Molemmilla meillä on edellisestä suhteesta lapsi. Ongelmaa minulle tuottaa se,että miehen lapsi vinkuu koko ajan jotakin,vinkuu niin kauan kunnes saa tahdon läpi. Pelleilee ruokapöydässä,ei syö kun on ruoka,hyppii kesken ruokailun pöydästä pois yms.Herkut kyllä maistuu.
Mies kieltää tietyt asiat minun lapseltani,mutta hänen lapsi,kun tekee näitä niin ei pahemmin kiellä ja jos kieltää eikä lapsi reagoi antaa asian olla.
Tästä on ollut useat kerrat puhetta,että samat säännöt molemilla. Rajathan on rakkautta. Eikä,niin että yksi lapsi terrorisoi koko perhettä. Ja kuitenkin taas sama ralli jatkuu.
Kotonaan tosin määrää lapsi itse nukkumaan menoajat,syöminen,pesulle menot(ei juuri käy koska on tappelun aihe ollut melkein aina), kuka ja mitä katsotaan telkkarista vai filmiä.
Aluksi katselin touhua silmät pyöreänä. Sitten oli pakko sanoa,että ei 3v paikka ole klo: 23 katsoa telkkarista lastenelokuvaa.... Pomppia lapsen oikkujen mukaan.
Koska pinnaa todellakin kiristää. Jos minä komennan,niin usein lapsen isä kumoaa sen kohta tai jossakin vaiheessa. Ja kyllähän omani 6v lapsi on ihan sekaisin viikonloppujen jäljiltä,kun häntä kielletään,mutta ei toista..
Pitäisikö itse vain ottaa oma lapsi ja koira mukaan,lähteä perjantaina ja tulla sunnuntaina takaisin? Vai millä ihmeessä saa rauhan maahan,sovun ja kaikille hyvän mielen?
Muutenhan miehen lapsi on todella ihana ja jos olen lapsen kanssa kahdestaan,niin on oikea enkeli. Isän läsnä ollessa ei usko minua tai ei ole kuulevinaan..
Mies kieltää tietyt asiat minun lapseltani,mutta hänen lapsi,kun tekee näitä niin ei pahemmin kiellä ja jos kieltää eikä lapsi reagoi antaa asian olla.
Tästä on ollut useat kerrat puhetta,että samat säännöt molemilla. Rajathan on rakkautta. Eikä,niin että yksi lapsi terrorisoi koko perhettä. Ja kuitenkin taas sama ralli jatkuu.
Kotonaan tosin määrää lapsi itse nukkumaan menoajat,syöminen,pesulle menot(ei juuri käy koska on tappelun aihe ollut melkein aina), kuka ja mitä katsotaan telkkarista vai filmiä.
Aluksi katselin touhua silmät pyöreänä. Sitten oli pakko sanoa,että ei 3v paikka ole klo: 23 katsoa telkkarista lastenelokuvaa.... Pomppia lapsen oikkujen mukaan.
Koska pinnaa todellakin kiristää. Jos minä komennan,niin usein lapsen isä kumoaa sen kohta tai jossakin vaiheessa. Ja kyllähän omani 6v lapsi on ihan sekaisin viikonloppujen jäljiltä,kun häntä kielletään,mutta ei toista..
Pitäisikö itse vain ottaa oma lapsi ja koira mukaan,lähteä perjantaina ja tulla sunnuntaina takaisin? Vai millä ihmeessä saa rauhan maahan,sovun ja kaikille hyvän mielen?
Muutenhan miehen lapsi on todella ihana ja jos olen lapsen kanssa kahdestaan,niin on oikea enkeli. Isän läsnä ollessa ei usko minua tai ei ole kuulevinaan..
Vastaukset 46
Vanhimmat
mutta kyllä se siitä, kun hoidat itsesi kuntoon...!;)
..ole provo. Olisikin,mutta kun tämä asia ihan tosielämää.
Ihan vaan kysyn muilta,jolla ollut esim. sama tilanne tai vanhemmalta ja viisaammalta :)
Ja ihan eka kertaa asiasta täällä puhun...
kommentteja täällä,ei varmaan ole huolta huomisesta.Pitäisiköhän sinun itsesi hoitaa itsesi kuntoon,sulla kun ei ole muuta kommentoitavaa koskaan kuin tuo kulunut provoilu.Etkö tajua että monilla meistä on oikeasti asiat vinksin vonksin,joten tee palvelus ja HÄIVY HOIDATTAMAAN ITSESI.
