suosittelijat

Laita suosittelijoiksi Jorma, Linus ja Bill.

>Valehdella ei kannata.

Riippuu siitä osaako vai eikö. Olen tavannut muutaman hämmästyttävän hyvän valehtelijankin. Ja joillekin valehtelu on pakkomielle.

Noiden synnynnäisten valehtelijoiden tunnistamisessa ongelmana on niiden monimuotoisuus.

>Sen olen huomannut, että firman etu ei ole läheskään aina palkata jonkun tuttua. Joskus työntekijä ei tajua että hänen kaverilla ei ole vaadittavia taitoja, suosittelee silti töihin. Toisaalta työnantaja voi ottaa töihin vaan siitä syystä, että kun nyt hyvä työntekijä sattuu suositella. Välistä menee metsään ja pahasti...

Kerran palkkasin aiemman työntekijän tutun, kun se sattui muutenkin hakemaan, mutta se tuttu ei ottanut ihmeemmin kantaa puolesta eikä vastaan. Eli käytännössä en ole koskaan palkannut ketään tuttavuuden perusteella.

Tuttavuus tai sukulaisuus on myös riesa. V-mäinen tunne kun haastattelussa paljastuu, että vastapuolella istuukin kunnon pommi ja matolaatikko, pomon tuttu ja sen puoliso istuu 20 metrin päässä. Kun sitä ei palkkaakaan omaksi riesakseen niin jonkinlaisia kostotoimia on odotettavissa offiisissa.

Omista tutuistani olen huomannut, että niitä on kovin vaikea suositella, jollei ole nähnyt niitä itse työntouhusssa. Sen verran tunnen niitä, että niiden itsearvioihin ei voi luottaa ollenkaan.

Yhden kerran suosittelin erästä erittäin pätevää tuttavaani ja se ei sitten kelvannut rekrytoijalle. Vastaavasti toisella kertaa kuulin toiselta pätevältä tuttavaltani, ettei häntä oltu edes kutsuttu haastatteluun työnantajalleni. Parempi niin, hän meni sitten tekemään miljoonia Silicon Valleyhin.

Näinhän se varmaan on. Suosittelija on varmastikin "yhtä tyhjän kanssa", mutta jollei sitä ole lainkaan siellä CV:ssä, on se kuitenkin vähän sellainen muotovirhe.

Oma tuore kokemukseni on, että suosittelija oli hyvä olla, hänet tunnettiin ja hänelle soitettiin. Kyseessä ei ollut entinen työnantajani, joten hän sai kyllä tarinoida ihan vapaasti (ja silti sain paikan).

En ala tietenkään vänkäämään asioista koska itse en tiedä sen kummemmin rekrytoinnin perusteista muutoin kuin omien kokemusten ja työpaikoissa näkemäni perusteella. Pari lisäystä kuitenkin laittaisin...

Tuo että suosittelijat ovat aika tyhjän kanssa on usein tottakin ja vain lähinnä muodollisuus, suurinpiirtein viimeisimmän työpaikan nimi toiseen kertaan paperissa, mutta on myös tilanteita joissa todella selvitetään taustoja.

Näin olen huomannut että atk-hommissa tehdään joskus tarkastikin esim. tilanteessa että paikkaan on runsaasti ns. samalla viivalla olevia hakijoita joilla mahdollisesti on vielä pitkälti sama koulutuspohja muttei kuitenkaan paljoa kellään yli muiden työkokemusta tai muita meriittejä.

Itse olen koulutukseltani datanomi ja pari kertaa ollut tilanteessa että ihan yleisessä haussa ja haastattelujen kautta on hommia hakenut. Paikat kun perustason koulutus ja vielä tuohonaikaan hieman vähäinen työkokemus huomioonottaen olivat sellaisia että vaativuutta oli, mutta kuitenkin tilanne oli sellainen että mielellään ei näemmä otettu tradenomeja tai siitä ylöspäin aika pienen tienestin puoleen ja klassisen pelon pikalopetuksen puoleen paremman paikan löytyessä, haettiin enemmän koulutettavia perustason henkilöitä joiden soveltuvuudet sitten tutkittiin aika perusteellisesti.

Itselle molemmilla kerroilla sanottiin suoraan että samalla viivalla olevia hakijoita on paljon ja kaikki aiemmat jutut otetaan huomioon eli kenellehän me voisimme soitella ja kysellä mitä aiemmin olet tehnyt, toisella kertaa vielä kysyttiin että onko muita kuin paperiin merkitsemäni ja heille todellakin soitettiin. Itse asiassa heidän kertomustensa perusteella homma aukesi toiseen paikkaan, toisesta en niin tiedä.

Itsellä oli siitä hyvä tilanne että olin ollut kesätyössä Nokialla aikanaan ja suoraan sanoen tiesinkin että se kannattaa mainita ensimmäisenä, jotenkin koko sanalla tuntuu olevan sellainen jännä kaiku joka saa haastattelijan höristämään korvia, vaikka itse työ nyt oli aivan samaa, ehkäpä jopa vaatimattomampaa kuin monet muut olivat tehneet niin kyllä sen huomasi että kiinnostus heräsi heti.

Jotenkin tuntuu että toinen työ aukesikin sen ansioista, sieltä nyt kummiskaan ei ollut sen erityisempää suosittelua tiedossa.

Nyt kun olen sitten toisen homman kautta auenneen vakityön kautta ollut "ajan hermolla" vierestä seuraamassa miten homma toimii niin tällä hetkellä keskisuuressa firmassa töissä ollessa huomaa että likimain kaikki uudet työntekijät otetaan:

a) ottamalla aika perustason ihmisiä ja kouluttamalla heidät "loppuun" omiin hommiinsa, ja b) selvittämällä kyllä tarkkaan ja tosiaan aikaa ja vaivaa nähden taustat. Joskus huomaa että rajatapauksissa riittävätkö meriitit, saatetaan soitella läpi kaikki vähäisetkin mainintakohdat aiemmista työpaikoista.

Tuskin läheskään aina edes riittää aika saati motivaatio rekrytoidessa tähän mutta itse olen huomannut että on yleinen toimintapa. Johtuu tietysti suurelti siitä että hommat ovat sellaisia ja kiire melkoinen, että pitää olla kaiken perusasian jo hallitsevan ennen töihin tuloa.

Eli paikassa paikan tavalla näköjään.

Jos työntekijä itse irtisanoutuu vuosia kestäneestä työstä pienessä firmassa.

Suosittelijaksi vaikea nimetä ketään, varsinkin johtajan vedettyä eroamisesta herneen nenäänsä.

Onko haastattelussa järkevää mainita asiallisesti asiasta, saattavathan uudet haastattelijat kuitenkin soittaa entiselle työnantajalle.

Ei olisi mukavaa tulla tuomituksi väärin perustein.

Kuka muuten nauhoitta jotain vitun puheluita tuollaisessa taustojen tarkistus jutuissa...Ääliöt. Taidat olla just niitä rekrytoijia, joille ei mikään kelpaa ja haet sitä itse täydellisyyttä itse sellainen olematta. Kyllä on pässein juttu pitkiin aikoihin minkä olen kuullut/lukenut. Ja sitä paitsi voihan sitä nauhoitella mutta lain silmissä se on laitonta ellei toinen osapuoli tiedä sitä. Mutta sillä ei nyt ole tässä jutussa mitään tekemistä.

Ja onneksi on se koeaika, niin pystyy työntekijä lähtee menee sellaisista pässipaikoista, joissa tunnelma on kuin 50-luvun konttorissa.