Olen lukenut Lissun kirjoituksia täällä. En ole yhtään varma onko provoilija vai ei. Haluan kuitenkin kertoa oman tarinani, sillä oma isoäitini muistutti Lissua jollain tavalla.
Isoäitini oli varsin herttainen ja rakastettava tapaus ja me lastenlapset olimme hänelle kaikki kaikessa. Eli isoäitini ei ollut mikään hirmuinen tyranni, vaan voisinko sanoa sairaaksi ehkäpä? Katkeruuden vankilassa..
Isoisälläni oli äitini lisäksi yksi lapsi, äitini siskopuoli. Hän ei hyväksynyt hänen olemassaoloaan millään muotoa. Äitini ja isäni häät peruttiin, koska isoäitini ilmoitti, että jos äitini siskopuoli saapuu paikalle, hän ei tule. Vanhempani menivät salaa naimisiin.
Kotona hän oli marttyyri ja isoisäni kesti jos jonkinlaista käytöstä. Isoäitini syytti syytöntä pettämisestä, syytti kaikesta. En osaa sanoa mikä isoisäni osuus teoissa oli, mutta se on tiedossa että suurin osa oli turhaa. Yhden kerran he olivat jo eroamassakin. Isoäidilleni tuli samaan aikaan syöpä ja ero jäi siihen. Myöhemmin he kuitenkin erosivat, isoisäni jätti. Olin niin nuori heidän erotessaan, että muistan vain yhden kerran kun he olivat yhdessä kotona, saatoin olla n. 3-4 v.
Eron jälkeen hänen luonaan ei voinut isoisästäni mainita. Isoäitini sekosi. Hän kuvitteli että isoisä käy hänen kotonaan niiden kavereiden ja NAIKKOSTEN kanssa. Minähän olin niin pieni että en minä voinut ymmärtää, äitini taas ymmärsi että isoisä on siinä talossa tabu. Voi pienen ihmisen pään se, että isoäiti kertoo että isoisä käy öisin siellä...
Isoäitini katkeruudesta kärsi niin kummatkin vanhempani, kuin minäkin. Isoäitini luuli varmaankin kuolemaansa saakka että äitini ei ollut tekemisissä isoisän kanssa. Totuus kuitenkin oli se, että isoäodille ei voinut kertoa että isoisää on nähty. Se ei ollut sen hässäkän arvoista.
Kuitenkin isoisäni rakasti isoäitiä suuresti. Ei sitä hullun myllyä olisi muuten kestänyt. Lisäksi isoisä ei tahtonut tehdä isoäitilleni pahaa, olisi hakenut kuun taivaalta jos se olisi riittänyt. Hän lähti jättäen maksamansa asunnon isoäitilleni. Mukaan lähti vain muutamia vaatteita, ajatelkaa, 40 vuoden säästöt ja omaisuus!!! Myöhemmin isoisällä oli naisystävä, en tiedä oliko kuvioissa jo isoäidin aikaan, mutta isoäiti ei koskaan nähnyt käytöksessään mitään vikaa. VAIN SEN ETTÄ HÄNET JÄTETTIIN JULMASTI JA SITÄ ENNEN HE OLIVAT ONNELLISIA!
Isoäitini oli varsin herttainen ja rakastettava tapaus ja me lastenlapset olimme hänelle kaikki kaikessa. Eli isoäitini ei ollut mikään hirmuinen tyranni, vaan voisinko sanoa sairaaksi ehkäpä? Katkeruuden vankilassa..
Isoisälläni oli äitini lisäksi yksi lapsi, äitini siskopuoli. Hän ei hyväksynyt hänen olemassaoloaan millään muotoa. Äitini ja isäni häät peruttiin, koska isoäitini ilmoitti, että jos äitini siskopuoli saapuu paikalle, hän ei tule. Vanhempani menivät salaa naimisiin.
Kotona hän oli marttyyri ja isoisäni kesti jos jonkinlaista käytöstä. Isoäitini syytti syytöntä pettämisestä, syytti kaikesta. En osaa sanoa mikä isoisäni osuus teoissa oli, mutta se on tiedossa että suurin osa oli turhaa. Yhden kerran he olivat jo eroamassakin. Isoäidilleni tuli samaan aikaan syöpä ja ero jäi siihen. Myöhemmin he kuitenkin erosivat, isoisäni jätti. Olin niin nuori heidän erotessaan, että muistan vain yhden kerran kun he olivat yhdessä kotona, saatoin olla n. 3-4 v.