Huh Huh...
En tiedä onko provo tai ei, mutta tuossa lopussa kirjoitit, että kahdestaan teillä menee hyvin. Itsellä oli vähän vastaavaa miehen lapsen kanssa: kahdestaan totteli ja oli kuin mallilapsi. Kun mies oli paikalla, asiat sujuivat vähän vaihdellen. Yleensä mies ei puuttunut asiaan, ja jos joutui puuttumaan, oli samaa mieltä kanssani. Eli näin antoi lapsen ymmärtää, että myös minulla on määräysvaltaa ja ajan kanssa homma alkoi toimia.
Jos lapsen isä kumoaa sinun sanomasi, niin sehän on aivan päivänselvää, että lapsi ei myöskään sinua tottele. Aikuisten pitäisi vetää yhtä köyttä, vaikkei ihan kaikesta samaa mieltä olisikaan. Niistä voi sitten puhua kahden kesken, mutta lapsen aikana ei kumota sitä, mitä toinen on luvannut/kieltänyt. Ja tämähän pätee myös ihan perusperheisiin, ei tarvitse olla mikään uusperhe.
sotajalle tahalleen! Katsokaa vaan, niin sota tästä syttyy!!! Nyksät ovat aina miehen lasten kimpussa, ja miehen selän takana, tokkopa miehet siitä tietää!
Kommenttejas täällä jaat.Olet se exä ja sille et mitään voi,että exälläsi on nyxä.Ei me teidän exien kakaroiden kimppuun käydä vaikka niitä joudutaankin sietämään.Meillä ainakin mies tietää etten pidä hänen kakaroistaan,olen sen sanonut suoraan,koska äityli on niitä penskoja saanut hoidella uuden ukkonsa kanssa kohta kolme vuotta ja MINKÄÄLAISIA käytöstapoja niillä penskoilla ei ole.Enpä niiden kanssa yleisille paikoille menisi jos miehni heitä haluaisi tavata.
...vaikean alun jälkeen oli,että keskusteltiin asioista ja sovittiin yhteinen sävel. Nyt taas sai huomata että siitä lipsutaan. Onko se mieheltä vinkki ettei kunnioita minua ja yhteistuumin sovittuja sääntöjä?
Olen yrittänyt olla "ilmaa",etten sano mitään,mutta viimeistään launtai-iltana pinna on niin kireällä,että savu nousee korvasta...
Tuohon viimeiseen kommenttin. En tunne edes lapsen äitiä,mies ei arvostele lapsen äitiä ja ainut mitä on negatiivista sanonut on tuo,ettei lapsella ole mitään rajoja kotona.
Minun ei tarvitse haastaa exän kanssa riita tai touhuta miehen selän takana yhtikäs mitään tai edes arvostella mieheni exää miehelleni. Sen verran olen kasvanut aikuisena ettei tarvetta ole saada ketään riitoihin enkä saisi vaikka yrittäisin :) Mitä siitä hyötyisin loppujen lopuksi???
No,jätän nämä asiattomat huutelut omaan arvoonsa.
Minä taas kuitenkin tykkään lapsesta,kun puuhastellaan yhdessä. Enkä tässä tapauksessa lasta syytä. Sehän tekee juuri niinkuin aikuiset antaa tehdä ja opettaa käyttäytymään.
Toki mielessä käy etten lasta tänne halua,kun stressaa jo tieto tulevasta viikonlopusta. Kaikki on väsyneitä sunnuntai-iltana...
Ikinä en kuitenkaan sano ääneen ja koskaan tule menemään isän ja lapsen väliin..
aika potkaista miehesi pellolle.
huonoa seuraa miehen lapsille, joten vaihtoehto olisi et veisit omat pienokaiset isälleen sillon kun miehen lapset tulee isäänsä katsomaan.
Vika on sinun lapsissasi ei miehen.
Vaadi miestä muuttamaan asennettaan heti! Toinen vaihtoehto on että ei tapaa enää lastaan teillä vaan vaikkapa mummolassa (miehen vanhemmilla).
lastensa tapaamiset, mutta uusikon lasten kanssa on pakko asua! Huh huh... mitäs omista kunhan muiden kersoilla on hyvä olla ja vieras elättäjä siinä, omista lapsista voikin sitten luopua...
