Olen tullut siihen tulokseen, että kyseinen sektori on lähes täysin toimimaton. Asiasta on sekä omakohtaista kokemusta että runsain määrin toisen käden tietoa. Itse olen ollut työelämässä 25 vuotta ja täytyy sanoa, että jos toiminta olisi samanlaista vetkuttelua omalla alallani kuin on lastensuojelussa niin konkursseja olisi tullut ja varmasti myös runsaasti valituksia henkilökunnan tekemisistä (tai tekemättä jättämisistä).
Viivytystaktiikka tuntuu olevan aivan yleistä tuolla lastensuojelussa. Meillä meni lähes kolme vuotta ennenkuin saimme "apua". Kolme vuotta piti taistella ja katsella niitä olankohautuksia ja toinen toistaan vetelämpää vastausta. "Apu" sitten lopulta "realisoitui" huostaanoton muodossa, kun mitään muuta ei tilanteeseen tuntunut lastensuojelu keksivän.
Alle vuoden sijoituksen aikana ei mikään toiminut. Lastensuojelua ei kiinnostanut yhtään se, että sijaishuoltopaikan suunnitelmat muuttuivat vähän väliä. Sijaiset saivat muuttaa esim. lomia aivan mielivaltaisesti. Lastensuojelua ei kiinnostanut sekään, että siellä laiminlyötiin kaikki lapsen tilanteen korjaamiseksi tehdyt suunnitelmat, mukaanlukien terveyden huolto.
Juristin avulla sain lastensuojelulle jakeluun, että lapsi voi sijaispaikassa huonommin kuin koskaan kotona eikä hänen tilanne toteutetuilla toimenpiteillä kohene, vaan päinvastoin. Itse piti kaikki epäkohdat esille tuoda, ei sinne sijaishuoltoon mitään tarkastuksia tehty eikä millään tavoin ollut kontrollissa se, noudatetaanko tehtyä suunnitelmaa. Tuntui että kunhan lapsi vaan "säilötään" sinne, niin hyvä niin.
Epäonnistuneen sijaishuollon jälkeen lapsi "päästettiin" takaisin kotiinsa ja huostaanoton purkua alettiin suunnittelemaan. Lapsi on ollut lähes kaksi vuotta kotiin ns. sijoitettuna eikä huostaanottoa ole saatu purettua vieläkään. Lukuisiin kyselyihini olen saanut milloin millaisenkin vastauksen. On ollut resurssipula, on ollut sairauslomia, on ollut niin paljon kiireellisiä huostaanottoja että aika menee siinä, on vaihtunut sosiaalijohtaja jne... Toki tiedän sen, että kunta rahastaa näin lapsellani joka on tilastoissa huostaanotettuna, mutta asuu kotonaan. Olemme ns. keskituloinen perhe eikä elämistämme siis rahoiteta senttiäkään tuolta sosiaalihuollon puolelta, joten kunta nettoaa kustannuksellamme ihan mukavasti.
Ihmettelen tosiaan tämän järjestelmän toimimattomuutta. Ensin menee lähes kolme vuotta saada ns. apua, sitten menee lähes kaksi vuotta että huostaanotto saadaan puretuksi. Toisinpäin tuo huostaanotto sitten tapahtui salamavauhtia kun ensin kolme vuotta peukaloita pyöriteltiin.
Olen tässä oikeasti miettinyt, että mistä ihmeestä näille lastensuojelun ihmisille oikein maksetaan palkkaa? Samanlaista tehottomuutta jos olisi esim. teollisuudessa, niin ulko-ovea varmasti osoitettaisiin ja hyvin nopeasti. Itselleni jäi käsitys, että heitä sai neuvoa mitä kulloinkin pitää tehdä. Jotenkin vaan odottivat valmista ratkaisua eikä heillä tuntunut olevan minkäänlaista oma-aloitteisuutta seurata lapsen voinnin kehitystä sijoituksen aikana. Ei tosin ole ollut nyt kotisijoituksenkaan aikana ;) Tulkitsen tämän niin että luottavat arviointikykyyni sekä kykyihini kasvattajana. Ihmettelen vaan sitä vastuuntunnottomuutta näinkin tärkeän asian, kuin lastensuojelu, hoitamisessa.
Mihin menee lastensuojelun aika kun aina tuntuu olevan kiire? Auttaako loputon palaverista toiseen juokseminen oikeasti ketään? Itse mitä niissä palavereissa istuin, niin olivat aivan mitäänsanomattomia. Niin itsestäänselvien asioiden läpikäymistä että usein oli täysi työ pitää ilmeensä peruslukemilla.
