Viimeaikaisten ihmisten älyllistä toimintaa ja asiantuntijuutta tarkastelevien tutkimusten mukaan asiantuntijuudesta on tullut sosiaalinen ilmiö. Perinteisemmin asiantuntijuutta on tarkasteltu yksilöpsykologian kannalta, jolloin ollaan keskitytty tutkimaan asiantuntijoiden mielensisäisiä prosesseja sekä tietorakenteiden ominaisuuksia. Nyt ollaan kuitenkin havahduttu ajattelemaan, että ihmisen älyllistä toimintaa ei voida erottaa sosiokulttuurisesta ympäristöstä. Tämän vuoksi on erittäin perusteltua ulottaa asiantuntijuuden tarkastelu sosiaalisiin ja kulttuurisiin näkökulmiin. [1][2]
Mitenkö tämä sitten liittyy ufologiaan? Tiedeyhteisön asiantuntijat arviovat ET-vierailujen todennäköisyyksiä omassa sosiokulttuurisessa ympäristössä, jossa sosiaalinen paine, tiedeyhteisön vallitseva mielipide ja ennakkokäsitykset vaikuttavat mielensisäisiin prosesseihin. Tämä lopulta heijastuu lopullisiin parametreihin, joilla todennäköisyyttä arvioidaan.
Asiaa voidaan havainnollistaa myös työkulttuurissa lainaten pätkää työpoliittisesta tutkimuksesta:
"Samalla uusi tulokas kyseenalaistaa yhteisön vanhoja tapoja ja vanhat työntekijät saavat mahdollisuuden muutokseen. Myöhemmin mm. Contu ja Willmot ovat kritisoineet Lave ja Wengerin puutteellista vallan esille tuomista oppimistilanteissa, koska uuden tulokkaan tuoma mahdollisuus erilaisiin näkökulmiin usein tukahdutetaan pysyvien rakenteiden ja vanhojen käytäntöjen alle." [3]
Tämä liittyy ns. periferial learning –tulkintaan, jossa työyhteisön uusi jäsen sijoittuu ensin työyhteisön laitamille, ja opittuaan talon tavoille hänet hyväksytään täysivaltaiseksi jäseneksi. Tiedeyhteisössä opitaan talon tavoille vain mukailemalla valtayhteisön mielipiteitä, tai muuten riski syrjäytyä vakavasti otettavien asiantuntijoiden kastista kasvaa merkittävästi. Tästä esimerkkinä vaikkapa Rupert Sheldrake. [4][5]
Lähteet:
[1] http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/asiantuntijuus.htm
[2] http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/verkostoitunut_asiantuntijuus.htm
[3] http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt309.pdf
[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Rupert_Sheldrake
[5] http://www.sheldrake.org/homepage.html
Mitenkö tämä sitten liittyy ufologiaan? Tiedeyhteisön asiantuntijat arviovat ET-vierailujen todennäköisyyksiä omassa sosiokulttuurisessa ympäristössä, jossa sosiaalinen paine, tiedeyhteisön vallitseva mielipide ja ennakkokäsitykset vaikuttavat mielensisäisiin prosesseihin. Tämä lopulta heijastuu lopullisiin parametreihin, joilla todennäköisyyttä arvioidaan.
Asiaa voidaan havainnollistaa myös työkulttuurissa lainaten pätkää työpoliittisesta tutkimuksesta:
"Samalla uusi tulokas kyseenalaistaa yhteisön vanhoja tapoja ja vanhat työntekijät saavat mahdollisuuden muutokseen. Myöhemmin mm. Contu ja Willmot ovat kritisoineet Lave ja Wengerin puutteellista vallan esille tuomista oppimistilanteissa, koska uuden tulokkaan tuoma mahdollisuus erilaisiin näkökulmiin usein tukahdutetaan pysyvien rakenteiden ja vanhojen käytäntöjen alle." [3]
Tämä liittyy ns. periferial learning –tulkintaan, jossa työyhteisön uusi jäsen sijoittuu ensin työyhteisön laitamille, ja opittuaan talon tavoille hänet hyväksytään täysivaltaiseksi jäseneksi. Tiedeyhteisössä opitaan talon tavoille vain mukailemalla valtayhteisön mielipiteitä, tai muuten riski syrjäytyä vakavasti otettavien asiantuntijoiden kastista kasvaa merkittävästi. Tästä esimerkkinä vaikkapa Rupert Sheldrake. [4][5]
Lähteet:
[1] http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/asiantuntijuus.htm
[2] http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/verkostoitunut_asiantuntijuus.htm
[3] http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt309.pdf
[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Rupert_Sheldrake
[5] http://www.sheldrake.org/homepage.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Tiedeyhteisön asiantuntijat arviovat ET-vierailujen todennäköisyyksiä omassa sosiokulttuurisessa ympäristössä, jossa sosiaalinen paine, tiedeyhteisön vallitseva mielipide ja ennakkokäsitykset vaikuttavat mielensisäisiin prosesseihin. Tämä lopulta heijastuu lopullisiin parametreihin, joilla todennäköisyyttä arvioidaan."