Ei tulisi mieleenkään etteikö lapsi tule meidän kotiin! Totta kai lapsella on oikeus tulla isälleen,ihan milloin vain. Sen verta järkeä päässä..
Yksivaihtoehto on toki se ero,mutta viimeinen askel. Jos sitten kokeilisi sitä,että lähtee pois siksi aikaa. Josko mies heräisi,että helpompaa se olisi hänellekin,kun asettaa rajat ja selvät säännöt,kun avokki lähtee pois.
Omassa lapsessa/minussakin on toki omat viat(kukaan kun ei ole täydellinen),mutta en ymmärrä miten minun lapsessa vikaa on,jos näyttää esimerkkiä kuinka käyttäydytään esim. pöydässä. Ei minun lapsi 20 min. ruuan jälkeen tule kinuamaan kymmentä kertaa, että anna leipää,anna mehua,anna piparia,anna sitä ja tätä,riko tavaroita,potki ja roiku eläimissä,määrää millon mitäkin tehdään jne.
Hups,lipsahdin taas kommentoimaan provo yritystä :)
että sun lapses käy salaa kaapilla ottamasa kun et näe! Sitä sanotaan huonoksi käytökseksi, ei ihan varastamiseksi omassa kodissaan toki, mutta luvatta ottamikseksi. Ja sekoäs on huonoa käytöstä! Sun lapselta vamaan opitaan ne huonot tavat!
voi jessus näitä jotain kommentteja.liekö alotajan kirjotus sattun omaa nilkkaa joilakin?
ota puheeksi miehes kans uudestaa vielä kerran.ja kerro miltä se tuntuu ja sanot et jos ei onnistu yhteis säännöt niin muutto erilleen ta jotakin.
Voi,voi...ei keksi kyllä mitään nasevaa tuohon yhteen kommenttiin :)) Niin se vaan on,että täysin tuikituntematon ihminen jo syyttää minun lasta,tietämättä tai näkemättä ketään meistä :)
Niin,jos sitä vielä kerran yrittäisi puhua miehelle, että aikuisten tehtävä on "määrätä", lapsen toiveet huomioon ottaen ja vetää yhtä köyttä, niinkuin tässä välillä niin olikin.
On se kumma,että joidenkin on vaikea keskustella asioista rakentavasti. No,sanontahan on, että haukku haavaa tee.
Miksi muutitte yhteen ennen kuin lapset saivat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen?
Ettekö välitä lapsistanne tuon enempää? Ette näköjään.
Ei siis lapselle vaan isälle kun eivät lapset ole paikalla. Mies taitaa potea huonoa oloa kun ei ole riittävästi tämän etä lapsen elämässä ja siksi välttää ikäviä asioita.
Vaadi, että viikonloppuisin on oltava oikeudenmukaiset säännöt. Jos ei usko vaadi heitä viettämään aika muualla tai jos sinulle helppoa todellakin vietä aikaa oman lapsesi kanssa.
keksiä viikonloppu säännöt jossa ehkä hiukan löysempää kuin viikolla, mutta kuitenkin ikään sopivat rajat.
Eli kerta vielä yritystä :) Kolmas kerta toden sanoo!
Kiitos kaikille!
Ei todellakaan ole reilua,että kun etälapsi tulee otetaan löysästi ja sitten kun lähtee alkaakin ankara arki.
Niinpä niin!
Lapsille ei anneta aikaa edes tutustua ennen kuin aletaan komennella. Hyvä juttu. Tulevaisuus on teidän.
Jos minä nyt kerron/ennustan ettei tuosta teidän jutusta tule pysyvää, niin vedätkö herneet nenään?
Vai tajuatko turhaan levittäväsi miehelle haarojasi, epätoivoissasi.
Miksi et keskity omaan lapseesi, ja anna hänelle parasta? Kutjaako peppuasi liikaa?
Että kuitenkin se on tosiasia, että etälapsi on harvemmin paikalla joten se on arjesta poikkeavaa.
Minusta sitä voi hiukan juhlistaa.
