miehenä: mikä on mielestäsi hyvä tapaamisrytmi miehelle (jonka nykyinen tyttöystävä / vaimo olet) ja lapsilleen olisi? Onko miehellä usein ikävä lapsia, vaikuttaako "uudet" lapset, haluaisiko useammin / vähemmän jne.? Ajatteletteko lasten äitiä siinä mielessä että haluatte antaa hänelle vapaata? Vaikuttaako raha-asiat tapaamisten määrään?
Mikä on oma kantasi, voiko lapset tulla ja mennä vapaasti isän kodissa, vai haluatko ehdottomasti säännöllisen rytmin? Kumpi teille yhteisesti miehen kanssa on etusijalla, lapset vai teidän suhteenne?
Mikä on oma kantasi, voiko lapset tulla ja mennä vapaasti isän kodissa, vai haluatko ehdottomasti säännöllisen rytmin? Kumpi teille yhteisesti miehen kanssa on etusijalla, lapset vai teidän suhteenne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluan, että mieheni huolehtii lapsistaan.
Minulle kävisi, että tapaisi lastaan useammin kuin tapaamisviikonloppuina.
Kun meillä vaadin kuitenkin, että kumpaakin lasta huomioidaan samoin. ( jos ostetaan lahjoja t.m.s)
Jos mies ja tämä toinen lapsi kaipaavat yhteistä aikaa se täytyy etukäteen sopia jotta kaikki kotityöt eivät kaadu minun niskoille.
Miehellä kun reissuhommia ja näkee yhteistäkin lasta viikolla vähän.
Jos miehen etä lapsi haluaisi muuttaa meille se kävisi minulle.
Lapsen äidillä on vapaata aina ne viikonloput kun lapsensa isillään. Ja järjestää itselleen lastenvahdin sitten muulloinkin jotta pääsee menemään. Hänellä siis enemmän vapaa-aikaa kuin meillä koskaan. Mutta suon sen hänelle kunhan ei liian räikeäksi mene. Nyt on ollut niin, että lapsi on aina ollut tervetullut meille, mutta hän ei ole ollut valmis joustamaan. Esim. muuton keskellä joutui killumaan lapsi kun äiti ei voinut perua ryyppyreissua.
Mutta ei jaksa tapella.
Lasten ehdoilla tässä on menty vaikka suhdetta kyllä täytyisi alkamaan hoitamaan sillä sekin koituu lasten eduksi.
jotta ei tule väärinkäsityksiä
Miehen ex;än menot eivät meille kuulu ja hänkään ei puutu elämäämme mitenkään sairaasti. Ainoa asia joka hieman retuperällä on tuo, että olemme aina ottaneet lapsen tänne ja muuttaneet vikkonloppua jos hänelle tulee jokin juttu, mutta hän ei ole joustanut vaikka ne ainoat kerrat kun ollaan yritetty muuttaa viikonloppua ovat olleet tilanteita joissa lapsi on joutunut kärsimään tilanteesta, lapsen edun vuoksi ollaan yritetty sitä ei oman edun takia.
Meillä homma on alusta asti mennyt näin.
Viikko äitillä, viikko isällä.
Helppo asia käytännössä järjestää, kun molemmaat vanhemmat asuvat samalla paikka kunnalla.
Lapset viihtyvät kummassakin kodissa.
Ei rajoiteta "lisä päiviä " biologisen äidin luona, eikä biologinen äiti rajoita "lisä päiviä" meidän luona, mikäli lapset tätä haluavat.
Eli meillä lapset ehdottomasti ensin, meidän parisuhde ei lapsista "kärsi", molemmat pystytään hoitamaan yhtä aikaa.
Lapset ovat tyytäväisiä, koska biologiset vanhemmat eivät alennu tappelemaan tapaamisvuoroista, sekä iskän uusikkokaan ei lyö kiilaa lasten ja iskän/biologisen äidin välille.
Lapset jopa nauttivat tilanteesta, esim. kaksi eri kesäloma reissua, toinen äipän kanssa, toinen iskän kanssa:) Äiskän kesäloma reisuun kuuluu, äiskän uusi, iskän kesäloma reisuun kuuluu iskän uusi.
Alkuun meistä molemmista oli hyvä, että tapaamisissa oli säännöllisyys. Tietyn ikäisille lapsille se tuo myös turvallisuuden tunnetta, kun asiat tapahtuvat sopivalla ennakoinnilla. Tietenkin iän myötä ja lasten kasvaessa itsenäisemmäksi itsekin, mielestämme joustavuutta voi myös olla tapaamisissa - myös se huomioiden, mitä menoja ja rientoja lapsilla itsellään on. Asioiden pitää sujua niin, että vanhemman tapaaminen ei ole liian hankalaa vaan tukee vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.
Hyvä parisuhde on useimmiten lastenkin onni. Silloin se ei synny lasten kustannuksella, kuten lastenkaan onni ei synny parisuhteen kustannuksella. Tasapainoilu ja yhteinen hyvä olkoon siis punainen lanka.
Totta kai exälle voi antaa omaa aikaa, jos hän sitä tarvitsee ja se on mahdollista järjestää. Yleensähän se onnistuu kyllä kun riittävän ajoissa sopii, joskus lyhyemmälläkin varoitusajalla ja jos hätätilanne tulisi, niin laitettaisiin sopimaan. Kun exällä on hyvin, on lapsillakin hyvin yhtälailla kuin meidänkin perheessä. Uudet sisarukset ovat yhtä rakkaita kuin heidän vanhemmatkin sisarukset isälleen. Miten sitä nyt voisi lastaan eri tavoin rakastaa sen perusteella, kuka hänen äitinsä on. On ikävä lapsia. Ihan meillä kaikilla. Kuitenkin tieto siitä, että toisaallakin heillä on kaikki hyvin, auttaa.
käynyt mikä tahansa vaihto-ehto,mutta mieheni exä alkoi tosi hankalaksi ja nyt on tilanne se,ettei isä tapaa lapsiaan ollenkaan.Toki tämäkin isä ikävöi lapsiaan joka päivä,mutta kun vastassa on ex-vaimon uusi kihlattu ja ex-vaimon ÄITI muu suku,väsyi mieheni riitelyihin ja jätti koko porukan.Nuorimmatkin lapset ovat kohta siinä iässä että heitä kuullaan jopa oikeudessa,niin sitten nähdään minne vaakakuppi kallistuu,koska tiedämme että myös lapset siellä kaipaavat oikeaa isäänsä.Poika täyttää pian 10v.ja tyttö 12v.Vanhimmat lapset tällä isällä ovat jo 18v.ja 22v.mutta eivät asu enään äitinsä luonakaan.Tämä 18v.lähti 17v.kotoaan koska sinne muutti äidin uusi mies.Että tälleen.
-Mieheni lapsi on meillä joka toisen viikonlopun, sekä yhden yön viikossa.
-Ei suuremmin ikävöi, soittelevat usein keskenään.
-Yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä tule.
-Minun puolestani mieheni lapsi on aina tervetullut.
-En ajattele lapsen äitiä mitenkään.
-Raha-asiat ei vaikuta tapaamisiin.
-Tottakai lapsi voi tulla ja mennä vapaasti, tämä on hänenkin kotinsa, vaikka pääosin äidillään asuukin.
-Etusijalla on molemmat tasapuolisesti, lapset sekä oma suhteemme. Jos oikein tiukka paikka tulisi niin luultavasti kumpainenkin laittaisi etusijalle omat lapsensa tottakai.
Paras tapaamisrytmihän olisi se, että lapsi olisi koko ajan! Mutta siitä päästään näiden ero- ja uusperheen vaikeuteen, että ei ole mahdollista ilman, että toista ei näkisi ollenkaan. Olen ihan tyytyväinen tähän nykyiseen järjestelmään eli vko-vko. Äiti voi olla lapsen kanssa puolet ajasta ja isä voi olla saman verran. Vielä kun samassa kunnassa niin vaihdot eivät ole hankalia, mutta tulevaisuudessa täytyy sitten katsoa jos lapsi haluaa sen yhden vähän vakituisemman paikan olla eikä viikon välein vaihdella kotia. Eniten varmaan lapsen kannalta harmittaa, että joutuu vaihtelemaan vaikka toki turvaa mahdollisuuden nähdä kumpaakin vanhempaa.