Sitäkin ihmettelen että alalla tuntuu olevan todella paljon sairauspoissaoloja? Itsekin niin pitkään työelämässä olleena tiedän toki, että kynnys jäädä sairaslomalle on matala, jos ei viihdy työssään tai se ei ns. anna mitään. Eihän tuollainen työ, jossa päivästä toiseen istutaan tyhjänpäiväisissä palavereissa voi tuoda kenellekään mitään tyydytystä työstään. Ehkä tässä on sitten tosiaan "tasapainottamassa" se mieletön pätemisen tarve, mikä tuntuu kuuluvan ammatinkuvaan usealla lastensuojelun ihmisellä.
Tästä nyt tuli tällainen hyvin negatiiviseen sävyyn kirjoitettu viesti lastensuojelusta kokonaisuudessaan, mutta tämä on valitettavasti näkemykseni. Millään muulla alalla ei hyväksyttäisi vastaavaaa tehottomuutta. Ehkä ministeri Risikon ihmettelyt siitä, miten kunnilla ei ole varaa ennaltaehkäisevään työhön kun varaa on kalliisiin huostaanottoihin, saa tulta alleen ja tuota tunnetusti tehotonta organisaatiota alettaisiin tervehdyttämään tämän vuosituhannen vaatimalle tasolle.
Viivytystaktiikka tuntuu olevan aivan yleistä tuolla lastensuojelussa. Meillä meni lähes kolme vuotta ennenkuin saimme "apua". Kolme vuotta piti taistella ja katsella niitä olankohautuksia ja toinen toistaan vetelämpää vastausta. "Apu" sitten lopulta "realisoitui" huostaanoton muodossa, kun mitään muuta ei tilanteeseen tuntunut lastensuojelu keksivän.
Alle vuoden sijoituksen aikana ei mikään toiminut. Lastensuojelua ei kiinnostanut yhtään se, että sijaishuoltopaikan suunnitelmat muuttuivat vähän väliä. Sijaiset saivat muuttaa esim. lomia aivan mielivaltaisesti. Lastensuojelua ei kiinnostanut sekään, että siellä laiminlyötiin kaikki lapsen tilanteen korjaamiseksi tehdyt suunnitelmat, mukaanlukien terveyden huolto.
Juristin avulla sain lastensuojelulle jakeluun, että lapsi voi sijaispaikassa huonommin kuin koskaan kotona eikä hänen tilanne toteutetuilla toimenpiteillä kohene, vaan päinvastoin. Itse piti kaikki epäkohdat esille tuoda, ei sinne sijaishuoltoon mitään tarkastuksia tehty eikä millään tavoin ollut kontrollissa se, noudatetaanko tehtyä suunnitelmaa. Tuntui että kunhan lapsi vaan "säilötään" sinne, niin hyvä niin.
Epäonnistuneen sijaishuollon jälkeen lapsi "päästettiin" takaisin kotiinsa ja huostaanoton purkua alettiin suunnittelemaan. Lapsi on ollut lähes kaksi vuotta kotiin ns. sijoitettuna eikä huostaanottoa ole saatu purettua vieläkään. Lukuisiin kyselyihini olen saanut milloin millaisenkin vastauksen. On ollut resurssipula, on ollut sairauslomia, on ollut niin paljon kiireellisiä huostaanottoja että aika menee siinä, on vaihtunut sosiaalijohtaja jne... Toki tiedän sen, että kunta rahastaa näin lapsellani joka on tilastoissa huostaanotettuna, mutta asuu kotonaan. Olemme ns. keskituloinen perhe eikä elämistämme siis rahoiteta senttiäkään tuolta sosiaalihuollon puolelta, joten kunta nettoaa kustannuksellamme ihan mukavasti.
Ihmettelen tosiaan tämän järjestelmän toimimattomuutta. Ensin menee lähes kolme vuotta saada ns. apua, sitten menee lähes kaksi vuotta että huostaanotto saadaan puretuksi. Toisinpäin tuo huostaanotto sitten tapahtui salamavauhtia kun ensin kolme vuotta peukaloita pyöriteltiin.
