Tässä päivänä muutamana keskustelimme erään ystävättäreni kanssa ns. naisten kesken. Miehistä ja rakkaudesta lähinnä ;)
Tulimme siihen tulokseen, että tässä meidän iässä TUSKIN enää voi rakastua niin tulisesti, että maailma järkyy. Tohdimme myös epäillä koko rakkauden OIKEAA olemassaoloa. Jos se onkin vain ovela keino saada aikaan uusia ihmisiä. Kun hedelmällinen ikä on ohitse, niin pukkaa päälle kyynisyys ja on ikään kuin "nähty kaikki".
Nykyajan naiset eivät enää mene suhteeseen "pussi silmillä". Heitä ei sidota hellaan köysillä, eivätkä he suostu sellaiseen, mihin ennen. Vai? Kun on nähnyt "liikaa", niin eikö jossain kohden vain nosta kädet pystyyn ja totea: Parempi yksin... kuin kinttusiteissä sellaiseen ihmiseen, joka ei anna sulle muuta kuin päänvaivaa. Enkä nyt puhu mitään kaksimielisiä >/
Miten on: Uskotko rakkauteen vielä näillä kymmenillä ja ennen kaikkea uskotko, että sitä on yleensäkään olemassa ;)
Mukavaa tulevaa viikkoa tu everipadi!
Tulimme siihen tulokseen, että tässä meidän iässä TUSKIN enää voi rakastua niin tulisesti, että maailma järkyy. Tohdimme myös epäillä koko rakkauden OIKEAA olemassaoloa. Jos se onkin vain ovela keino saada aikaan uusia ihmisiä. Kun hedelmällinen ikä on ohitse, niin pukkaa päälle kyynisyys ja on ikään kuin "nähty kaikki".
Nykyajan naiset eivät enää mene suhteeseen "pussi silmillä". Heitä ei sidota hellaan köysillä, eivätkä he suostu sellaiseen, mihin ennen. Vai? Kun on nähnyt "liikaa", niin eikö jossain kohden vain nosta kädet pystyyn ja totea: Parempi yksin... kuin kinttusiteissä sellaiseen ihmiseen, joka ei anna sulle muuta kuin päänvaivaa. Enkä nyt puhu mitään kaksimielisiä >/
Miten on: Uskotko rakkauteen vielä näillä kymmenillä ja ennen kaikkea uskotko, että sitä on yleensäkään olemassa ;)
Mukavaa tulevaa viikkoa tu everipadi!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tömähtää näilläkin kymmenillä kuin tentausenvolts, kunhan vaan kohilleen osuu. terv. nimim. tukka meni kikkaralle
on usko jo siihen asiaan menny.Samaisesta aiheesta on keskusteltu myös naisporukassamme. Enemmistö on ollut samoilla linjoilla.Mut hyvä jos jollain osuu kohdalle .Vilpittömät onnittelut heille ja uskoa tulevaan.Kevättä kuitenkin jokaisen rintaan:)
Varmasti muitakin kategorioita löytyy, mutta jaan rakastumisen joko hormoonien toimintaan liittyväksi (hiipuu iän mukana, etenkin naisilla) tai läheisriippuvuudeksi. Ehkä läheisriippuvaiset ovat fanaattisempia rakastumaan.
Juuh. Kyllä hormooneilla on osansa. Jos Onni tai Anni potkaisee vielä näillä kymmenillä, niin lykkyä pyttyyn.
Teini-ikäisten ja nuorten aikuisten rakkauksia seuranneena, en ehkä haluaisikaan enää rakastua niin totaalisesti. Herranpieksut, hengelle hupaa jo tuollainen jatkuva räytyminen ja... kyllähän nuo tiedätte ;)
Rakkaus on vain sana joka tarkoittaa tunteita, kuten- kiima himo, halu. Sana Rakkaus kuulostaa vain paremmalta.
Moni mies sais heti rukkaset kättelyssä, jos sanois naiselle...Mä ole kiimassa suhun. Heh.