Siinähän se oli hyvin sanottuna pähkinänkuoressa.
Kuuntelin Icken radiohaastattelua kun se puhui kehosta, mielestä ja tietoisuudesta. Useimmat elävät mielen rajojen mukaan jonka määrää tietty yleinen mielipide siitä mikä on hyväksyttävää. Toiset taas ajattelevat tietoisesti ns. universaalilla tietoisuudella joka on kaikki ja tietää kaiken. Ehkä hörhöt ovat geneettisesti, kemiallisesti tai elämänkokemusten myötä saaneet yhteyden tietoisuuteensa ja rikkoneet näin raja-aidat mielen ympäriltä.
sitten saa mitään aikaan?
Kirotun apaattista sakkia.
saavat paljon aikaan kaikilla elämänalueilla. Pinnalle päässeet hörhöt vaiennetaan koneiston vihollisina. Jokainen on hörhö tuoden uutta tietoisuuteen. Kaikki tutusta poikkeava on hörhöyttä ennen tavaksi muuttumista. Olemme kaikki hörhöjä jokaisen tehdessä asiat hieman eritavalla. Icken sanoma lienee että mitä paremmin ymmärrät olevasi loputon mahdollisuus sitä vähemmän esteitä itsensä toteuttamiselle. Haramein että mitä enemmän informaatiota kulkee sisäisen ja ulkoisen välillä vailla vastusta sitä enemmän on yhteydessä näkymättömään täynnä mahdollisuuksia. Mieli on se vastarinta ja mitä avoimempi mieli sen vähemmän tiedonsaannin esteitä.
"Toiset taas ajattelevat tietoisesti ns. universaalilla tietoisuudella joka on kaikki ja tietää kaiken."
Kun hörhö julistaa "ajattelevansa tietoisesti universaalilla tietoisuudella", niin tuon mukaan hän kai sitten julistautuu kaikkitietäväksi? Tietenkään häntä ei voi enää myöskään tavallisten kriteerien mukaan arvostella.
Mitä onkaan tieteen paraskaan lähestymistapa ja viisaus universumin suhteen verrattuna "kaikkitietävän tietoon"
Voihan Vinetto. Suomessa tapahtuva huiminkaan uskonnollinen julistus on tuon rinnalla hyvin valjua ja arkipäiväistä. Olikohan se Tri Närvä sittenkin väärässä. Pitäisikö näille hihhuleille perustaa ihan oma kategoriansa. Hyperuskonto. Icke ainakin väittää ajattelevansa tasolla, joka on katsottu kuuluvan itse Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Siihen kun pääsisi :)
mistä on kotoisin .:)
Terveisin universumin lapsi.
Noin se menee kaikessa.
Tämä on melko masentavaa ajatellen avoimen ja objektiivisen tutkimuksen mahdollisuuksia.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Minusta asiantuntijuus on aina ollut sosiaalinen ilmiö. Kirjoitus viittaa siihen, että tietyllä tieteen osa-alueella painopiste on ollut aiemmin jossain muussa lähestymistavassa ja nyt on muuttumassa. Nämä tieteenalojen sisäisen valtavirran lähestymistavat kun tuppaavat muuttumaan ajan mittaan ja osittain ylittävät tiedeaineiden rajat.