Eron jälkeen hänen luonaan ei voinut isoisästäni mainita. Isoäitini sekosi. Hän kuvitteli että isoisä käy hänen kotonaan niiden kavereiden ja NAIKKOSTEN kanssa. Minähän olin niin pieni että en minä voinut ymmärtää, äitini taas ymmärsi että isoisä on siinä talossa tabu. Voi pienen ihmisen pään se, että isoäiti kertoo että isoisä käy öisin siellä...
Isoäitini katkeruudesta kärsi niin kummatkin vanhempani, kuin minäkin. Isoäitini luuli varmaankin kuolemaansa saakka että äitini ei ollut tekemisissä isoisän kanssa. Totuus kuitenkin oli se, että isoäodille ei voinut kertoa että isoisää on nähty. Se ei ollut sen hässäkän arvoista.
Kuitenkin isoisäni rakasti isoäitiä suuresti. Ei sitä hullun myllyä olisi muuten kestänyt. Lisäksi isoisä ei tahtonut tehdä isoäitilleni pahaa, olisi hakenut kuun taivaalta jos se olisi riittänyt. Hän lähti jättäen maksamansa asunnon isoäitilleni. Mukaan lähti vain muutamia vaatteita, ajatelkaa, 40 vuoden säästöt ja omaisuus!!! Myöhemmin isoisällä oli naisystävä, en tiedä oliko kuvioissa jo isoäidin aikaan, mutta isoäiti ei koskaan nähnyt käytöksessään mitään vikaa. VAIN SEN ETTÄ HÄNET JÄTETTIIN JULMASTI JA SITÄ ENNEN HE OLIVAT ONNELLISIA!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisi mielenkiintoista kuulla isoisäsi kertomus asioiden laidasta. Hän on joutunut kärsimään niin paljon, etteivät omaisuus ja säästöt merkitse mitään, ainoastaan vapaus.
Ja mitä palstamme Lissuun tulee, isoäitisi oli kuitenkin päässyt eroprosessinsa käsittelyssä melko pitkälle, kun sanoi että hänet on jätetty. Lissuhan on vielä siinä vaiheessa, että syyttää jonkun naikkosen vieneen hänen miehensä.
Ikävää on, että Lissukin on jo mummoiässä eikä halua hyväksyä lastensa/lastenlastensa surua ja isän/isoisän kaipuuta, kuten ei oma isoäitisikään. Sitä sanotaan myös itsekkyydeksi.
On surullista totta tosiaan! Valitettavasti isoisän tarinaa en ole kuullut. Äitini osaisi ehkä kertoa edes jotenkin siitä, mutta itse en koskaan isoisän kanssa siitä keskustellut, ja isoisä on jo kuollut. Mutta sen tiedän että KOSKAAN isoisä ei pahaa sanaa sanonut isoäidistä. Toivoi vain että kaikki menisi hänellä hyvin. Ja tiedän että se oli aito toive.
En usko että isoäiti koskaan ajattelikaan että joku nainen olisi isoisäni vienyt. Lissussa on pieniä eroavaisuuksia isoäitiini, mutta esimerkiksi en olisi Lissuna niin varma, etteikö lapset isää tapaisi. Sen kertominen Lissulle vain ei olisi kaiken sen hässäkän arvoista.
Voisin vain syyttää isoäitiäni että välini isoisääni jäivät etäiseksi.
niin että jätti kaiken syyttömäksi tietämälleen vaimolleen.
Tähän teoriaan on kyllä helpompi uskoa. Valitettavasti.
ei olisi ensimmäinen kerta kun syyttömyydellään ratsastava tyranni imisi puolisonsa kuiviin.
Vapauden hinta on kova, valitettavasti.
Noh, minä näin aloittajana näen nämä ihmiset erillä tapaa kuin te. Teille ehkä isoäitini on syytön puoliso ja toiselle syyttömyydellä ratsastava tyranni. Minulle he olivat isoäiti ja isoisä. Ja he riitelivät. Ja ero oli rankka. Ja meidän perhe oli siinä välissä.
Kirjoituksen tarkoitus olikin kertoa asia lapsen/lapsenlapsen kannalta. Ja siitä kuinka ihminen voi mennä sekaisin.
Älkää antako katkeruuden pilata muidenkin elämää. Haluaisitko sinä olla ihminen jolle ei voi kertoa tavannensa isäänsä?
Haluaisin lisäksi sanoa että isoäitini oli hyvin tärkeä ja rakas kaikesta huolimatta.
Isoisäni kanssa lähennyimme vasta isoäitin kuoleman jälkeen.