omaishoitajista?
Harmi, kun en huomannut sitä ohjelmatiedoista etukäteen, olisi kovasti kiinnostanut. En nähnyt kuin muutaman viimeisen minuutin.
Mainittiin mm, että Britanniassa on 175.000 nuorta omaishoitajaa ja ohjelmassa kerrottiin jonkun tietyn perheen tapauksesta. Jäi kyllä todella epäselväksi, että oliko äitinsä hoitajana ollut tyttö todella vasta 7:llä tai 8:lla luokalla koulussa?
Ymmärsin kuitenkin, että ilmeisesti lapset halusivat äitinsä olevan kotona. Ja sosiaalitoimi tuki reilusti perhettä, hankkimalla äidille mm. erilaisia apuvälineitä kotona olon mahdollistamiseksi.
Ei kyllä onnistuisi Suomessa tuollainen systeemi!
Jos siis ymmärsin ohjelman oikein, että todella alaikäinen lapsi voi heillä hoitaa omaa vanhempaansa, niin eihän Suomessa tuollainen olisi mahdollista ollenkaan. On ollut joskus muinoin, mutta ei missään tapauksessa enää.
En minäkään sitä hyväksy, että yläasteikäinen lapsi olisi vastuussa vanhempansa hoitamisesta. Liikaa vaadittu sen ikäiseltä ja varsinkin nyky-yhteiskunnassa, jossa lapsen pitäisi rakentaa omaa tulevaisuuttaan tuon ikäisenä.
Mutta toisaalta meillä pyritään aivan liikaa pelkillä huostaanotoilla ratkaisemaan kaikki lapsiin liittyvät ongelmat.
Ensinnäkään meillähän on kuntia, jotka eivät maksa ollenkaan omaishoidontukia kenellekään. Siis on olemassa laki, jonka noudattamisesta on täysin kieltäydytty.
Nekin kunnat, jotka maksavat, ovat tuet naurettavan pieniä kun vertaa siihen, miten suuri säästö omaishoitajuus on yhteiskunnalle. Oli kyse lapsen tai aikuisen hoitamisesta, niin monesti se edellyttäisi kotiin jäämistä, eikä Suomessa omaishoitajan korvauksia voi verrata lähellekään edes minimityöpalkkaan. Jos ajatellaan äitiä, joka jää kotiin hoitamaan vaikka cp-vammaista lastaan, hän saa siitä vähän päälle 400 e/kk, eikä ansionmenetyksiä korvaa mikään instanssi. Jos äiti väsyy tai itse sairastuu, lapsi huostaanotetaan, niin sijaishoitajalle, oli perhe tai laitos, maksetaan kyllä sitten toista tuhatta euroa kuussa vähintään, laitokselle tietysti vielä enemmän.
Jos on kyse monilapsisesta perheestä, niin molempien vanhempien palkka tarvitaan ansiotyöstä, ei silloin äiti voi ajatellakaan omaishoitajuutta, jos perheeseen syntyy vaikeavammainen lapsi. Näin vaikeavammaiset ovat yksi ryhmä, jotka kasvattavat Suomessa huostatilastoja omalla osuudellaan.
Harmi, kun en huomannut sitä ohjelmatiedoista etukäteen, olisi kovasti kiinnostanut. En nähnyt kuin muutaman viimeisen minuutin.
Mainittiin mm, että Britanniassa on 175.000 nuorta omaishoitajaa ja ohjelmassa kerrottiin jonkun tietyn perheen tapauksesta. Jäi kyllä todella epäselväksi, että oliko äitinsä hoitajana ollut tyttö todella vasta 7:llä tai 8:lla luokalla koulussa?
Ymmärsin kuitenkin, että ilmeisesti lapset halusivat äitinsä olevan kotona. Ja sosiaalitoimi tuki reilusti perhettä, hankkimalla äidille mm. erilaisia apuvälineitä kotona olon mahdollistamiseksi.
Ei kyllä onnistuisi Suomessa tuollainen systeemi!
Jos siis ymmärsin ohjelman oikein, että todella alaikäinen lapsi voi heillä hoitaa omaa vanhempaansa, niin eihän Suomessa tuollainen olisi mahdollista ollenkaan. On ollut joskus muinoin, mutta ei missään tapauksessa enää.