Olen tässä oikeasti miettinyt, että mistä ihmeestä näille lastensuojelun ihmisille oikein maksetaan palkkaa? Samanlaista tehottomuutta jos olisi esim. teollisuudessa, niin ulko-ovea varmasti osoitettaisiin ja hyvin nopeasti. Itselleni jäi käsitys, että heitä sai neuvoa mitä kulloinkin pitää tehdä. Jotenkin vaan odottivat valmista ratkaisua eikä heillä tuntunut olevan minkäänlaista oma-aloitteisuutta seurata lapsen voinnin kehitystä sijoituksen aikana. Ei tosin ole ollut nyt kotisijoituksenkaan aikana ;) Tulkitsen tämän niin että luottavat arviointikykyyni sekä kykyihini kasvattajana. Ihmettelen vaan sitä vastuuntunnottomuutta näinkin tärkeän asian, kuin lastensuojelu, hoitamisessa.
Mihin menee lastensuojelun aika kun aina tuntuu olevan kiire? Auttaako loputon palaverista toiseen juokseminen oikeasti ketään? Itse mitä niissä palavereissa istuin, niin olivat aivan mitäänsanomattomia. Niin itsestäänselvien asioiden läpikäymistä että usein oli täysi työ pitää ilmeensä peruslukemilla.
Sitäkin ihmettelen että alalla tuntuu olevan todella paljon sairauspoissaoloja? Itsekin niin pitkään työelämässä olleena tiedän toki, että kynnys jäädä sairaslomalle on matala, jos ei viihdy työssään tai se ei ns. anna mitään. Eihän tuollainen työ, jossa päivästä toiseen istutaan tyhjänpäiväisissä palavereissa voi tuoda kenellekään mitään tyydytystä työstään. Ehkä tässä on sitten tosiaan "tasapainottamassa" se mieletön pätemisen tarve, mikä tuntuu kuuluvan ammatinkuvaan usealla lastensuojelun ihmisellä.
Tästä nyt tuli tällainen hyvin negatiiviseen sävyyn kirjoitettu viesti lastensuojelusta kokonaisuudessaan, mutta tämä on valitettavasti näkemykseni. Millään muulla alalla ei hyväksyttäisi vastaavaaa tehottomuutta. Ehkä ministeri Risikon ihmettelyt siitä, miten kunnilla ei ole varaa ennaltaehkäisevään työhön kun varaa on kalliisiin huostaanottoihin, saa tulta alleen ja tuota tunnetusti tehotonta organisaatiota alettaisiin tervehdyttämään tämän vuosituhannen vaatimalle tasolle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
huostaanotettuna, sossu ei pidä mitään yhteyttä, mutta ei myöskään pura sijoitusta.
Sillä lailla!
Ei kunta enää nettoa, koska valtio veti omaa rahoitustaan pois. Siinä yksi syy, mikä vain lisää tilanteen järjettömyyttä. Päinvastoin, nyt on monesta uutisesta tullut sellainen tuntuma, että huostaanottoja oltaisiin vähentämässä. En tiedä, onko liian rohkeaa toivoa, että suurin huostahulluus olisi menossa ohi.
Eihän se ikinä ole siitä johtunutkaan, että KAIKKI huostaanotot olisivat laillisia olleet, niitä vain on väsätty kun kunnat luulivat säästävänsä tuhoamalla kaikki avohuollon tuet ja uskoivat valtion maksavan ison osan huostakuluista. Nyt tilanne muuttui, ei lamakaan kuulema äkkiä lisää enää lastensuojelun tarvetta.
Niin ne ajat muuttuvat kummasti, eli ei se ollenkaan siitä ole koskaan kiinni ollutkaan, miten perheet elävät ja olevat. Mutta kyllä totisesti haluaisin oman elämäni aikana ehtiä näkemään sen, että Suomessa tehtäisiin vain laillisin syin huostaanottoja, sillä niitähän tulee olemaan aina joka tapauksessa.
Kaiken kaikkiaan koko lastensuojelu ei ole enää vuosiin pystynyt toimimaan nimensä mukaisesti, siis lasta suojellen tai lapsen edun huomioon ottaen, pahimmillaan kaukana siitä.
valtionavustusten kautta takaisin.
Kunta nettoaakin nyt todella
mitä enemmän huostaanotettuja kotona sen paremmin kunta nettoaa.
Ei kuluja huostaanotosta kunnalle mutta takuuvarmaa rahaa huostaanotetusta kunnalle.
Tasausrahaston aikanahan kunnan piti ilmoittaa erityishuoltopiirille jotain kuluja kuitenkin omina maksuinaan
joten kuntien kuittitehtailu huostakuluista sai kansanedustajan eduskunnassakin jo kyselemäään
että mistä tässä "huostaanoton kuittitehtailusta" kuntien kohdalla on oikein kyse.......