Tämä ei ole 40 kyynisen naisen mielipide, vaan aina olen näin funtsinut enkä kelleen ole sanonut; Rakastan sinua.
Mutta kyllä mä kiimailen vielä. heh ; )
En ole ihan tuotakaan mieltä. Uskon sellaiseen rakkauteen, joka ei ole välttämättä loppuun polttavaa. Sellaiseen, että toinen ihminen on tavallaan niin samankaltainen, että haluaa jakaa hänen kanssaan ajatuksensa ja päivän tapahtumat. Sellaiseen, jonka syntyminen vie aikansa.
Ja rakkauttahan on monenkaltaista. Lähimmäisenrakkaus vanhempiinsa, lapsiinsa, lemmikeihinsä ja ystäviinsä. Sellaisiin, joiden eteen on valmis tekemään melkein mitä tahansa.
Intohimoa voi tuntea mm. siihen, mitä tekee. Esimerkiksi työ voi olla intohimon lähde.
Kiima sanana on minulle vieras. Johtuu varmasti siitä, että olen kuitenkin luonteeltani pidättyväinen. Ja myös siitä, että en halua tuntea itseäni tyhjäksi, jos toimin itseäni vastaan. Ehkä käsitin väärin, mitä tarkoitit..
Jos määritelmä rakkaudesta on pelkkää kehon kemiaa, kuten tunnuit omassa viestissäsi tuovan esiin, niin tottahan sitä löytyy niin kauan kun hormonit hyrrää ja himoa riittää.
Jos taas määrität rakkauden vain tunteeseen, niin ei kai se ketään yksistään järkytä koskaan: järkkymiseen tarvitaan kemia tunne. Näin ymmärtäisin.
Ensin kemia (intohimo) ja sitten siitä seksuaalisesta läheisyydestä kasvava rakkauden tunne (tämän ihmisen kanssa haluan olla, tuo hyvän olon). Lopputulos= onnellinen parisuhde jota TÄYTYY vaalia, myös keski-iässä.
mennä rakkaudesta sekaisin yhä vielä, jos päästää tunteensa valloilleen. Ihmisen itsekontrolli vaan on kasvanut vuosien saatossa?
Ehkä rakastuminen on kypsempää, järkiparka yrittää sanella mitä on soveliasta tehdä... kannattaako tuohon nyt repsahtaa... menetänkö reviiriäni... mutta kyllä se tunneminä on yhtä sekaisin kuin teininä jos ja kun kohdalle kolahtaa.:)
Kun homma on hoidettu ja lisäännytty, niin hormoonit joutaa lepotilaan? Kääntyykö ne nukkuma-vaihteelle, jos ei niitä ihan väkisin herätellä..Miehille isketään nappi suuhun ja samoin naiselle.
Sanonpahan vaan, että "yksin" eläneenä enää tuskin osaisinkaan jakaa tiskivuoroja jonkun miehen kanssa. Omatekoiset pois lukien. Vietettyään pitemmän aikaa yksin, ihmisestä kuoriutuu itsekäs olio, joka ei kaipaa jatkuvaa leikkitoveria.
Puhunko pimeitä?
pimeitä :)
Tämänikäisten ihmisten uudet suhteet onnistunevat parhaiten ns etäsuhteina jolloin molemmilla on omat huushollit ja yhdessä vietetään sitä "laatuaikaa". Rakkauskin säilyy tuoreempana kun se ei niin äkkiä arkipäiväisty. Pesänrakennusvietti meiltä lienee jo surkastunut.
Kyllä tässä iässä voi rakastua ja hullaantua ihan täysillä. Oikeestaan sitä on näin aikuisena tunteissaan kypsempi ja osaa ne tunteensa myös avoimemmin näyttää. Toki kohdalle vaan pitää osua se oikeanlainen ja itselleen sopiva kappale jolta löytyy ne ominaisuudet joita itse arvostaa. :)