Koko roska maksoi noin 15000 batia, eli vähän reilut 300 euroa. Ei siis ihan halpaa, mutta Suomea halvempaa. Pelkkä zoom oli 200 euroa, kotivaalennussetti omilla muoteilla 80 euroa ja puhdistus reilut 20 euroa. Vihlomista oli heti käsittelyn jälkeen illalla aina silloin tällöin, mutta jo seuraavana aamuna oli ihan eri olo, uskalsi jo syödäkin normaalisti. Tahraavia juttuja kuten punaviiniä, kahvia, kolaa, ketsuppia jne kannattaa kuitenkin alussa vältellä ainakin 48 tuntia, jotteivat hampaat värjäänny uudelleen.
Uskallan suositella käsittelyä muillekin, ei se niin kamalaa ollut. Ja täytyy jatkaa vielä käsittelyä, että saa ihan baking powder hymyn. Lähtökohta oli niin keltainen, että en edes odottanut vitivalkoisia hampaita. Posliinilaminaatitkaan eivät ollut hullun kalliita ko klinikalla, olisiko olleet kuin jotain 250 e/kpl, ja niitähän laitetaan yleensä vain ylähampaisiin max 6 kpl. Hammaslääkärini oli nuori nainen, joka puhui hyvää amerikanenglantia ja koko paikasta jäi ihan laadukas vaikutelma. Vieraskirjassa oli liuta tyytyväisten asiakkaiden todistuslausumia ja kuvia heidän uusista hampaistaan. Klinikalla tehtiin myös implantteja ja normaaleja hammaslääkärijuttuja.
Minäkin kävin Zoomissa. Suomessa ennen lähtöä putsautin hampaat ja mahdolliset reiät porattiin jotta siihen ei menisi maksua ja aikaa. Tilasin ajan Suomesta käsin - menin ajoissa ja aikani oli prikulleen kuten sovittu. Siistiä ja kaunista. Asiallinen ja fiksu hammaslääkärinainen ja apulainen. Kesti tunnin koko se homma. Aluksi hammaskarttamallistosta verrattiin omien hampaiden väriä niihin ja valittiin niistä haluttu vaaleusaste. Otin liian vähän valkaistut koska pelkäsin liian vitivalkoista lopputulosta. Ensi kerralla tiedän että kannattaa silti ottaa se todella vaalea malli kun riippuu kuitenkin omista hampaista miten valkenevat. Alkuhommien jälkeen (muotti ja tahna) kun itse zoomaus alkoi niin käsiteltyjä hampaita vihloi todella ikävästi jo 10 min jälkeen ihan loppuun asti. Yritin vain keskittyä ihaniin ajatuksiin vaikka vihloi vietävästi. Sain mukaani särkylääkettä ja särkygeeliä. Ne auttoivat sen illan - vielä seuraavana päivänä tuli pari erillistä kovaa vihlaisua sinne tänne - sitten loppuivat. Nyt on vuosi kulunut, omasta mielestäni voisin uusia keikan - hampaat taas kellertyneet. Huom! Maksoin käteisellä enkä saanut kuittia. Hinta oli sama kuin Suomessa - täälläkin saa jo zoomvalkaisuja 300 Eurolla.
tuo hinta nimittäin ihmetyttää, koska vertasin noin kolmea paikkaa ja sea smile oli näistä kallein ja silti pelkkä zoom oli vain noin 200.
Kiitti, samaan hotelliin ollaan menossa parin viikon päästä, oli kiva lukea kuulumisia!
Paljonko maksoi hampaiden valkaisu? Minulla on nuoresta iästäni huolimatta paikattu paljon reikiä ja nämä ei ilmeisesti valkaistu kunnolla?
Viitaten siihen että olet menossa Krabille ensi vuonna en suosittele. Paikka sinänaä on kiva, muttei siellä ole mitään tekemistä. Olen aiemmin ollut itse Hua Hinissä 07 ja 08 Krabilla. Itse Krabilla ei ole mitään tekemistä ja ainoastaan pari sataa metriä samoja ostoskojuja. Pitää olla kokoajan retkillä ym että saa ajan kulumaan.
ja paikoista sen verran, että ne eivät värjäydy ollenkaan eli vaalene. Sinun on siis uusittava ne (muovipaikat) omalla kustannuksellasi vaaleammiksi käsittelyn jälkeen, jos ne ovat näkyvissä paikoissa. Jos hampaissa on reikiä, ne on korjattava kuntoon ennen vaalennusta, sillä muuten niitä voi vihloa aivan sietämättömästi vaalennusaineen päästessä hampaan juuriin asti käsiksi, ei siis suositeltavaa.
Kiitos mielipiteestäsi Krabin suhteen, ymmärrän että se sinulle nuorena ihmisenä ei tarjonnut tarpeeksi virikkeitä mutta me nelihenkinen lapsiperhe nautimme varmasti ihanasta rauhasta ja lököttelystä saarilla ja olemme myös kovia järjestämään ohjelmaa retkien muodossa jne jos siltä tuntuu. Työkaverini on käynyt kaksi kertaa vuoden välein ko kohteessa ja pitää siitä valtavasti. Aiomme käydä siellä ainakin kerran niin niinhän se selviää, onko se meidän tyylinen paikka vai ei.
Hei taas!
Tosiaan nuoresta iästäni huolimatta en ole Thaimaassa lainkaan juhlinut ja silti paikka oli tylsä. Viihdyin huomattavasti paremmin Hua Hinissä. Hotellimme oli Buri tara. Hotelli oli pieni ja viihtyisä, joskin ikkunan alla oli rakennustyömaa joka häiritsi hotellihuoneessa ollessamme. Suosittelen lämpimästi sukellusreissuja siellä. Suoritin itse OWD kortin ja hinta oli n 350 e. Sukellusreissuille pääsee myös snorklaamaan. Hauskaa reissua.
Naurettavaa ylihintaa takseille.
Näille aloittajille (hölmöläisille) tulikin negatiivistä palautetta ja poistattivat ne.
Ihan asiallista replyä, jotta maksoivat tuplat ylihintaa!Mutta tomppeloiden kantti ei kestä.
Ja sheriffi poistaa suljetuin silmin, mitä vähänkin pyydetään!
hintaan 1000 batia oli naurettavaa ylihintaa katalla? Millä hintaa sinä siellä ilmastoidun auton (ei tuk tukin)saat? Pelkästään big buddhalle ja takas parin tunnin keikka on 800. Kehtaatko todella maksaa kuskille 9 h työpäivästä miinus bensat vähemmän kuin 20 euroa?