Tässä tietenkin vaarana se, että lapsi kuvittelee, että jos asuisi vakituisesti isänsä luona elo olisi yhtä juhlaa.
Mutta sekin tuntuu liian ankaralta jos se vähäinen aika menee kuten arki.
Minusta jonkinlainen välimaasto hyvä. jos lapsi pidemmän aikaa arki säännöt jos viikonlopun kumpikin saa jotain rennompaa sen kunniaksi, mutta rajat silti.
On melko yleistä, että etälapsi kokeilee rajojaan tullessaan etävanhemman luo. Ja melkein yhtä yleistä on se, että jonkin ihmeellisen sisäisen tunteen(alitajuinen aiheeton syyllisyydentunne??) patistamana etän on vaikea olla lapselleen tiukka. JOtenkin haluaa, että se aika kun lapsi on käymässä olisi riidaton. Ja tästä seuraa se ongelma, että kierre vain syvenee.
Kukaan ei varsinaisesti toimi tahallaan väärin, mutta luonnolliset tunteet hämärryttävät rajojen laittamisen ehdottomuuden.
Suosittelen alkuperäiselle kirjoittajalle uusperheellisten vertaiskeskustelupalstaa osoitteessa www.uusionni.net . Siellä on monia jotka ovat eläneet vastaavan vaiheen ja toisten kokemuksista voi oppia.
Eikö viikonloppuisin yleensäkin oteta vähän rennommin? Jotakin rutiininomaista puuhaa, pieniä 'velvollisuuksia' kummallekin lapselle ja sitten palkinto, jotakin kivaa kaikille yhdessä.
Kiitos vinkistä!
vanhempi haluaa korvata poissa oloaan... mutta mutta sanoisin kyllä että keskustele kiristä uhkaile että lapsilla samat rajat.. meilläkin on yksi yhteinen ja muutama edellisestä liitosta niin kaikilla samat rajoitukset ja rangaistukset.. iän mukaan toki.
kolmevuotiaalta ei voi vaatia samaa kuin kuusivuotiaalta.
Eikä näköjään pissikseltä aivoja vaikka ne miehelläsi olisivatkin.
...herneitä nenään joistakin kommenteista ;) Kaikki eivät osaa olla aikuisia!
Se on tasapainottelua. Puhu miehesi kanssa tästä asiasta ja yritä saada hänet ymmärtämään, että myös se 3v tarvitsee rajoja,tietysti ikä huomioon ottaen.
Minä olin samassa tilanteessa. Miehen vaimo ei antanut miehen olla isä,joten aluksi miehen oli vaikea olla isä ja kasvattaja,kun lapset tulivat viikonlopuksi.
Tzemppiä,kyllä se siitä!
minun lapset, mutta käytökseltään ja toiminnoiltaan miehen lapset ovat kuin alle kouluikäisiä. MItään he eivät osaa ellei kädestä pitäen neuvo. Senkun huutaa ja kiljuu ja heittelee ruuat seinille! Eivät osaa edes kunnolla puhua, ja ovat jo vides ja kuude luokkalaisia. Heillä on aina likaiset vaatteeet ja haisevat kauhean pahalle. Äiti ei pese vaatteita vähän putsaa vessan likaisessa lavuaarissa.
Minun lapseni saavat koko ajan näyttää miten tehdään voileipiä, miten viedään astiat tiskipydälle, tai avataan ulko ovi. Koulussa ovat niin huonoja, että ihmetellä täytyy miten edes ovat kouluun päässeet.
Eilen kun tein pullaa, niin tyttö ihmetteli, että miksi se pitää paistaa???? Hän luuli että pulla syödään raakana taikinana. Roskia he eivät osaa viedä, jos pyytää, niin pussi löytyy heidän koulupöydän alta. Rahaa he eivät osaa käytää lainkaan, eivät edes tiedä mitä sillä tehdään. Kaupassa he eksyvät aina, ja alkavat itkemään, isot lapset! Aina pitää valvoa ja opastaa. Huh huh. Voitte kuvitella millainen äiti heillä on, kun ei ole lapsiaan osannut oskaan opettaa. Miestä on turha syyttää, hän on yrittänyt kerrn, mutta kun ei asia mene perille, oli viisainta lopettaa.