Monet kuntaviranomaiset ovat kuitenkin vakuuttaneet, että huostakuluissa kunta jää valtion tuesta huolimatta miinukselle nykyisin.
Siis tasausrahastosta luopumisen jälkeen kunnat luulivat valtion osuutta suuremmaksi kuin se on todellisuudessa ollutkaan.
En tiedä, mikä on totuus tässä asiassa.
mitään kuluja tässä aloittajan tapauksessa, ainoastaan tuloja. Lapsi on kotona ja vanhemmat kustantavat luonnollisesti kaiken, kunta on siis nettoaja jos tuosta lapsesta valtiolta rahaa saavat. Älytöntä!
näin. Mutta koska kotisijoituksista kuulee toisinaan, niin ihan hyvä, että aloittaja toi tämänkin asian esille täällä.
Ei siinä kyllä mitään järkeä olekaan, ihan yhtä järjetöntä kuin suurin osa huostaanotoista muutenkin.
sossut kaikesta huolimatta pelkäävät noita oikeusjuttuja. Jokatapauksessa oikeusjutut menevät kaikkien muiden töiden ohi.
Ei ole pienintäkään epäilystä, että et voittaisi juttua, koska lapsihan on jo palautettu kotiin.
Olethan pyytänyt sossuilta muistiinpanot, jotka teistä on kirjoitettu. Jos et, pyydä ne kirjallisesti ja laita otsikkoon muistutus, silloin tulevat nopeasti.
Olen minäkin töitä tehnyt. Sossujen työnteossa ihmetyttää se, että miten he saavat tehdä niin järjettömästi virheitä kaikissa kirjoituksissaan kenenkään niihin pystymättä puuttumaan. Kenkää olisi tullut minulle, jos töissäni olisin yhdenki sivullisen suoltanut sellaista tekstiä mitä sossut tekevät kaikessa työssään.
sijaishuoltoa muka valvotaan. Se olisi lääninhallitusten tehtävä ja lääninhallituksen edustaja on julistanut tv:ssä koko kansalle jo vuosia sitten, että ei heillä ole mahdollisuutta mihinkään valvontaan. Ei ole sossuillakaan.
Samalla tavalla kuin huostaanotettu ja kotiinsa sijoitettu lapsi saa sossujen puolesta vaikka lahota sijoilleen (en tarkoita, että lapsesi voisi kotona huonosti), niin ihan tismalleen yhtä vähän sossut tietävät sijaishuoltoon lapsen oloista ja elämästä.
Jossain sossut käyvät palaaveeraamassa sijaishuollon kanssa, siis jossain kunnassa, mutta mikä valvontakäynti se sellainen on, että sijaishuolto tietää siitä etukäteen ja lapset uhkaillaan ja kiristetään pitämään suut supussa oloistaan. NÄIN SIIS huonoissa paikoissa, hyviäkin sijaispaikkoja on silti olemassa.
loppuun mennessä, eli voimaan se tulisi ensi vuoden alusta. Toivottavasti tämä käsittää myös lastensuojelulaitokset. Toivottavasti perhekodit katsotaan laitoksiksi.
Sijaisperhetoimintaahan valvotaan 1-2 kertaa tapahtuvalla sossun käynnillä. Tämä on mielestäni riittämätöntä, mutta parannusta asiaan ei liene tulossa.
huostaanottoja
"Lasta koskeva päätöksenteko siirrettiin luottamuselimeltä sosiaalityöntekijälle. Ongelmana sosiaaliviranomaisten mielestä on kuitenkin se, että kelpoisuusehdot täyttäviä sosiaalityöntekijöitä on liian vähän.
Suurten kuntien sosiaalityöntekijöistä keskimäärin puolet on muodollisesti päteviä. Esimerkiksi Vantaalla pätevien osuus on 50 %, Espoossa 53 %, Helsingissä 72 % ja Hämeenlinnassa
70 %. Paras tilanne on Järvenpäässä, Lappeenrannassa ja Porvoossa, joissa pätevien sosiaalityöntekijöiden osuus on yli 90 %. Etelä-Suomen läänissä on kolme kuntaa, joissa ei ole yhtään muodollisesti pätevää sosiaalityöntekijää. Kyselyyn vastanneet kuntien viranomaiset toivovat, että valtio antaisi normin tai suosituksen kohtuullisesta asiakasmäärästä sosiaalityöntekijää kohti.
"
(Lähde: http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/bulletin.nsf/HeadlinesPublicFin/21551B5A55F44580C225754A002EE0B7)