Polvillain vain tahtoisin olla
edessäs kuin unelmissain,
ylöspäin jos kurkottaa voisin
sulle hetkeksi onnen nyt toisin,
sinä vastaisit tietysti "Kyllä, kyllä...
kyll...kyllll...kyllläääähhh...
edessäs kuin unelmissain,
ylöspäin jos kurkottaa voisin
sulle hetkeksi onnen nyt toisin,
sinä vastaisit tietysti "Kyllä, kyllä...
kyll...kyllll...kyllläääähhh...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajattelin muistaa sinua vastarunolla.
-------
Oon miettinyt tätä.
Olisi pitänyt opetella
kosimaan. Miestä.
Silloin se kosinta ei
tulisi yllätyksenä.
Sitä olisi niin kuin
ajan tasalla.
Seuraavaksi herää
kysymys..
Jos se ei hyvällä
tajua tulla, niin
pitäisikö sitä silleen
väkipakolla?
Mitä jos se tykkääkin
siitä, että nainen
sanoo suorat sanat?
Silleen, että alatko
sä mun ukokseni..
Olisin jotenki hölmistynyt (niin kuin olenkin aina yhtä hölmistynyt kun Kerttu kosii). Se kuuluu miesten tehtäviin mun mielestä.
Ja miksikö sitten olen naimaton, jos Kerttu on kosinut... herää varmasti kysymys?
Menen naimisiin heti kun tapaan SEN OIKEAN. Taidan olla julma, mutta kun en halua huijata ketään enkä varsinkaan valehdella kirkossa lupaavani rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin, kun tämä myötämäkikin on tehnyt niin tiukkaa....
Kerttu varmaan lukee tämän, mutta kyllä hän sen tietää eikä välitä (ehkä) koska tietää että tämä on anonyymi tunteenpurkaus.
Kyllä elämä on hankalaa kun on liikaa periaatteita, vai mitä?
Hyvää pohdiskelua. Joskus on vaikeaa, kun on periaatteita. Toisaalta myös vapauttavaa :). Hyvät illanjatkot sinulle, yksmies!
ja kiitos vastarunosta. :)
ja minä kun en hetken onneen tyydy,
se pittää olla lujaa ja pysyvää plaatua.
Mitähän se Kerttu taas on tehnyt, kun tämmöisiä
runoja tänne olet tuonut * nauraa *
Jata vaan ' metsästystä ' mää ole varattu.
mä kalastelen. ;D
Löysit juuri sen pointin mitä halusin sanoa, hetken onni, mitään muuta en voi kenellekään tarjota. Se on ikävää. Luulis että jo tässä iässä kun vuodet hipoo neljääkymmentä, olisi löytänyt onnen. Mutta kaipa se on ensin löydettävä onni sisältään; sielunrauha.
se hetken onni voisi olla pysyvämpikin ratkaisu, jos näin tasa-arvon aikakautena kumpikin kosii aina sopivassa tilanteessa, ja samalla tavoin ja vuorotellen. :D
Tämä runo olikin pääasiassa itseironiaa.
Mua ei saa sanomaan "Kyllä" kukaan...
korkeintaan makuuhuoneessa... tai... äh, lupasin juuri pestä suuni saippualla! ;)