Uskomattomia kommentteja joiltakin! Ihan rupesi hymyilyttämään...muutama vastaaja voisi lukea uudestaan mitä olen kirjoittanut vaikka epäilen,että on turhaa...
Mutta,kiitos kaikille,jotka asiallisesti kommentoivat ja antoivat neuvoja!
Lasta en syytä mistään,vaan aikuisethan ne opit ja neuvot antaa..tai ainakin pitäisi..viekö muna kanaa vai kana munaa..
Ja kyllä minä kiellän lasta,jos jotakin väärää tekee, oli se oma tai miehen..vai pitäisikö kääntää selkä,vaikka lapsi voisi itsensä satuttaa esim. keikkumalla tuolin kanssa?
tyttjä ja poikia! Yhtä paksuja ja lällyjä! Siitä tuli mieleen, että kun ne ei tykkää et pullassa on rusinoita, niin minäpä pistän aina rusinoita, kun ne tulee meille, jotta ne ei ota sitä pullaa, näi säästyy meidän pullat minun lapsilleni ja meille. Miehen lapset hotkisi kaikki pitkot ja pikkupullat tunnissa, jos niissä ei olisi rusinoita.
En minä tahallani kiusaa tee, vaan siksi, että lapst laihtuisi kun painaa niin paljon, että minua ihan hirvittää, omani kun ovat sieviä ja hoikkia lapsia.
Meistä rusinat on hyviä, jos joku ei tykkää sille ei voi mitään, olkoot syömättä, ei ole mun vika.
Tiedän tasan sun tunteet sillä itse ole saman kokenut. Itselläni on yksi lapsi ja miehellä kaksi, joista toinen on omaani neljä vuotta vanhempi ja toinen vuoden nuorempi. Omani siis on lähilapsi ja mieheni lapset etälapsia.
Kovasti mies vaati lapseltani kaikkea suoritumista mitä ei vaatinut omiltaan, päin vastoin tuntui että koko perhe tanssi miehen lasten mukaan kun he meille tulivat. No kuppihan siinä meni nurin, ja otin asian miehen kanssa puheeksi. Sanoin, että vaikka omani asuukin meidän kanssamme ja hänen vain käyvät luonamme (tosin ovat esim. lähes koko kesän meillä) niin säännöt pitää olla kaikille samat. Mies sanoi että jos hän rupeaa lapsiaan liikoja komentelemaan eivät ne pian tule ollenkaan. Uskon, että tämä on syy monen etäisän lellimiseen mitä tulee omiin lapsiin. Kun käyvät muutenkin vähän niin pelkäävät etteivät pian käy laisinkaan. Minä en kuitenkaan tätäkään syytä niellyt vaan vaadin edelleen että kaikille lapsille on samat säännöt (omat jäljet korjataan, sängyt pedetaan jne). Pikku hiljaa tähän on sitten menty. Toki mies vieläkin välillä syyllistyy lasten pompoteltavaksi, mutta minä sanon asiasta joka kerta, riitaa haastamatta mutta suoraan, ja näin homma menee taas eteenpäin.
Mielestäni teet kyllä suuren virheen jos lähdet kotoasi pois kun miehesi lapsi sinne tulee. sehän on sinun kotisi ja siellä pelataan säännöillä joita sinä olet päättämässä. Oikeampi keino olisi puhua miehesi kanssa asiasta, ja sanoa sitten vaikka että olet tuollaistakin harkinnut kun et tiedä millä muilla keinoin saisit hänet ymmärtämään tasapuolisuuden merkityksen.
Kokemuksesta sanon, koita jaksaa tsempata niin se kannattaa !
Voimia, voimia, voimia !
toisten lasten elämän vaikeuttaminen, ja arvosteleminen. Aika jännä, että miehen lapsissa on aina vikaa, mutta omat ovat parempia kuin enkelit! Säälittävää.
...niin entisten suhteiden lapset on parempi nakata sille toiselle vanhemmalle tai vaikka lastenkotiin. Niistä ei ole uuden parisuhteen kannalta kuin haittaa. Pyörivät jaloissa ja häiritsevät kaikkea.
Mutta outoa onm jos ei puutu uusikon toilailuun! Kuin moni isä oiekesti suostuu siihen, että hänen lapsiaan voi arvostella ja estää häntä tapaamasta? Luulen, ettei moni mies edes tiedä, mitä hänenuusikko suunnittelee ja säätelee hänen selän takana.
