Olenko idiootti?

kun hän kerran sanoi, että ei ollut.

Ja edellisestä karkauspäivästä on yli vuosi, joten turha sitäkään enää muistella. Hoitakaa nyt ne opinnot ihan rauhassa loppuun, mikä kiire on mennä naimisiin?

Minun mielestäni poikaystäväsi haluaisi mennä kanssasi kihloihin. :) Hän ehkä ei vain ole täysin varma mitä sinä siitä ajatuksesta ajattelet ja ehdotteli sitten myöhemmin ja kuulosteli mitä sinä olisit ollut mieltä. Kun hän ei sitten saanut mitään kommenttia takaisin, hän sanoi, ettei se ollut kosinta, koska varmasti pelästyi ehkä sen verran että jos sinä sitten et olisikaan kovinkaan myönteinen asian suhteen. ps. minä (nuori nainen 19v.) kyllä kosin miesystävääni vaikka ei mikään karkauspäivä ollutkaan. Tunsin itse vain, että olin valmis ja tiesin sen vain itse että hänen kanssaan haluan elää lopun elämääni. (Samalla ajattelin, että jos hän ei sitten olisikaan halunnut, niin olisiko sellaista suhdetta sitten kovinkaan järkevää jatkaa jos sillä ei olisi ollut mitään tulevaisuutta.?) Hän kuitenkin suostui kosintaani ja nyt suunnittelemme innolla yhteistä tulevaisuuttamme, tosin ilman mitään paineita tai kiireitä. En kyllä sano, etten olisi pienestä tytöstä asti unelmoinut miehen kosinnasta, mutta ajat muuttuvat! ;)

Minusta sinä et ensinnäkään ole mikään idiootti, sillä kuka oikeasti jaksaa elää loppuelämänsä sellaisen miehen kanssa, joka ei saa aikaiseksi kosia? Sellaiset tohvelisankarit, jotka odottavat prinsessamaisesti naiselta kosintaa eivät tavallisesti saa aikaiseksi paljon muutakaan (lähipiirissä on näitä nähty). Olisit itse heittänyt leikillisesti poikaystävällesi, mennään vaan, jos kosit!

Jos samattoman miehen kanssa menee kihloihin, niin niitä häitä saa sitten odottaa puolet elämästään. Saamattomuus näissä asioissa nyt vain on sellaista, että sitten mies alkaa odottaa, että nainen ottaisi kaikki ohjat käsiinsä kaikissa suuremmissa päätöksissä ja voin kertoa, että sellaisen "vapaamatkustajamiehen" kanssa eläminen on todella rankkaa. Ei tiikeri pääse raidoistaan, näin se vain on.

Joku tuossa edellä puhisi miehen saamattomuudesta sun muusta. Minä lähtisin kyllä siitä, että kun puhutaan aikuisten ratkaisuista, kihlauksesta ja siten avioliittolupauksesta, niin aikuiset osaavat selvittää nämä "pakolliset kuviotkin" ensin. Jos "kosii vai ei kosi" -kysymyksen ympärillä täytyy kovasti pyöriä piirileikkiä, niin silloin vielä se kysymys, sen suorittamisen tapa ja suorittajan henkilöllisyys ovat tärkeämpiä kuin itse asia. Mutta kun homma varmistuu sen verran, että lopputulos eli sopimus naimisiinmenemisestä ja yhteisestä tulevaisuudesta tulee tärkeimmäksi, niin ei tarvitse enää pohtia näitä muotoseikkoja.

Odottele siis rauhassa, kunnes itsellesi ja poikaystävällesi nämä asiat muuttuvat sen verran varmemmiksi, että uskallatte puolin ja toisin kysyä "olitko tosissasi". Ja jos ne asiat selviävät sinulle ensin, niin nykytyttö uskaltaa popsauttaa kysymyksen ihan itse ilman hamekangasvaatimuksia.

No ei ollut kosinta. Kihloihin meneminen on ihan ytheinen päätös eikä mikään hemmetin kissa-hiiri-leikki!!!

Odota kuule vaan kunnon kihlausta tai kosi itse.