En minäkään sitä hyväksy, että yläasteikäinen lapsi olisi vastuussa vanhempansa hoitamisesta. Liikaa vaadittu sen ikäiseltä ja varsinkin nyky-yhteiskunnassa, jossa lapsen pitäisi rakentaa omaa tulevaisuuttaan tuon ikäisenä.
Mutta toisaalta meillä pyritään aivan liikaa pelkillä huostaanotoilla ratkaisemaan kaikki lapsiin liittyvät ongelmat.
Ensinnäkään meillähän on kuntia, jotka eivät maksa ollenkaan omaishoidontukia kenellekään. Siis on olemassa laki, jonka noudattamisesta on täysin kieltäydytty.
Nekin kunnat, jotka maksavat, ovat tuet naurettavan pieniä kun vertaa siihen, miten suuri säästö omaishoitajuus on yhteiskunnalle. Oli kyse lapsen tai aikuisen hoitamisesta, niin monesti se edellyttäisi kotiin jäämistä, eikä Suomessa omaishoitajan korvauksia voi verrata lähellekään edes minimityöpalkkaan. Jos ajatellaan äitiä, joka jää kotiin hoitamaan vaikka cp-vammaista lastaan, hän saa siitä vähän päälle 400 e/kk, eikä ansionmenetyksiä korvaa mikään instanssi. Jos äiti väsyy tai itse sairastuu, lapsi huostaanotetaan, niin sijaishoitajalle, oli perhe tai laitos, maksetaan kyllä sitten toista tuhatta euroa kuussa vähintään, laitokselle tietysti vielä enemmän.
Jos on kyse monilapsisesta perheestä, niin molempien vanhempien palkka tarvitaan ansiotyöstä, ei silloin äiti voi ajatellakaan omaishoitajuutta, jos perheeseen syntyy vaikeavammainen lapsi. Näin vaikeavammaiset ovat yksi ryhmä, jotka kasvattavat Suomessa huostatilastoja omalla osuudellaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sieltä katsottavaksi tuo ohjelma.
ottotilastoissa? Ei heitä näy siellä millään tavalla.
Onko heidän kohdallaan laitoshoito mahdollista vain huostaanottamalla? Vai pitäisikö kysyä, onko olemassa laitoksia, jossa heitä voisi hoitaa ilman huostaanottoa?
Kun heidät huostaanotetaan, niin onko se aivan tavanomainen huostaanotto tapaamisen rajoituksineen sun muineen?
Jos tosiaan monilapsessa perheessä äiti ei jaksa vaikeavammaisen lapsen hoitoa ja hänet sijoitetaan laitokseen, niin tehdäänkö siinnäkin tavanomainen huostaanotto? Tuntuu aika kohtuuttomalle, jos näin on, koska varmasti tuossakin tilanteessa monet vanhemmat haluaisivat säilyttää yhteyden lapseensa.
Tavanomainen huosta tuossa tilanteessa on sama kuin hoidollinen huostaanotto. Ei kovin hyvälle tunnu.
Mihin tuollaisia lapsia sitten sijoitetaan?
Perheisiin? Vai joihinkin vammaislaitoksiinko, joissa on lapsille tarkoitettuja osastoja?
kysymykseen, mutta itse tiedän tapauksen, jossa äiti vammautui liikenneonnettomuudessa, halvaantui käsistä alaspäin.
Lapsi laitettiin lastenkotiin, koska lähiomaisia ei ole. Äiti on kotiutumistaan varten hankkinut kaikki apuvälineitä ja laitteita, kotona asuminen olisi täysin mahdollista. Lisäksi hänellä on henkilökohtainen avustaja. Lääkärit, fysioterapia ja koko terveydenhoitopuoli ei näe lapsen ja äidin kotiuttamiseen näissä oloissa mitään estettä.
Mutta kyllä tässä tapauksessa ainakin sossut tekevät kaiken mahdollisen lapsen kotiuttamiseksi estämiseksi. Siis suhtautuminen on kuin ihan tavanomaisessa huostaanotossa.
vaikeasti vammainen. Hän on monesti purkanut huoltaan lapsen tulevaisuudesta just tuon takia, että kun hän on niin vanha, että ei enää jaksa hoitaa lastaan, on lapselle ainoa vaihtoehto jokin laitos. Ja jos hänelle jotain tapahtuisi vielä silloin kun lapsi on alaikäinen, silloin poika huostaanotettaisiin.