Mä en nyt ymmärrä joidenkin kommentteja vai ketuttaako oman exän nykyinen,että se tarvitsee tuoda tässä esille? Ihme pahansuopaisuus huutaa läpi.
Me ollaan erottu molemmat tahdoillamme ja piste. Ei kai kenenkään tarvitse exän tahdon mukaan yksin olla? Tuollaista ajattelutapaa on vaikea sulattaa.
Pitäisikö minun ruveta kiukkuamaan lapseni isän uudelle? Ja kieltää naista olemasta edes olemassa,kun lapsi sinne menee? Huh huh...ei tulisi mieleenkään! Niin kauan,kun lapsi on iloinen ja tyytyväinen isänsä luona,niin minullehan sekin on hyvä juttu.
Missä kohdassa olen sanonut,että yritän estää tapaamisia? Tai teen isän selän takana jotakin? Miten isällä on lupa komenttaa tarvittaessa minun lastani,mutta synti on suuri,jos minä komennan/ohjaan mieheni lasta TARVITTAESSA? Minä jopa jättäydyn vähän taka-alalle,jotta he saavat olla myös kahdestaa. Koska sitä he minun mielestä myös tarvitsevat...
Toki viikonloppuisin on aina erillaista,kaikille lapsille. Lasketaan mäkeä,peuhataan pihalla,käydään luistelemassa,lenkillä yms. Leivotaan ja pidetään karkkipäivä.
Onko se uusikon toilailua tai vi***maisuutta,jos lapsilla olisi OIKEUDENMUKAISESTI samat säännöt,jotka vanhemmat YHDESSÄ sopivat?
Tiedän,ei pitäisi välittää noista ala-arvoisista kommenteista. Meitäkin,kun on moneen junaan...enkä viitsi siihen mukaan lähteä, turhan päiväiseen loanheittoon..
Viisas sanonta "tee toisille se mitä haluat itsellesi tehtävän"...
Viisas sanonta "tee toisille se mitä haluat itsellesi tehtävän"...
Kielsin lasteni isää pakottamasta lapsiamme omia naisiaan tapaamaan, eikä he saa olla niiden kanssa missään tekemisissä.
Juuri noin olisin halunnut itsellenikin aikanaan, jos vanhempani olisivat eronneet, mutta onneksi ei ole.
En ikinä olisi hyväksynyt isälleni uutta naista, enkä olisi halunnut ikinä sitä akkaa nähdä, olisin katkaissut välini isään heti, jos moista olisi edes ehdottanutkaan. Niin myös äidilleni samoin. Se olisi niin suuri loukkaus että sitä ei anteeksi olisi isäni saanut, jos olisi niin tehnyt.
Itse olen elänyt hyvän lapsuuden, ja suon se omillenkin, muta heidän isä ei sitä suonut, siksi hän myös ymmärsi, ettei voi pakottaa lapsiamme naikkosia näkemään, ja on samaa mieltä kanssamme, että he eivät ole hyvää seuraa.
selän takana mitään säätele.Olen tehnyt selväksi ettei hänen kakaroillaan ole meille tulemista.Ovet eivät aukene heille,koska mitään käytöstapoja heillä ei ole.Äiti ei ole osannut antaa minkäänlaista kasvatusta.Ruokaa pitäisi mättää koko ajan eteen,kun ovat hampurilaisilla ym,roskaruuilla venyttäneet vatsansa tynnyreiksi,kuten heidän äitinsänkin.Siellä saavat olla äitinsä ja tämän uuden isäpuolen hoivissa.Kivaa kun tiedän millaisia taisteluja siellä käydään,koska isäpuolen mukana sinne muutti isäpuolen poika,jolla myös kasvatusongelmia.
edes soitella eivät saa. Heidän isä ottaa yhteyttä, mikäli haluu itse, mutta lapsilla on sellanen kuri, että hei eivät saa tunkea isänsä uuteen elämään. Meillä on nyt oma perhe, ja oma rauha, jota entiset kakarat eivät sotke, ei hankaloita, eikä muutenkaan ilmesty meille,jos heitä ei pyydetä. Ja mehän emme pyydä. Mies on nyt niin onnellinen, että sanoikin mulle, että olen minä aikamoinen nainen, kun ymmärsin että elää voi täydellistä elämää, katsomatta ja muistelematta menneisyyttä. Joten miski lasten pitäämuistuttaa isää todella kauheesta perheestä ja varsinkin exästä, ja eihän ne lapsetkaan nyt kummosia olleet.
