Kun ei uskalla

itsestäni puhuin
Mikäpä esti uskaltamasta ???
- siinäpä kysymys

No, tässä tarkoitin lähinnä sitä
kun vastasin minulle esitettyyn kysymykseen "ei"

...ja tästä
ajatuskulkuna
jäin miettimään

että vastatessaan kieltäväti
jääkö elämättä
jotain tärkeää...

Ja "vain" siksi
että uskallus puuttuu...

...vastaamaan "kyllä"


Onko Sinulla tunnetta -muistoja-
vastaavalaisesta
tunnetilasta??

Surullista... kirjoitti:

itsestäni puhuin
Mikäpä esti uskaltamasta ???
- siinäpä kysymys

No, tässä tarkoitin lähinnä sitä
kun vastasin minulle esitettyyn kysymykseen "ei"

...ja tästä
ajatuskulkuna
jäin miettimään

että vastatessaan kieltäväti
jääkö elämättä
jotain tärkeää...

Ja "vain" siksi
että uskallus puuttuu...

...vastaamaan "kyllä"


Onko Sinulla tunnetta -muistoja-
vastaavalaisesta
tunnetilasta??

olen aina ollut rohkea tarttumaan tilaisuuteen ja utelias näkemään mitä kivaa on tulossa.
Nykyisen miehenikin kanssa olimme tavanneet kolme kertaa, kun hän jo kosi minua, enkä epäröinyt hetkeäkään.
Nyt siitä on aikaa n. 30 vuotta ja olemme olleet naimisissa jo 29 vuotta, enkä päivääkään ole tarvinnut katua.
Kun menimme naimisiin, emme tunteneet toisiamme vielä ollenkaan, mutta luotin vaistooni ja tiesin, et hän on kohtaloni.
Monta, monta muutakin kivaa asiaa olen saanut kokea, koska olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen.
Miksi pitäis arkailla ja jättää todella kokematta.
Minä ajattelen, että olkoon kokemukset hyviä tai pahoja, niin niistä kaikista voi oppia ja se on elämää. Ei aina kaikki mene hyvin, mutta jos ei uskalla ottaa riskiä, niin ei koskaan saa tietää.

alima kirjoitti:

olen aina ollut rohkea tarttumaan tilaisuuteen ja utelias näkemään mitä kivaa on tulossa.
Nykyisen miehenikin kanssa olimme tavanneet kolme kertaa, kun hän jo kosi minua, enkä epäröinyt hetkeäkään.
Nyt siitä on aikaa n. 30 vuotta ja olemme olleet naimisissa jo 29 vuotta, enkä päivääkään ole tarvinnut katua.
Kun menimme naimisiin, emme tunteneet toisiamme vielä ollenkaan, mutta luotin vaistooni ja tiesin, et hän on kohtaloni.
Monta, monta muutakin kivaa asiaa olen saanut kokea, koska olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen.
Miksi pitäis arkailla ja jättää todella kokematta.
Minä ajattelen, että olkoon kokemukset hyviä tai pahoja, niin niistä kaikista voi oppia ja se on elämää. Ei aina kaikki mene hyvin, mutta jos ei uskalla ottaa riskiä, niin ei koskaan saa tietää.

Tässä hyvä vastaus! Juuri näin pitäisi elää! Pitäisi luottaa vaistoon ja uskaltaa elää! Onnea, olet läytänyt elämäsi rakkauden olemalla rohkea.Lmoni jää empimään eikä uskalla heittäytyä täysillä mukaan. Kyllä elämä kantaa. Ja jos tehdyt ratkaisut osoittautuvat vääriksi niin ei niistä tarvitse syyttää itseään. Pitää vain ajatella että ne ratkaisut tuntuivat silloin oikeilta. No sinun ei ole tarvinnut miettiä eikä katua, sinun ratkaisusi olivat oikeat.Mutta liian paljon ihmiset syyllistävät itseään omista ratkaisuistaan, miksi lähdin sen miehen mukaan, miksi lopetin koulun... Ne tuntuivat silloin oikeilta ja jos nyt olisin samassa tilanteessa tekisin ehkä toisin.Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan tällä takaa. Siis ihmiset: uskaltakaa elää ja tehkää ratkaisuja! Turha jäädä odottamaan parempia aikoja, niitä ei ehkä koskaan tule.ELÄMÄ  ON  TÄSSÄ  JA  NYT!