Voisin kysyä tuolta äidiltä enemmän tietoa vaikeavammaisten lasten asemasta tällaisessa tapauksessa. Millaisiin paikkoihin heitä sijoitetaan, onko kyse ihan tavallisesta huostaanotosta tapaamisen rajoittamisineen jne.
Ko ohjelman tyttö oli 12-vuotias, en tiedä millä luokalla sitten oli.
Perhe eli äidin työkyvyttömyyseläkkeellä, eli yhteiskunta ei rahallisesti juurikaan tukenut heitä. Sosiaalitoimi hankki kyllä äidille erilaisia apuvälineitä (ohjelmasta ei käynyt ilmi millaisia).
Lasten osa oli todella kova, molemmat oireilivat psyykkisesti eikä se ole mikään ihme koska huoli masentuneen äidin pärjäämisestä oli jatkuvaa. Koulunkäynti oli molemmilla jäänyt tosi vähiin (muistaakseni tytöllä oli noin 50% poissaoloja) nyt kuitenkin tilanne oli hieman korjaantunut.
Todella sääli oli noita lapsia.
tytöllä oli paljon poissaoloja, mutta nyt on tilanne parempi.
Tällä on hyvä verrata uusliberalistisen ajattelun läpi lyönnin tuloksia kahdessa maassa, meillä ja Britannissa. Jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen pitäköön huolen itsestään, näinhän tuon aatesuunnan kannattajat ajattelevat.
Briteillä on 175.000 lasta omaishoitajina ja Suomessa tuossa tilanteessa olisi parhe hajotettu lastensuojelullisin toimin jo ajat sitten. Ei ole varmaan paras kumpikaan vaihtoehto, oikeastaan yhtä huonoja molemmat, erilaisia vain.
Ilmeisesti äidillä oli ehkä ollut jokin tapaturma tai oliko synnynnäinen vamma, johon hän tarvitsi apuvälineitä; ehkä siellä oli osasyy masennukseenkin.
Molemmissa maissa julkista terveydenhoitoa on supistettu, minkä takia ainakin meillä masentuneet ihmiset jäävät täysin ilman hoitoa tai he ovat paljon puhuttuja resepti käteen ja kotiin potilaita. Näin tehdään, vaikka oikealla hoidolla masennuspotilailla on varsin hyvät ennusteet.
Vanhemman hoidotta jättämisestä kärsivät lapset molemmissa vaihtoehdoissa. Jos tuossa oli kyse liikuntavammasta, olikohan sitä kuntoutettu?
Paljon parempi vaihtoehto lasten kannalta olisi se, että äidille olisi tarjottu tehokasta fysioterapeuttista kuntoutusta, sekä oikeaa hoitoa masennukseen, alussa sairaalajakso, jos siihen olisi tarvetta ja sen jälkeen niin pitkään hyvätasoista terapiaa/lääkitystä, että hän olisi ollut taas terve ja toimintakuntoinen.
Äidin mahdollisen sairaalassaolon ajaksi lapsille kodinhoitoapua SEKÄ apua äidin asioiden hoitamisessa (ehkä joku luottohenkilö), sekä keskusteluapua, jotain lomia joskus jne. jo ENNEN kuin lapset alkavat oirehtia.
On ihan kohtuutonta jättää kodinhoito lasten vastuulle. Ja ainakin Suomessa vammaisen henkilön asioiden hoitoon liittyy niin valtava määrä jatkuvaa paperisotaa, että siihen tuo luottohenkilö olisi paikallaan.
Olisi hyvä äidin sairaalajakson jälkeenkin, että lapsilla olisi 2-3 tukihenkilöä, jotka vaikka vuorottelevat keskenään kodinhoidosta ja siitä tehtävästä, mitä kuuluu olla 'aikuisena aikuisen paikalla' lapsille päivittäin niin kauan kuin äiti on henkisesti toipunut.
Ohjelmassa oli kai pojalle järjestetty koulussa joku tukihenkilö, mutta kyllähän lapsi tarvitsee aikuisen tukea koulun ulkopuolellakin rinnalleen.
Niin pelkkä lasten huostaanotto kuin kaiken vastuun jättäminen lapsille, ovat molemmat yhtä tökeröitä vaihtoehtoja.
Kyllä Suomessakin on pieniä "omaishoitajia". He vain ovat niin pieniä, näkymättömiä ja lakaistuna mattojen alle, ettei heistä moni tiedä.