On hyvä muistaa, ettei asiantuntijuus kuitenkaan tee itse asiasta todellista tai epätodellistakaan. Joku voi olla todellinen asiantuntija vaikkapa jossain jumalauskonnossa, tietäen ja tuntien taustat, historian ja kaikki yksityiskohdat. Vähintäänkin henkilö voi olla todellinen asiantuntija tietyssä pienessä piirissään eli kuka ketäkin pitää asiantuntijana. Kuulijat määrittävät asiantuntijuuden, varsinkin jos se vahvistaa kuulijan omia oletuksia. Silti se ei tarkoita, että kyseistä jumalaa edes on olemassa.
Toisinsanoen, asiantuntijuutta voi olla mistä tahansa sosiaalisesta konstruktiosta, kuten uskonnosta. Usein se, että "tietää asiasta paljon" jo tekee jostain asiantuntijan. Vastaavia sosiaalisia konstruktioita on paljon muitakin. Nyt kysymys herää: missä määrin ufologia on sosiaalista kontruktiota?
Asiantuntijuus ei myöskään tarkoita sitä, että on oikeassa. Joku "asiantuntija" voi olla pitkään - jopa elämänsä ajan - täysin vakuuttunut asianlaidasta, ollen silti väärässä. Jälkipolvet voivat osoittaa asian todellisen laidan. Tieteessä on paljon esimerkkejä tälläisistä tapauksista. Toisaalta itseäänkorjaavuus on tieteen vahvuus verrattuna esimerkiksi uskontoihin (joissa on myös totuttu kaikenlaisiin "todellisiin asiantuntijoihin").
"Nyt kysymys herää: missä määrin ufologia on sosiaalista kontruktiota?"
Tuohon kysymykseen vastaaminen vaatisi kai ufologian käsitteen tarkempaa määrittelyä. Jos sillä käsitellään mikä tahansa tunnistamattomia lentäviä esineitä (ja/tai maapallon ulkopuolista elämää) koskevaa tutkimista ja "tutkimista" niin sitä on hyvin vaikea tarkastella. Meinaan että sosiaaliset konstruktiot on ihan eri asemassa esimerkiksi Galaktisen Liiton viikkotiedotteissa ja Edinburghin yliopiston telepatia ja EEG -kokeessa. Itse asiassa mielestäni on aika väkivaltaista että näinkin erilaiset asiat, ja kaikki niiden väliin mahtuva, ovat samassa laarissa. Käsite totta vie kaipaa tarkennusta. (Tai sitten tarkennus on tehty eikä se ole vain tavoittanut minua :D)
Todellakin, asiantuntijuus on varsin monimutkainen ilmiö. Kun maailmassa vaikuttaisi olevan "aitoa" asiantuntijuutta (A), joka liittyy jonkin asian syvälliseen tietämiseen ja/tai osaamiseen (esim kirurgi tai lakimies työssään), mutta siinä päällä on tämä sosiaalinen konstruktio nimeltä asiantuntija (B). Ja nämä kaksi voivat esiintyä sekä yhdessä tai erikseen. Naapurin Penalla voi olla suuri määrä tietoa ja taitoa vaikkapa pontikankeitosta (A) ilman mitään virallista statusta, koulutusta tai titteliä, tai ilman että kukaan tietää Penan taidoista. Toisaalta edellämainituilla kirurgilla ja lakimiehellä on molemmilla samaan aikaan sekä taitoja ja tietoja (A) (heh, toivottavasti) että tuo asiantuntijuuden titteli (B).
Ja sitten on tämä porukka, joilla on "asiantuntijuutta" (B) joka ei välttämättä pohjaudu yhtään mihinkään.
Esille ottamasi tiedon epävarmuus lienee se avain tässä. Lakimiehen ja kirurgin aihepiireistä tiedetään paljon, ensinmainitun ihminen on jopa kokonaan itse luonut. Pontikankeitostakin tiedetään paljon. "Tiedetään" siis tässä nyt tarkoittaa sitä tietoa, mikä on yleisesti hyväksyttyä ja länsimaissa teoriassa kaikkien saatavilla. (Tässä olisi muuten mukava sivuhaara toiseen keskusteluun tiedon olemuksesta mutta en nyt viitsi kuormittaa sillä tätä viestiä.)
