Vaikeaa vanhemmille

Hei!

Opiskelen 3.opintovuotta lukiossa ja asun vielä kotona. Erosin ennen joulua pojasta, josta äitini piti. Joulun jälkeen tapasin uuden pojan, joka vaikutti todella mukavalta ja aloin pitää hänestä. Äitini mielestä tässä pojassa vain on jotain epäilyttävää, vaikka poikaystäväni on kertonut elämästään ja minä vielä muistuttanut niistä asioista.
Äidistäni minun ei pitäisi enää nähdä koko poikaa. Olen jo aikuinen, päätän itse, kenen kanssa vietän aikaani.

Kokonainen kuukausi on ollut lähes yhtä hel..
Aluksi he tulivat toimeen keskenään, nyt poikaystäväni ei saa tulla edes käymään.
Hän on minua pari vuotta vanhempi, joten olemme molemmat aikuisia.

Olen saanut kuulla koko ajan erinäisiä haukkuma nimityksiä poikaystävästäni ja kuinka minuun eikä häneen voi luottaa.

Onkohan todella kyse nyt vain poikaystävästäni, vai siitä, kun itsenäistyn ja aikuistun kovaa vauhtia?
Tässä eräänä päivänä äitini alkoi syyttää minua, kuinka minun olisi pitänyt alkaa itsenäistyä jo 8-vuotiaana ja alkaa vaikka siivota kotona, kun hän on töissä.

Olen koko ajan puhunut eri itsenäistymisestä, siitä, kuinka minun täytyisi jo muuttaa kotoa ja kerätä rahaa asunnon hankkimiseen. Ei kyllä millään siivoamisella ole siinä mitään tekemistä.

En todellakaan tiedä enää, mistä tässä oikeasti on kyse. Onko kyse siitä, että vanhempani ovat kriisissä, kun itsenäistyn.

Vai mikä on?!
5534
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Epäilen vahvasti ettet ruusunpunaisten lasiesi läpi näe yhtä tarkasti kuin äitisi, jolle ikä ja elämänkokemus on jo saattanut antaa lähes röntgenlasit ihmisten silmäilyyn. Kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää.

Äänestä
  • Oletko perheen ainut lapsi?

    Se saattaa olla vanhemmillesi vain raskasta että oma tyttö aikuistuu ja lentää pesästä pois.

    Itselläni on vähän sama tilanne. Muuttopuuhia kovasti suunnittelen, mutta vanhemmat ovat vastaan. Johtunee se kyllä siitäkin etten ole täysi-ikäinen, mutta olen kuitenkin nuorin lapsista ja uskon sen vaikuttavan paljonkin asiaan. Heillä ei ole enään ketään, ketä voisi vahtia ja kenen menoihin voisi vaikuttaa.

    Tuskin se poikaystävä niin suurena palana on äidillesi, ehkä hän vain tykästyi siihen entiseesi niin paljon, että hänen on hankala kuvitella sinua yhtäkkiä jonkun toisen kanssa. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, ja vaikka oletkin aikuinen nainen, ainakin iältäsi(?), ajattele tätä myös äitisi näkökulmasta. Ja jos haluat itse päättää omista asioistasi niin sitten tee niin, sinulla on siihen täysi oikeus.

    Äänestä

  • Jos lukiolainen on täyttänyt 18, niin ei se tee hänestä aikuista! Vaikka olisi kuinka täysi-ikäinen niin ei ole mitään takeita 'aikuisuudesta'. Kyllä tuon ikäiset ovat vielä lapsia ja pitkään. Oma teinini, joka ei vielä ole edes lukiossa, on tullut siihen tulokseen, että hän ei tarvitse ketään muita, hänelle riittää oma itsensä, kouluakin käy "ihan omaan tahtiin". Kuitenkaan hän ei osaa ottaa vastuuta vielä mistään, miten osaisikaan, kun sitä kokemusta ei kerta kaikkiaan ole! On vain murrosikäisen houreita luulla olevansa noin itseriittoinen ja kaikkivoipa. Kyllä elämä ikävä kyllä sitten opettaa - siihen pitäisi vain osata varautua, ettei kaikki todellakaan ole aina sitä miltä se näyttää. Niin, paitsi paska, ja sitä on maailmassa paljon!