Mies ikävöi aina välillä. Toisaalta kuvio on niin arkistunut, että ei siinä kummassakaan päässä sydänveriä vuodateta vaan hyväksytty asia ja tiedetään, ettei viikkoa kauempaa kestä. Ja lohduttava ajatus myös se, että sen erossaolon ajan lapsi pääsee näkemään toistakin vanhempaansa. Raha-asioista en tiedä ovatko voineet vaikuttaa (mies alunperin lähi ja nyt lapsi kirjoilla täällä, mutta vko-vko ja rahaa ei kuljeteta suuntaan tai toiseen). Itse olen todella tyytyväinen ja ylpeä siitä, miten fiksu mies omalle kohdalle osunut ja vieläpä fiksun exän kera, että osaavat noi lapsiasiat hoitaa hyvässä hengessä ja TOIMIVASTI eikä hukata voimavaroja tapaamisista riitelyihin.
Kun ilmoittelu muutoksista pelaa hyvin, niin muutoksetkin hoituu. Mies ja ex kyllä pitäneet vahvasti kiinni siitä, että on jokin pysyvä rytmi, jonka mukaan mennään eikä tehdä asioista monimutkaisia. Ja se on ollut ihan hyvä, koska toisaalta sellainen epäorganisoitu kaaos voisi olla aika vaikeasti hallittavissa ja kyllä siihen eloon lapsetkin jonkinlaista rutiinia kaipaa.
Viimeiseen kysymykseen en edes vastaa. :) Täällä ei ole ollut tapana laittaa tärkeitä ihmisiä mihinkään arvojärjestykseen. Kummatkin tärkeimpiä enkä ole ikinä osannut ymmärtää sellaista ajatuksenjuoksua, että aikuisten parisuhde ja aikuinen-lapsi-suhde laitetaan kilpailuasetelmaan. Sellainen olisi äärettömän surullista. Myöskään lapsia (yhteisiä ja miehen) ei laiteta mihinkään tärkeysjärjestykseen - kaikki kultaakin arvokkaampia kimpaleita.
Meillä toiset lapset isänsä luona joka toinen viikonloppu + koulun lomat joka toinen vuosi, ja toiset lapset käyvät pari kertaa vuodessa, asuvat niin kaukana.
Raha-asiat eivät vaikuta tapaamisiin, vaan kummankin perheen, äidin ja isän, arki ja järjestelyt.
Meidän perheelleemme on helpompaa, että lasten täällä olo on etukäteen sovittu ja tiedossa, pystytään valmistautumaan esim. ylimääräisiin ajoihin ja tarjoiluihin (lasten harrastukset ja synttärit jne jne.) Sitten taas etukäteen on tiedossa myös meidän "vapaat viikonloput", jotka ovat meille tärkeitä myös.
Lasten äitiä emme erityisesti huomioi. Hänellä oma perheensä jossa viisi muuta lasta, eli erikseen vapaata lapsista juuri hänelle emme pysty tarjoamaan, kuvoissa kolme muutakin lastensa isää....
Etusijalla meillä on meidän parisuhteemme, elämme kaksin n. 85% ajasta lapsettoman parin elämää, joten asia tietenkin selviö. Meidän elämämme keskittyy mieheni lapsiin silloin, kun he luonamme ovat.
Elämä on tätä kun lapsen vanhemmat valitsevat elää erillään, jompi kumpi näkee lapsia valitettavasti vähemmän. Varmasti isä ikävöi lapsiaan, toisia enemmän, toisia vähemmän, kaikkeen tottuu, vaikka yhtä rakkaita ovat kaikki lapset.
vaimo miehensä lapsiin.Olisipa vaan tämä minunkin nyksän exä edes hitusen inhimillisempi,mutta turha toivo että meidän tapauksessa avomieheni exä tulisi edes hiukan vastaan sopua haettaessa.Otimme alussa aina avomieheni lapset meille,silloin kun soittivat,oli isi valmis heidät hakemaan.Mutta,mutta,sittenpä lasten äiti löysi nettimiehen josta tuli äidin kihlattu ja lasten isäpuoli.Silloin äiti tuumasi tämän uuden miehen olevan lapsille parempi isä kuin oikea isä on koskaan ollutkaan.Jos tämä äityli ei saanut oikeaa isää muuten lyötyä,niin noilla sanoilla vasten kasvoja sattuu isompaakin miestä.No,tämä isä antaa nyt uuden isäpuolen hoitaa lapsia siellä äitylin kanssa ja sivussa hoituu miehen tuoma poikakin entisestä liitostaan.