New Age -foorumiltakin tuttu uljas pelastuksen lähettiläs Aurum-pappi taas on varmasti Aurum-kultin, kultaisen komeetan ja pahuuden Ra-soturien suuri asiantuntija (B), mutta hänen "tietonsa" näistä asioista ei tavoita muiden hyväksyntää, ei edes yksilötasolla, saatikka sitten suuremmassa mittakaavassa. Näin ollen Aurum-pappia ei voida pitää minkään asian asiantuntijana (A) sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vaikean tämän asian ymmärtämisestä tekee kaippa se, että "sosiaalinen asiantuntijuus" (B) on se millä yhteiskunnassa pelataan. Kun joku on lääkäri, niin hän on lääkäri, ja hänen oletetaan osaavan asiat jotka lääkärin tulee osata. Eihän siitä tulisi mitään, että joka kerta lääkäriin mennessään pitäisi selvittää ja syynätä, että lääkäri osaa kaikki tarvittavat asiat.
Mutta myös jos joku on vaikkapa nyt pappi, niin yhteiskunnalla on käsitys tästä "asiantuntijuudesta" (B) ja mitä se pitää sisällään. Ongelma on se, että papin "oma ala" on jotakin, josta tiedetään paljon vähemmän kuin pontikankeitosta, laista tai kirurgiasta, ja näin ollen varsinainen tieto (A) jää vähintäänkin epämääräiseksi. (Poislukien tietysti papin mahdollinen uskontotieteen asiantuntijuus, mutta lienee työssään sivuseikka.) Tämä jää kuitenkin helposti huomaamatta, koska asiantuntijuus on ennen kaikkea sosiaalinen konstruktio (B). Monilta menee ohi että itse asiassa asiantuntijana oleminen ei VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita että tietäisi (A) mistään mitään. Se riippuu niin siitä, että minkä asian asiantuntijasta (B) on kyse.
Näin niinkun hyvin karkeasti hahmoteltuna :)
"Minusta asiantuntijuus on aina ollut sosiaalinen ilmiö. Kirjoitus viittaa siihen, että tietyllä tieteen osa-alueella painopiste on ollut aiemmin jossain muussa lähestymistavassa ja nyt on muuttumassa."
Niin, eipä tuota ole kovinkaan vaikea hahmottaa ihan maalaisjärjellä. Jopa minäkin olen muodostanut sen kannan ennen pinnallista tutustumistami kasvatustieteisiin. Noiden linkkien mukaan vasta -90-luvulla ollaan alettu kiinnittämään enemmän huomiota tähän sosiokulttuuriseen puoleen.
"Nyt kysymys herää: missä määrin ufologia on sosiaalista kontruktiota? "
Jo sen, että ufologia on rajusti kahtiajakautunut, luulisi kielivän jotain. Ufologia ei ole virallisesti tunnustettu tieteenala. Kun seassa on ufopapit ja muut humanoidijeesukset, joiden olemassa olo tai sanoman todenperäisyys jää kuulijan vastuulle, muodostuu näistä "auktoriteeteista" jo itsessään sosiaalisia konstruktioita. Toisaalta ufouskonnollisuus osana ufologiaa heijastuu välittömästä objektiivisesta ja tieteellisestä näkökulmasta lähestyvän yhteisön tiedonluomisprosesseihin ufoilmiöstä, jolloin tulee lisää sosiaalisia konstruktioita. Tällöin ufohavaintoja sekä koko ilmiötä tarkastellaan yhä enemmän viitekehyksestä.
Minua on ainakin ihmetyttänyt tiedeyhteisön täysi haluttomuus ratkaista ufoilmiötä tai yrittää millään tavalla verifioida ETH:a, vaikka on vakuuttavia kannanottoja luulisi olevan riittävästi (kuten vaikka se COMETA-raportti). Kuinka monet Phoenixin valot tarvitaan ennen kuin tiedeyhteisö kiinnostuu? Eikö tämä haluttomuus juuri heijasta sitä, että ufologia on, ei pelkästään ufopappien muodossa, vaan kaikin puolin täynnä sosiaalisia konstruktioita?
"eli kuka ketäkin pitää asiantuntijana. "
Näinpä. Ufologian kahtiajakoisuus aiheuttaa myös sen, mikä on huomattavassa myös tällä keskustelupalstalla, että skeptikot perustelevat hörhöille omia kantojaan omia näkemyksiään tukevilla asiantuntijoilla, mutta koska asiantuntijuus on sosiaalinen ilmiö, he eivät ymmärrä, että hörhömpi väestön osa ei pidä näitä auktoriteetteja asiantuntijoina siinä mielessä. Sama myös toisin päin.