alima kirjoitti:

olen aina ollut rohkea tarttumaan tilaisuuteen ja utelias näkemään mitä kivaa on tulossa.
Nykyisen miehenikin kanssa olimme tavanneet kolme kertaa, kun hän jo kosi minua, enkä epäröinyt hetkeäkään.
Nyt siitä on aikaa n. 30 vuotta ja olemme olleet naimisissa jo 29 vuotta, enkä päivääkään ole tarvinnut katua.
Kun menimme naimisiin, emme tunteneet toisiamme vielä ollenkaan, mutta luotin vaistooni ja tiesin, et hän on kohtaloni.
Monta, monta muutakin kivaa asiaa olen saanut kokea, koska olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen.
Miksi pitäis arkailla ja jättää todella kokematta.
Minä ajattelen, että olkoon kokemukset hyviä tai pahoja, niin niistä kaikista voi oppia ja se on elämää. Ei aina kaikki mene hyvin, mutta jos ei uskalla ottaa riskiä, niin ei koskaan saa tietää.

Suoraan ytimeen osuit:
...."jos ei uskalla ottaa riskiä,
niin ei koskaan saa tietää"

Maahtavaa, tuo kertomasi
tapaamisestanne
ja yhteen menemisestänne

Kaikkea Onnea elämääsi :)

pirjo.kudjoi kirjoitti:

Tässä hyvä vastaus! Juuri näin pitäisi elää! Pitäisi luottaa vaistoon ja uskaltaa elää! Onnea, olet läytänyt elämäsi rakkauden olemalla rohkea.Lmoni jää empimään eikä uskalla heittäytyä täysillä mukaan. Kyllä elämä kantaa. Ja jos tehdyt ratkaisut osoittautuvat vääriksi niin ei niistä tarvitse syyttää itseään. Pitää vain ajatella että ne ratkaisut tuntuivat silloin oikeilta. No sinun ei ole tarvinnut miettiä eikä katua, sinun ratkaisusi olivat oikeat.Mutta liian paljon ihmiset syyllistävät itseään omista ratkaisuistaan, miksi lähdin sen miehen mukaan, miksi lopetin koulun... Ne tuntuivat silloin oikeilta ja jos nyt olisin samassa tilanteessa tekisin ehkä toisin.Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan tällä takaa. Siis ihmiset: uskaltakaa elää ja tehkää ratkaisuja! Turha jäädä odottamaan parempia aikoja, niitä ei ehkä koskaan tule.ELÄMÄ  ON  TÄSSÄ  JA  NYT!

Ymmärsin (mielestäni) tuon mitä sanoit ettei kannata syyllistää itseään omista ratkaisuistaan

- Joskus kun ajatukset painuu miettimään, miksi teinkään silloin aikanaa sellaisen tahi sellaisen ratkaisun - niin - huomaa,
että turhaa ja kuluttavaa sen miettiminen enää on.

Ja kun - oikein syvästi - itsensä palauttaa niihin hetkiin, niihin tunnelmiin,
mitkä sillä hetkellä - kun valinta ja päätös - on tehty, voi huomata
että todennäköisesti päätös olisi nyt sama kuin silloinkin

Tämä minun "itsetilitys"-kysymykseni juontuu juuri tästä
että taisinpa unohtaa

Elämän Olevan Tässä Ja Nyt

...hukattuja hetkiä ei voi elää uudestaan....

Surullista... kirjoitti:

Suoraan ytimeen osuit:
...."jos ei uskalla ottaa riskiä,
niin ei koskaan saa tietää"

Maahtavaa, tuo kertomasi
tapaamisestanne
ja yhteen menemisestänne

Kaikkea Onnea elämääsi :)

