katuvalot katsellessaan minua
katuvanat takanani
katuvana en ole
vaikkei aamu sieltä vielä
nouset päähäni nouse
au
rin
ko
yksitellen tekee meistä
kahdesta yhtä
ja yhdestä häviää yhdessä
säteet tähtiin
hetkessä
kädet ristissä
onneksi on voimanani
sinä
siinä
katuvanat takanani
katuvana en ole
vaikkei aamu sieltä vielä
nouset päähäni nouse
au
rin
ko
yksitellen tekee meistä
kahdesta yhtä
ja yhdestä häviää yhdessä
säteet tähtiin
hetkessä
kädet ristissä
onneksi on voimanani
sinä
siinä
Vastaukset 1
Vanhimmat
minua, lakonisesti etenevä, mielen assosiaatioita noudatteleva, pohtiva runo. Ymmärsinköhän itsekään, mitä yritän sanoa, mutta siis tykkäsin. ;)