Minusta parisuhteen rinnalle voitaisiin ihan hyvin lanseerata käsite muutamasuhde.
Ihmissuhteet ovat aina kahden - tai useamman! - ihmisen välisiä sopimuksia. Miksi pitäisi olla "yleinen kaava"? Kysymyshän ei ole uskottomuudesta tai kevytkenkäisyydestä, vaan ainoastaan siitä, miten asiat on sovittu hoitaa. Muutamasuhdekin voi olla sitoumus. Ongelmallista varmasti, mutta toisaalta; kenellä on ongelmaton parisuhde?
Ihmissuhteet ovat aina kahden - tai useamman! - ihmisen välisiä sopimuksia. Miksi pitäisi olla "yleinen kaava"? Kysymyshän ei ole uskottomuudesta tai kevytkenkäisyydestä, vaan ainoastaan siitä, miten asiat on sovittu hoitaa. Muutamasuhdekin voi olla sitoumus. Ongelmallista varmasti, mutta toisaalta; kenellä on ongelmaton parisuhde?
Vastaukset 16
Vanhimmat
parisuhde. Jos haluaa olla useamman kanssa ja he haluavat olla sun kansssa niin siitä vain, sille on jo oma nimensä, en ymmärrä mikä toi sun muutamasuhde on.
[]\
minen ja lopulta rakkauden katoaminen. Parisuhde on parisuhde, ja sitäkin on joidenkin vaikea noudattaa. Jos ei pysty olemaan rehellinen edes yhdelle, vaan on uskoton niin miten pystyy suhtautumaan moneen suhteeseen. Varsinainen sillisalaatti.
että aloittaja tarkoitti sitä, että kahden ihmisen suhde koskettaa muitakin ihmisiä, eikä polyamoriaa tai monisuhteisuutta.
luin kyllä aloituksen huonosti. Mutta ei siinä pettämisestä puhuta vaan sopimuksista.
Kukaan ei elä yksin. Ihmissuhteita on vähintään kymmeniä.
muutama suhde zydeemi jos sovitaan keskenään säänöt.
koska naiset on ihanii!
Mulle kävis yksi suhde helevetin hyvin.Oon vaan niin namu,ettei pysty pysymään yhdessä vaikka kuinka haluis.Joten ymmärrän darkin asiaa,namuhan hänkin!
Ei ole helppoa olla haluttu!!!
elämän elämisen arvoiseksi.
ajatus! Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Minulle muutamasuhde onkin luonteenomaista - pystyn siihen, koska olen ihmisihminen enemmän kuin asiaihminen. Mieheni taas on asiaihminen, joten hän ei kovinkaan helposti osaisi elää tällä tavalla. Silti olemme onnellisia ja elämme elämää, ihmisiä, asioita arvostaen. Hyvää jatkoa sinulle :-)
Mun mielestäni parisuhteessa kyllä on joku taika, kun on rakastunut tai kun takana on yhteistä elämää ja suuri läheisyys ja luottamus niin ei sitä oikein muita halua. Paitsi voi rakastua silmittömästi ja joutua vaikean valinnan eteen. Ainakin.
Silti en sanoisi, että parisuhde on ainoa oikea tapa. Panu Rajala 62v. just jossain lehdessä sanoi, että kun hän oli nuori niin hän sopi vaimonsa Elinan kanssa, että muita saa kummallakin olla mutta rehellinen pitää olla. Älkää vetäkö herneitä nenään Panu Rajalasta, hän on macho, mutta kyllä 60- ja 70-luvuilla haluttiin kokeilla rajoja ja ns. vapaita suhteita. En pidä sitä mitenkään moraalisesti tuomittattavana mutta on siinä ongelmia.
Mutta hirveästi peräänkuulutan rehellisyyttä ja sitä, että kukaan ei saisi tulla painostetuksi tai joutua pakon edessä nöyrtymään muutamasuhteeseen.
Nyt tuntuu olevan vallalla lesbojen keskuudessa hyvin perinteiset parisuhdearvot häineen kaikkineen. Mielestäni tämä vertautuu täällä käytyyn pukeutumis- ja hajuvesikeskusteluun, vedetään hyvin selvää rajaa siiheen mikä kuuluu miehelle ja mikä naiselle. Tämä tuntuu uuskonservatisuudelta. Ei se helppoa ole, mutta ainakin keskustelun tasolla pitäisi olla valmis kyseenalaistamaan sukupuolimalleja ja parisuhdemalleja. Jokainen tietysti tekee oman elämänsä ratkaisut itse ja valitsee sekä suhteensa että käyttämänsä lenkkitossut tai korkokengät itselleen sopivalla tavalla. Toivottavasti.
Että saisi olla aika ihmeellinen nainen, joka saisi minut edes harkitsemaan murun luota lähtemistä. En kertakaikkiaan halua ketään muuta. Tapaan usein ihania naisia, joista ajattelen, että vau!! mutta en silti halua heistä yhtään mitään.
En myöskään voisi itse elää usean kanssa, koska minusta kokonaisvaltaisesti suhteessa eläminen yhdenkin kanssa on niin valtaisan iso juttu, ettei takuulla riittäisi yhtä paljon voimavaroja, habaa muihin. Yhtään vaillinaisesti en tahtoisi kenenkään kanssa elää. Olisin sitten mieluummin yksin.
Mutta se onkin vain minun juttuni. Joku toinen kokee toisin ja samaa mieltä olen siitäkin, että kunhan pelataan reilusti rehellisillä korteilla, niin suhteessa toisiin kuin myös suhteessa itseen (se vielä vaikeampi laji), niin minusta kukin eläköön kuten parhaaksi näkee.
Joskus aikanaan en halunnutkaan mitään vakisuhteita ja silloin elämä meni niin, en alun perinkään edes luvannut yhtään mitään ja se sopi naisille, koska kortit olivat reilusti pöydässä. Ehkä se sitten oli se muutamasuhde, kuka ties.
"En myöskään voisi itse elää usean kanssa, koska minusta kokonaisvaltaisesti suhteessa eläminen yhdenkin kanssa on niin valtaisan iso juttu, ettei takuulla riittäisi yhtä paljon voimavaroja, habaa muihin."
Samaa mieltä. Jos mulla olisi kaksi rinnakkaista parisuhdetta, en ymmärrä, mistä edes repisin aikaa niihin molempiin. Elämässäni kun on paljon muutakin aktiviteettia ja tarvitsen myös aikaa olla yksin. Jos pitäisi panostaa kahteen samanarvoiseen parisuhteeseen, olisin varmaan tosi stressaantunut ja kokisin, ettei aika riitä mihinkään.
Eipä kyllä ole koskaan seurustellessa edes tullut halua olla muidenkin kanssa, ihan teoreettiselta kannalta vaan tuota asiaa pohdin.
Mutta en mä tuollaisia suhteita mitenkään tuomitsekaan. Jos kaikki tietää, missä mennään, ja asetelma sopii kaikille, niin mikäs siinä sitten. Mutta kyllä mulle yksi parisuhde kerrallaan on ehdottomasti tarpeeksi.
rinnalle voitaisiin lanseerata munsuhde, se olisi sellainen että ihminen ite naisineen oli niitä yksi tai kaksi sumplii suhdeasiansa. Se ois niin että tekisi elämästään ja suhteistaan sellaisia kuin haluaa ja nämä naiset/nainen haluaa. Se olisikin jännä juttu, munsuhde.
Se just ois se juttu. Mut semmosista nostaakin äläkän ne jotka ovat ulkopuolisia, joihin koko juttu ei liity. Siis siinä tapauksessa että ei olla "normaaleja".