Elämä on ohikiitävä tuike taivaalla
kimallus lumihangessa
herättävä aurinko suoraan silmissä
sateenkaari, jonka pää pysähtyi sinuun
muistan yhden yön
ja ne taivaan täyttäneet putoavat tähdet
istuin pöydällä ikkunan vieressä
en uskaltanut toivoa mitään
pelkäsin, että ne toteutuvat.
Ne toteutuvat
Jokaikinen aurinkoinen päivä
tahdoin sateenkaareen
painepesurilla
se meni pääni yläpuolella
ja kastuin kun yritin saada siitä kiinni
en koskaan nähnyt mitä sen päässä on
nyt tiedän
Lämmin, ihana
kupliva tunne sisällä
tuhansia saippuakuplia,
joissa jokaisessa pieni pala sinua
En tarvitse mitään,
vaikka haluan kaiken.
Elät elämääsi,
mutta saanhan seistä sinun sateenkaaresi toisessa päässä?
kimallus lumihangessa
herättävä aurinko suoraan silmissä
sateenkaari, jonka pää pysähtyi sinuun
muistan yhden yön
ja ne taivaan täyttäneet putoavat tähdet
istuin pöydällä ikkunan vieressä
en uskaltanut toivoa mitään
pelkäsin, että ne toteutuvat.
Ne toteutuvat
Jokaikinen aurinkoinen päivä
tahdoin sateenkaareen
painepesurilla
se meni pääni yläpuolella
ja kastuin kun yritin saada siitä kiinni
en koskaan nähnyt mitä sen päässä on
nyt tiedän
Lämmin, ihana
kupliva tunne sisällä
tuhansia saippuakuplia,
joissa jokaisessa pieni pala sinua
En tarvitse mitään,
vaikka haluan kaiken.
Elät elämääsi,
mutta saanhan seistä sinun sateenkaaresi toisessa päässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sateenkaarelle uuden ulottuvuuden.:) Enpä olisi uskonut; saippuakuplat ja painepesuri rakkausrunossa, ja tällainen tunnelma, onpa niin upea runosi, että ihan heikottaa.
Elämä on vain lyhyt tähden lento,
jonka jälkenä on värikäs sateenkaari.
Se on silta, joka yhdistää kaksi rantaa.
Se on silta menneisyydestä tulevaisuuteen.
Tämä on ajasta tehty silta, jolla seison pitkään
kahden rannan välissä ilman nykyhetkiä.
Sateenkaaren sisällä värit sulavat yhteen.
Ja niissä on minun paikkani.
Joskus halusin kaiken, nyt en tarvitse mitään.
Sateenkaari kulkee nykyhetken yläpuolella.
Mä tarkennan mun "en tarvitse mitään"-ilmausta. Se on en vaadi/pyydä mitään, vähän(paljon) tarvitsen.
Valon matka on niin pitkä, että tähdet ovat menneisyys. Ei sateenkaaren pää. Näiden tähtien alla, menneisyyden valossa, kuljet alas ja ylös. Pitkin sateenkaarta.
Pysyn sisällä, en katso enää ulos. Sateisessa auringonpaisteessa.
Kunpa taas sataisi.