Tässä olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä tai puolta:
" Minua on ainakin ihmetyttänyt tiedeyhteisön täysi haluttomuus ratkaista ufoilmiötä tai yrittää millään tavalla verifioida ETH:a, vaikka on vakuuttavia kannanottoja luulisi olevan riittävästi (kuten vaikka se COMETA-raportti). Kuinka monet Phoenixin valot tarvitaan ennen kuin tiedeyhteisö kiinnostuu? "
TÄYTTÄ ASIAA PÄHKINÄNKUOTRESSA !
Tässä uusin huippu asiantuntijan käsityksestä ufoista:
Dr. John C. Kasher FYSIIKAN PROFESSORI
* Erikoistunut sähkömagneettinen teoriaan ja sähkömagneettisia aaltoihin...
ts. "liippaa lähetä" ala ufoihin...
" UFOT OVAT TOTTA JA VIERAILUJA ON TAPAHTUNUT.."
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://www.ufocasebook.com/2009/kasher.html&ei=MQmxSfj6EtKd_gaR8PG-BA&sa=X&oi=translate&resnum=3&ct=result&prev=/search?q=Top Physicist Believes UFO are Real! and Have Visited Us&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&hs=0Ct
Painovoiman kvanttiteoria on avannut sellaisen uuden mahdollisuuden, jossa ei ole mitään avaruuden-ajan rajaa, joten silloin ei olisi mitään tarvetta määritellä käyttäytymistä rajalla.
Onneksi on olemassa myös ihmisiä, jotka eivät uhraa moraaliaan, arvojaan ja TOTUUTTA tieteen - tai minkään muunkaan - alttarille.
sitten tarkoitti?
Kuka uhraa arvojaan millekään alttarille? Varsinkaan tieteen? Jos ihmiselle uskonto tai muu uskomus on tutkittua totuutta tärkeämpi arvo, ei hänestä ole aidosti tieteen tekijäksi. Miten sitten tällainen "uhraus" olisi mahdollinen?
>>Jos ihmiselle uskonto tai muu uskomus on tutkittua totuutta tärkeämpi arvo, ei hänestä ole aidosti tieteen tekijäksi. Miten sitten tällainen "uhraus" olisi mahdollinen?>>
Älyllisen rehellisyytensä voi uhrata myös uskonnollisuuden - tai epäuskonnollisuuden -alttarille, jolloin yleisesti hyväksytty uskonnollinen - tai ateistinen - tapa ajatella muodostuu todellisuutta ja objektiivista totuutta tärkeämmmäksi.
Kreationismia ja 6 000 vuoden ikäistä maapalloa kannattava ihminen ei yleensä kykene suhtautumaan todellisuuteen ennakkoluulottomasti ja tosiasiat hyväksyen. Siihen eivät usein kykene myöskään materialistista maailmankuvaa kannattavat ihmiset. Monet seikat viittaavat älykkääseen suunnitteluun ja myös korkeampien voimien olemassaoloon. Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet kohtaamisistaan henkiolentojen ja enkelien kanssa. Heistä kaikki eivät varmastikaan ole nähneet ja kokeneet harhoja, vaan monien kokemusten taustalla on todellinen tapahtuma. Ennakkoluuloton, avoin ja totuudesta aidosti kiinnostunut ihminen ei siten voi sulkea korkeampien olentojen olemassaolon mahdollisuutta pois.
Ufologian lisäksi tiede, uskonnolliset liikkeet yms näyttävät usein jakautuvan niin, että osa niiden parissa toimivista ihmisistä kannattaa totuutta ja rehellisyyttä, ja osa kannattaa peittelyä, salailua ja epärehellisyyttä. Osalle ihmisistä jokin ideologia on muodostunut totuutta ja todellisuutta tärkemmäksi - ja myös tärkeäksi osaksi heidän persoonallisuuttaan. Tästä syystä esimerkiksi monet ateistit loukkantuvat kun heidän maailmankatsomustaan asiallisestikin kritisoidaan. Mikäli maailmankuva on vakaalla
ja rehellisellä pohjalla, niin se kestää yleensä myös kritiikkiä.