Olen muutaman vuoden ajan tapaillut naista, joka on lesbo tai bi määrittelystä riippuen. Erityisesti olemme harrastaneet sähköpostikirjoittelua. Minun käsitykseni mukaan olemme olleet ystäviä, ja hän on usein puhunut hyvästä ystävyydestämme. Mistään rakkaus- tai seurustelusuhteesta ei siis ole kyse, emme ole yhtään toistemme tyyppiä ja rakkaussuhteemme ovat olleet toisaalla.
Noin vuosi sitten ystäväni lopetti yhteydenpidon. Laitoin hänelle viestejä ja yritin kysellä, että olenko ehkä tehnyt jotain mistä hän on loukkaantunut. Hän vastasi pari kertaa lyhyesti, että on kiireitä töissä tms. Sitten ei hänen suunnaltaan mitään oma-aloitteista yhteyttä.
Minä en tajua kuinka ystävyys voi loppua näin. Vai oliko se ystävyyttä? Tajuan että suhde voi päättyä täydelliseen välirikkoon ja tulisiin riitoihin mutta ei meillä ollut suhdetta eikä riitoja. Olenko minä hölmö kun jään haikailemaan ihmistä, jolle en ilmeisesti merkinnyt yhtään mitään? Eniten mietityttää se, että olenko niin hölmö että en erota ystävyyttä jostain tilapäisestä tutttavuudesta. Tekisi vielä mieli kysyä mitä tapahtui, mutta se olisi jo jankuttamista. On minulla ollut tilapäisiä kaikenlaisia tuttaviakin joiden perään en ole haikallut.
Noin vuosi sitten ystäväni lopetti yhteydenpidon. Laitoin hänelle viestejä ja yritin kysellä, että olenko ehkä tehnyt jotain mistä hän on loukkaantunut. Hän vastasi pari kertaa lyhyesti, että on kiireitä töissä tms. Sitten ei hänen suunnaltaan mitään oma-aloitteista yhteyttä.
Minä en tajua kuinka ystävyys voi loppua näin. Vai oliko se ystävyyttä? Tajuan että suhde voi päättyä täydelliseen välirikkoon ja tulisiin riitoihin mutta ei meillä ollut suhdetta eikä riitoja. Olenko minä hölmö kun jään haikailemaan ihmistä, jolle en ilmeisesti merkinnyt yhtään mitään? Eniten mietityttää se, että olenko niin hölmö että en erota ystävyyttä jostain tilapäisestä tutttavuudesta. Tekisi vielä mieli kysyä mitä tapahtui, mutta se olisi jo jankuttamista. On minulla ollut tilapäisiä kaikenlaisia tuttaviakin joiden perään en ole haikallut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kavi minulle, en vielakaan tieda mita tapahtui, jaa vaan ikava hyvaksikaytetyn tuntu.
Kai sita pitaa olla tarkempi kenen kanssa rupeaa ystavyyssuhteisiin.
valitettavasti. Kaikki on muuttunut niin pinnalliseksi jopa ystävyys. Mitäpä vanhoista kun uusia tuttavuuksia tulee tilalle, surullista, mut totta. Ystävyyskin on sellainen asia jota pitää hoitaa, molempien. Hoitamattomana se kuihtuu kuin kukka ilman vettä. Jotenkin kuitenkin haluan uskoa, ettei ihan oikea/tosiystävä unohda/jätä/hylkää noin vaan.
Älä ihmeessä ota ystäväsi kylmyyttä omaksi syyksesi, kun et edes tiedä, miksi hän haluaa pitää etäisyyttä ja hiljaisuutta. Hänellä on varmaan omaa hämminkiä elämässään menossa. Yksi oma entinen ystäväni kaikkosi omien hankaluuksiensa vuoksi. Itse olen kokenut ystäväeron vähän niinkuin eron ylipäätään, mutta pienemmällä intensitetillä vaan. Oma kokemukseni on sellainen, että sekin ero kyllä surettaa ja sitä pitääkin surra. Ystävää ehkä sureekin pidempään kuin seurustelukumppania. Ja voihan sitä ystävällekin suoraan kertoa, että on hämmetynyt toisen hiljaisuudesta ja ero surettaa.