aivan hulluna. Juuri sellaiset, jotka eivät uskaltaneet tehdä omia valintojaan vaan jänistivät pienimmänkin päätöksen edessä. Siellä he sitten jumittivat kotonaan, joidenkin jäädessä ihan sinkuiksi loppuelämäkseen.
Minusta juoruttiin ja puhuttiin ties mitä, valtaosa ilmeisesti pelkkää kateutta.
Asiaa ei helpottanut ollenkaan se, että mieheni oli ulkomaalainen.
Hän oli merillä ja laiva sattui tulemaan sen ainoan kerran kotikaupunkini satamaan.
Laiva kävi vain tuomassa kohtaloni tänne. Laiva oli Suomessa muutaman viikon ajan ja sen jälkeen seilasi Intiassa ja muualla hyvin kaukana.
Puolen vuoden päästä tuli sitten Ranskaan ja sain puhelun mieheltäni. Hän pyysi minua viikonlopuksi
Ranskaan. Mulla ei ollut penniäkään rahaa ja elettiin pe iltap. seuraavana aamuna olis pitänyt lähteä.
En tiennyt lennoista, enkä muustakaan mitään ja suurin pulma oli tuo rahattomuus ja ajan vähyys, kun pankit meni kiinni.
Silloin yli 30 v. sitten ei ollut pankkiautomaatteja, saati nettejä tai mitään.
Kauhean puhelinrumban jälkeen sain vihdoin kiinni exmieheni veljen, jolla oli tarvittava summa rahaa ja hän lupasi lainata, mutta pankkiin oli matkaa ja enää viisi minuuttia kun ovet sulkeutui.
Sanoin hänelle, että hyppää pyörän selkään ja ala painua, minä soitan pankkiin, et odottavat sinua ja niin tekivätkin.
Sain selvitettyä lennot ja junayhteydet Pariisista Le Havreen, missä laiva oli.
Koko yön pesin vaatteita ja pakkasin ja havahduin vasta kun istuin koneessa, joka lähti 9.05, et Pariisiin ollaan menossa ja määränpäähän vielä matkaa.
Kaikki pyörittelivät päätään, et he eivät ikinä uskaltaisi.
Äidilleni en uskaltanut kertoa ollenkaan, koska pelkäsin, et hän soittaisi vielä kentälle perään.
Isälle kerroin ja hän kertoi äidille vasta, kun olin jo ilmassa.
Piti olla vain viikonloppu, mutta olin jo etukäteen varmistanut pomoltani, et voisin pitää talvilomani, jos näyttää, että viihdyn.
Olinkin siellä sitten yhteensä kahdeksan päivää.
Aivan mahtavan ihanaa. Siitä kaikesta olisin jäänyt paitsi, vain sanomalla ei.
Ei sana on useimmiten tosi paha.
On määrättyjä asioita missä pitää osata saoa ei, mutta useimmiten kyllä, tai edes ehkä.
Mulla on noita äkkilähtöjä monia muitakin, mutta ei tässä nyt voi kaikkea ruveta kertomaan, mutta sen sanon, etten ole katunut mitään. Kaikki ovat olleet uusia kokemuksia. Useimmat aivan mahtavia ja hauskoja.
Jos joku ei ole onnistunut toivotulla tavalla, olen ottanut sen vain kokemuksena. Oppia ikä kaikki-pohjalta.

alima kirjoitti:

aivan hulluna. Juuri sellaiset, jotka eivät uskaltaneet tehdä omia valintojaan vaan jänistivät pienimmänkin päätöksen edessä. Siellä he sitten jumittivat kotonaan, joidenkin jäädessä ihan sinkuiksi loppuelämäkseen.
Minusta juoruttiin ja puhuttiin ties mitä, valtaosa ilmeisesti pelkkää kateutta.
Asiaa ei helpottanut ollenkaan se, että mieheni oli ulkomaalainen.
Hän oli merillä ja laiva sattui tulemaan sen ainoan kerran kotikaupunkini satamaan.
Laiva kävi vain tuomassa kohtaloni tänne. Laiva oli Suomessa muutaman viikon ajan ja sen jälkeen seilasi Intiassa ja muualla hyvin kaukana.
Puolen vuoden päästä tuli sitten Ranskaan ja sain puhelun mieheltäni. Hän pyysi minua viikonlopuksi
Ranskaan. Mulla ei ollut penniäkään rahaa ja elettiin pe iltap. seuraavana aamuna olis pitänyt lähteä.
En tiennyt lennoista, enkä muustakaan mitään ja suurin pulma oli tuo rahattomuus ja ajan vähyys, kun pankit meni kiinni.
Silloin yli 30 v. sitten ei ollut pankkiautomaatteja, saati nettejä tai mitään.
Kauhean puhelinrumban jälkeen sain vihdoin kiinni exmieheni veljen, jolla oli tarvittava summa rahaa ja hän lupasi lainata, mutta pankkiin oli matkaa ja enää viisi minuuttia kun ovet sulkeutui.
Sanoin hänelle, että hyppää pyörän selkään ja ala painua, minä soitan pankkiin, et odottavat sinua ja niin tekivätkin.
Sain selvitettyä lennot ja junayhteydet Pariisista Le Havreen, missä laiva oli.
Koko yön pesin vaatteita ja pakkasin ja havahduin vasta kun istuin koneessa, joka lähti 9.05, et Pariisiin ollaan menossa ja määränpäähän vielä matkaa.
Kaikki pyörittelivät päätään, et he eivät ikinä uskaltaisi.
Äidilleni en uskaltanut kertoa ollenkaan, koska pelkäsin, et hän soittaisi vielä kentälle perään.
Isälle kerroin ja hän kertoi äidille vasta, kun olin jo ilmassa.
Piti olla vain viikonloppu, mutta olin jo etukäteen varmistanut pomoltani, et voisin pitää talvilomani, jos näyttää, että viihdyn.
Olinkin siellä sitten yhteensä kahdeksan päivää.
Aivan mahtavan ihanaa. Siitä kaikesta olisin jäänyt paitsi, vain sanomalla ei.
Ei sana on useimmiten tosi paha.
On määrättyjä asioita missä pitää osata saoa ei, mutta useimmiten kyllä, tai edes ehkä.
Mulla on noita äkkilähtöjä monia muitakin, mutta ei tässä nyt voi kaikkea ruveta kertomaan, mutta sen sanon, etten ole katunut mitään. Kaikki ovat olleet uusia kokemuksia. Useimmat aivan mahtavia ja hauskoja.
Jos joku ei ole onnistunut toivotulla tavalla, olen ottanut sen vain kokemuksena. Oppia ikä kaikki-pohjalta.

Hei

Kiitos kun sain tarinasi lukea

- sen valossa vain, oma ratkaisuni
tuntuu entisestään.....

Kiteytät niin paljon tähän lauseeseen :
" Siitä kaikesta olisin jäänyt paitsi, vain sanomalla ei."

Nii-in...mutta mistä kaikesta jään nyt paitsi
- sitähän en saa tietää..
Kyllä tämän kanssa eletään
- ja elämä jatkuu....


- Jos en uskalla venheesen astua vaikka
turvallista kättä ojennetaan
laskee kosken kuohuja joku muu minun sijastani
Eikö näin ole

....minä olen rannalla

Ja
Elämä, sellaisena väkevänä,
...lipuu minun ohitseni....


Täytyy sanoa, että sinä olet ollut rohkea
Olet astunut Elämän laivaan
olet sen pärskeet vastaanottanut
ja niistä nauttinut

Olet kuunnellut sielusi ääntä
sydämesi laulua
Ja uskonut
- rakkauden väkevään voimaan


Kun ajattelen tuota aikaa
voin kuvitella
miten olet ollut puheenaiheena
ja arvostelua päällesi on satanut
Mutta
sinä teit omat ratkaisusi
- juuri oikealla tavalla :)

Aurinkoista kevättä sinulle

Surullista... kirjoitti:

Hei

Kiitos kun sain tarinasi lukea

- sen valossa vain, oma ratkaisuni
tuntuu entisestään.....

Kiteytät niin paljon tähän lauseeseen :
" Siitä kaikesta olisin jäänyt paitsi, vain sanomalla ei."

Nii-in...mutta mistä kaikesta jään nyt paitsi
- sitähän en saa tietää..
Kyllä tämän kanssa eletään
- ja elämä jatkuu....


- Jos en uskalla venheesen astua vaikka
turvallista kättä ojennetaan
laskee kosken kuohuja joku muu minun sijastani
Eikö näin ole

....minä olen rannalla

Ja
Elämä, sellaisena väkevänä,
...lipuu minun ohitseni....


Täytyy sanoa, että sinä olet ollut rohkea
Olet astunut Elämän laivaan
olet sen pärskeet vastaanottanut
ja niistä nauttinut

Olet kuunnellut sielusi ääntä
sydämesi laulua
Ja uskonut
- rakkauden väkevään voimaan


Kun ajattelen tuota aikaa
voin kuvitella
miten olet ollut puheenaiheena
ja arvostelua päällesi on satanut
Mutta
sinä teit omat ratkaisusi
- juuri oikealla tavalla :)

Aurinkoista kevättä sinulle

samoin sinulle, paljon aurinkoa ja rohkeata mieltä.
Uskalla ottaa haasteita vastaan, et takuulla kadu.
Kuten sanoin meni syteen tai saveen, olet kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi. Jumittamalla yksin, et koe mitään.

Näkisitpä nyt niiden entisten annpureiden ja työtovereiden naamat, jotka ennsutivat välitöntä eroa meille, kun tulevat vastaan ja kyselevät varovasti kuulumisia ja saavat kuulla, et hyvin menee ja edelleen ollaan naimisissa.
Ne ei tiedä miten ne kiemurtelisivat.
Arvaa kuka nauttii.

alima kirjoitti:

samoin sinulle, paljon aurinkoa ja rohkeata mieltä.
Uskalla ottaa haasteita vastaan, et takuulla kadu.
Kuten sanoin meni syteen tai saveen, olet kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi. Jumittamalla yksin, et koe mitään.

Näkisitpä nyt niiden entisten annpureiden ja työtovereiden naamat, jotka ennsutivat välitöntä eroa meille, kun tulevat vastaan ja kyselevät varovasti kuulumisia ja saavat kuulla, et hyvin menee ja edelleen ollaan naimisissa.
Ne ei tiedä miten ne kiemurtelisivat.
Arvaa kuka nauttii.

...tämä tilaisuus nyt meni minulta ohi
Mutta ensikerralla
(jos sellainen kohdalleni tulee)
muistan tämän kertomasi

-Kiitos sinulle




Tämä on sitä
Oikeata "vahingoniloa"

Nauti
- Oikeutetusti :)

Surullista... kirjoitti:

...tämä tilaisuus nyt meni minulta ohi
Mutta ensikerralla
(jos sellainen kohdalleni tulee)
muistan tämän kertomasi

-Kiitos sinulle




Tämä on sitä
Oikeata "vahingoniloa"

Nauti
- Oikeutetusti :)

varma, että se tilaisuus meni jo?

Jos hän oli se oikea, niin luulisi, ettei noin vain unohda ja lakkaa toivomasta, jospa sittenkin...
Etkö voisi perua aikasempia puheitasi?
Ei pidä olla itsepäinen sellaisessa, mistä itse eniten kärsii.
Raukkaudessa ei voi ylpeyttä tuntea, jos jotain haluaa.
Metsästä hänet takaisin. Saahan sitä mieltään muuttaa.

alima kirjoitti:

varma, että se tilaisuus meni jo?

Jos hän oli se oikea, niin luulisi, ettei noin vain unohda ja lakkaa toivomasta, jospa sittenkin...
Etkö voisi perua aikasempia puheitasi?
Ei pidä olla itsepäinen sellaisessa, mistä itse eniten kärsii.
Raukkaudessa ei voi ylpeyttä tuntea, jos jotain haluaa.
Metsästä hänet takaisin. Saahan sitä mieltään muuttaa.

..mutkia...
..monenlaisia

.."pahimmat" varmaankin omassa päässä :)

Katsohan en ole mä gaselli-gimma
en pantteri-pimukaan
Olen "tälle sivustolle iällisesti sopiva"
maatiais-katti
Hän taas "kuuluu" tuonne "edelliselle"
ikä-sivustolle,,,,,

Surullista... kirjoitti:

..mutkia...
..monenlaisia

.."pahimmat" varmaankin omassa päässä :)

Katsohan en ole mä gaselli-gimma
en pantteri-pimukaan
Olen "tälle sivustolle iällisesti sopiva"
maatiais-katti
Hän taas "kuuluu" tuonne "edelliselle"
ikä-sivustolle,,,,,

mitä välii, jos ei häntä haittaa ja tunteet on todelliset.
Mietis nyt tota Airaakin.

alima kirjoitti:

mitä välii, jos ei häntä haittaa ja tunteet on todelliset.
Mietis nyt tota Airaakin.

Ensin oli :)
mutta
sitten kuitenkin
kävi
niinkuin kävi

Kiitos mielipiteitten vaihdosta

nyt on ruvettava unta odottamaan...

Voi hyvin