Moni pieni omaishoitaja tänään piilottaa isän viinapullon ettei se taas rupeaisi ryyppäämään ja riehumaan. Omaishoitajat kaatavat äidin kossupulloon viinan tilalle vettä, ettei äiti tulisi känniin vaan laittaisi ruokaa. Pienet omaishoitajat tänä iltana piilottavat teräaseet vaatekaappiinsa, ettei itsetuhoinen vanhempi tappaisi itseään. Omaishoitajat heittävät suuria määriä säästeltyjä reseptilääkkeitä roskiin, he ovat nähneet yliannostuksen ottaneen vanhemman. He "eivät tiedä", missä ne lääkkeet ovat kun vanhempi riepoo heitä tukasta.
Tänään koulupäivän jälkeen pieni suomalainen omaishoitaja kuuntelee aikuisen huolet ja murheet. Eläytyy, kasaa selkäänsä tiiliskiviä, joita ei ole tarkoitettu hänen kannettavikseen. Vanhempi ei välitä, vaan lastaa pientä selkää aina vain painavammilla tiilillä.
Pieni omaishoitaja käy ehkä kaupassa, laittaa ruokaa vanhemmilleen, sisaruksilleen, itselleen jos on aikaa. Yöllä hän valvoo pienempien sisartensa unta, kukaan aikuinen ei ole kotona.
Omaishoitajalle ei myönnetä lomia. Hän olisi lähdössä kaverin kanssa uimahalliin, mutta vanhemmalla ei ole rahaa. Ei ole rahaa, koska pitää ostaa viinaa, pitää matkustaa vieraiden miesten luokse, pitää ostaa uusia vaatteita. Mitä pienestä omaishoitajasta, mitä yhdestä särkyneestä sydämestä?
ranttalikka, entinen omaishoitaja
tänään kirjoitettuja viestejä, ainakin parissa niissä käsitellään vihan työstämistä pois itsestään. Sinun kohdallasi se oli pitänyt tehdä jo nuoruudessa. Toivottavasti saat apua, sympatiaa ja ymmärrystä tähän aiheeseen nyt vanhempana. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä toipua vaikeista kokemuksista, olivat ne tulleet sitten missä elämänvaiheessa tahansa.
Tässä ketjussa ei ollut kai tarkoitus edes puhua huonoista kodeista, koska vaikeasti vammaisia lapsia, esim. cp, voi syntyä minkälaiseen perheeseen tahansa. Yhtä kaikki huostaanotot koskevat heidänkin lapsiaan, kuten yllä kuvattiin. Eihän Suomessa ole paljon muuta tarjolla mihin tahansa lapsiperheen ongelmaan kuin huostaanotto.
Suomalaiset oikeat omaishoitajat ovat kyllä niin huonossa asemassa, että heidän kustannuksellaan on asiatonta irvistellä.
aiheelle johtuu varmaan pelkästään siitä, että jotkut entiset biot ovat kertoneet olevansa nykyisin oman lapsensa omaishoitajia. Onhan se melkoinen osoitus aiemmin tehdyn huostan aiheettomuudesta ja sekös tuollaista häiriköijää harmittaa.
Hänen mielestään mistään muusta ei saisi kirjoittaa kuin päihdeperheistä tehtävistä huostaanotoista ja sekin nimenomaan hirveästi vanhempia haukkuen.
Tämä on lähinnä vanhemmille tarkoitettu palsta ja vaikka täällä on aina toivottukin huostaanotettujen nuorten kirjoituksia, mutta ei kai nyt tuollaista, joka mollaa kaikki toiset kirjoittajat PAITSI ne, jotka kirjoittavat HÄNEN MIELESTÄÄN hyväksyttävällä tavalla.
Tähän asti hyväksyttyjä on ollut ilmeisesti Elisa ja muut häiriköt. Nuori, joka kirjoitti aiheettomaksi kokemastaan omasta huostaanotosta, sai häneltä hirveät haukut ja sontaa niskaansa. Jos tämä tahti jatkuu, niin sitten harkitsen kyllä hankkeita, että koko tyyppi saadaan suljetuksi tältä palstalta. Sekin on tietysti HÄNEN mielestään haukkumisen arvoinen asia, mutta tässä ei kyllä ole kyse toisten suvaitsemattomuudesta, vaan hänen omastaan.