Kyllä mies aina pärjää ilman lapsiaan, eikä sitä voi alkaa elää menneeessä, täytyy katsoa tulevaisuuteen.
katkaissut välisi myös omiin lapsiisi.
Mitä jos katkaisisit välisi myös tähän palstaan? Provoilusi puuduttaa.
kun miehen lapsi kotiimme viikonlopulle.
Ois antanut pienen lapsen valvoa vaikk kuin myöhään,säännöt ei ollut samat..(itse olen yhä sitä mieltä että pienikin lapsi tarvitsee säännöllisen rytmin elämäänsä,riittävän yöunen ja päiväunetkin).
Lapsi sai minullekin apinoida miten vaan(näytti kieltä ja lällätteli..ilmeisesti sitä tekee kotonaankin.Isänsä ei puuttunut siihen mitenkään,tai ainoastaan suuttui minulle jos lasta kielsin.
Kauppareissuilla meni lattialle makaamaan ja itki/potki ja alkoi huutamaan jos ei saanut joka kerta haluamaansa lelua).
Minun lapsia mies komensi minkä ehti..ja lapsistani nuorempi itki katkerasti kun mies häntä rumasti nimittelee.
No, ensinnäkin miehelle totesin..lapsiani ei kaltoin kohdella tai liittomme päättyy samantein.Ajan myötä on mieskin sanojaan varonut.
Miehen lapselle totesin noissa kiukku tilanteissa kauppareissuilla että;"jää huutamaan,me lähdemme nyt"ja lähdimme miehen kanssa hiljaksiin kävelemään pois.
Siihen sanomiseen loppui nuo temppuilut kaupassa.
Mies ei olisi ollut niin määrätietoinen..hän kokee huonoa omaatuntoa siitä kun näkee lastaan harvemmin,ja siksi antaisi kaikessa periksi.
Miehen lapselle myöskin selitin sen että on rumaa näyttää kieltä/irvistellä,tai ees lällättää.
Lapsella ei ole oikeutta kohdella minua/tai muitakaan aikuisia huonosti.
Siksipä tuo "ei toivottu käytös" onkin lapselta vähentynyt.
minun lapsi, sinun kakara. näin se on. ikävä kyllä.
Kuullostaa tutulta touhulta!
Jos isä ei keskusteluista huolimatta herää tähän päivään niin perheneuvola olisi yksi vaihtoehto. Meillä on 5 vuoden jälkeen lapset samalla linjalla. Omat, hänen sekä yhteinen :-) Työtä se teetti! Vielä ehditte tehdä asialle jotain. Lapsen kasvaessa se vaikeutuu!!!!
Isä on sellanen tossu, että antaa lapsensa pompottaa miten vain, vaikka lapsi jo yläasteella.Itse en siihen suostu äitipuolena, vaan olen isälle ensimmäiset vuodet jopa rähjännyt, että tästä ei tule mitään, ellei tuo lapsi opi tekemään edes alkeellisimpia kotitöitä (roskien vieminen, pyykinpesu, tiskikoneen tyhjennys).En ole tekemässä hänestä koti-orjaa, vaan yhteisen tekemisen kautta osaksi perheenjäseniä. Myös jatkuvat koneella istuminen ilman ulkoilua on raivostuttavaa, ja siitä olen myös isälle räyhännyt, kun ei puhe tehoa. On nyt vähentänyt koneella istumista, tosin vastahakoisesti. Ei kuitenkaan käy yhtään ulkona, koskaan! Itse olen jo voimaton, puhki, sillä tämä lapsi on katkera äidilleen enkä halua, että alkaa vihata myös minua. Mielestäni säännöt vanhempien välillä ovat yksi tärkeimmistä! Säännöt, jotka koskevat kaikkia lapsia talossa, niin etälapsia kuin asuvia.Toki niistä on jollain lailla pakko joustaa, koska etälapset asuvat muualla viikkotolkulla, kun taas asuvat lapset ovat läsnä viikottain.