    Äänestä

  • Jos sinä hieman henkisesti jälkeenjäänyt tyttö raukka aiot lähteä jonkun luuseri-mulkun haisevaan kämppään majailemaan,niin pillullako aiot vuokran ja ruuan maksaa? Niin varmaan ,kun sanot ettei sinulla ole rahaa.Taidatte olla molemmat sitä kategoriaa ,että henkinen kehitys on pahasti jäljessä ruuiillisesta...Sillä mulkullahan ne tämäntyyppiset kulli-juusot nuoria tyttöjä houkuttelevat ja saavat uskomaan,että se on(siis se mulkku)ainut autuaaksi tekevä asia maailmassa. Jospa menisit peilin eteen ja kysyisit peilikuvalta :"Kuka minä olen?" Vastaus ei varmaankaan ole "LUMIKKI".Mietippä sitä ja koeta palauttaa se vähäinen järki siihen pieneen päähäsi,ennen kuin sekoat täysin.Jos niin käy,että sekoat,sen jälkeen ei ole paljon enää tehtävissä.Elämäsi on yhtä helvettiä.Niin-ja sellainen asia tuli vielä mieleen,että ei kai tämä "MUNA-MIKKO"ole sinua jollain huumausaineella saanut sekaisin?Viattomalla pilvenpoltolla esimerkiksi?Siitäpä se alamåki sitten alkaakin.Ja siltä tieltä on todella vaikea enää palata nomaaliin,terveeseen elämään.Mietihän sitäkin.Jospa järki voittaa NAIMAHALUT!!!!!!!!!!!

    Äänestä

a. et ole välttämättä aikuinen, vaikka oletkin täysi-ikäinen. itse asiassa olet vielä teini-iässä.

b. miten niin siivoaminen ei liity mitenkään itsenäistymiseen? jos haluat näyttää äidillesi osaavasi jo itse hoitaa hommasi, käy kaupassa, laita ruokaa, tiskaa, siivoa, pese pyykkiä ihan itse koska näitä tismalleen samoja asioita teet myös sitten kun asut omassa kämpässä. kotona on vallan mainio aika opetella.

toki päätät itse, kenen kanssa vietät aikaasi mutta muista että talon "emännällä" on aina se viimeinen sana siitä, kuka ei ole tervetullut. se on myös sinun kotisi, mutta edelleen myös vanhempiesi koti.

plus olen samaa mieltä äitien röntgenkatseesta. äiti on aina oikeassa (mutta ei sitä aina tarvitse uskoa)

taidat itse olla kriisissä >:o

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lukiolainen.. kirjoitti:

Hei!

Opiskelen 3.opintovuotta lukiossa ja asun vielä kotona. Erosin ennen joulua pojasta, josta äitini piti. Joulun jälkeen tapasin uuden pojan, joka vaikutti todella mukavalta ja aloin pitää hänestä. Äitini mielestä tässä pojassa vain on jotain epäilyttävää, vaikka poikaystäväni on kertonut elämästään ja minä vielä muistuttanut niistä asioista.
Äidistäni minun ei pitäisi enää nähdä koko poikaa. Olen jo aikuinen, päätän itse, kenen kanssa vietän aikaani.

Kokonainen kuukausi on ollut lähes yhtä hel..
Aluksi he tulivat toimeen keskenään, nyt poikaystäväni ei saa tulla edes käymään.
Hän on minua pari vuotta vanhempi, joten olemme molemmat aikuisia.

Olen saanut kuulla koko ajan erinäisiä haukkuma nimityksiä poikaystävästäni ja kuinka minuun eikä häneen voi luottaa.

Onkohan todella kyse nyt vain poikaystävästäni, vai siitä, kun itsenäistyn ja aikuistun kovaa vauhtia?
Tässä eräänä päivänä äitini alkoi syyttää minua, kuinka minun olisi pitänyt alkaa itsenäistyä jo 8-vuotiaana ja alkaa vaikka siivota kotona, kun hän on töissä.

Olen koko ajan puhunut eri itsenäistymisestä, siitä, kuinka minun täytyisi jo muuttaa kotoa ja kerätä rahaa asunnon hankkimiseen. Ei kyllä millään siivoamisella ole siinä mitään tekemistä.

En todellakaan tiedä enää, mistä tässä oikeasti on kyse. Onko kyse siitä, että vanhempani ovat kriisissä, kun itsenäistyn.

Vai mikä on?!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu