Nyt loppu tämän tytön nyhjötys. Olen jo hyvänmatkaa yli 70-kymmenen ja ikäni töitä tehneenä ja toisia ajatelleena olen päättänyt tehdä lopun tästä nyhjötyksestä.
Ensinkin viittaan kintaalla kaiken maailman rasva ja sokeri poliiseille. Syön ja juon mitä haluan.
Toiseksi saavat perilliset nuolla näppejään. Aion matkustella ja rällätä rahoillani sydämmeni kyllyydestä.
Käyn välillä alkossa ja teen kuppeja. Älkää sisaret välittäkö jos Anttuunalla sattuu sormi lipsahtamaan kirjoittaessa.Ei millää pahhuuvella.
Kerranhan täällä eletään. Virret ja muut synkät laulunjollotukset saavat olla rauhassa minun puolestani. Virsikirjalla viskaan kuikkaa.
Elämäni loppusuoralla aion iloita ja nauttia niin kauan kun pystyn. Minua ei pidättele enää mikään. Kivan vaarin kun vielä löytäisi nauttimaan kanssani, niin a vot. :):):)
Ensinkin viittaan kintaalla kaiken maailman rasva ja sokeri poliiseille. Syön ja juon mitä haluan.
Toiseksi saavat perilliset nuolla näppejään. Aion matkustella ja rällätä rahoillani sydämmeni kyllyydestä.
Käyn välillä alkossa ja teen kuppeja. Älkää sisaret välittäkö jos Anttuunalla sattuu sormi lipsahtamaan kirjoittaessa.Ei millää pahhuuvella.
Kerranhan täällä eletään. Virret ja muut synkät laulunjollotukset saavat olla rauhassa minun puolestani. Virsikirjalla viskaan kuikkaa.
Elämäni loppusuoralla aion iloita ja nauttia niin kauan kun pystyn. Minua ei pidättele enää mikään. Kivan vaarin kun vielä löytäisi nauttimaan kanssani, niin a vot. :):):)
Vastaukset 12
Vanhimmat
No niihä sitä pittää ko alkaa olla tää viimene tillaisuus,ja pijäkkii oikei kunno pirskeet. Tulisin mukkaa jos ois lyhempi matka.
Eihän sitä tiedä vaikka asuisit seinän takana, jos yleensä olet Suomessa.
Kutsuisin sinut mukaan ilonpitoon pidettäisiin oikein iloinen nauruilta, tai itkettäisiin ilosta. Surua ja raskasmielisyyttä on ihan liikaa.
Ihmisille on iskostunut joku ihme käsitys elämänkaaresta. Tämän kaariajattelun mukaan vanha on elämänsä elänyt ja istuu keinutuolissa kutomassa sukkaa ja miettimässä menneitä ( vanhus harmajapää) ja veisaa virsiä leuka tutisten.
Tälläinen myytti pitäisi romuttaa. Tietenkin jokaisella on vapaa valinta minkä suunnan valitsee. Mielestäni ei ole mitään tiettyä ikää milloin on soveliasta tehdä joku asia ja milloin ei (aikuisilla).
Ihminen oppii uutta kaiken aikaa, vaikka vanhemmalla iällä se on vähän hitaampaa. Siis älkäämme kangistuko kaavoihimme. :):)
niin kauan kuin vielä jaksat ja intoa on.
Mistähän se muuten johtuu, että me kaikki itsekin useasti ajattelemme, että vanhojen ihmisten on elettävä siivosti ja nuukasti, jotta perilliset saisivat korjata potin, jonka vanhus itse on koonnut elämänsä aikana?
Sitten ne kuitenkin tappelevat perinnöstä, jonka voi muuttaa rahaksi, muu tavara, joka on ollut mummolle tai papalle tunnearvoltaan korvaamaton, heitetään kylmästi roskikseen. Siinä menee hetkessä hukkaan yhden sukupolven aikainen elämä.
Kannatan ajatusta, että kaikki kynnelle kykenevät,
nautitaan oman työmme tuloksista niin paljon kuin mahdollista, matkustellaan, herkutellaan, seurustellaan, juhlitaan, tehdään mitä vain itse halutaan.
Täällä eletään vain kerran.
Kirjutat viisaita. Monet sukulaissuhteet on menneet ikuisiksi ajoiksi perintöriidan takia.
Jos ihminen on omalla työllään ja säästäväisyydellään ansainnut vähän säästöön, niin miksi ne pitäisi jättää riitakapulaksi?
Koska meillä on tämä yksi ja ainoa elämä ja jos olemme saaneet elää näinkin vanhoiksi, niin miksi emme nauttisi elämästä, kun siihen on kerrankin mahdollisuus?
ja sitten matkatoimistoon;))))))))))
Niinhän sitä pitäis minunkin panna kaikki uusiksi, mutta hoh hoijaa...
Vähän niinkuin viimeistä päivää ,vaikka ikääkään ei ole toisten mielestä siihen asti.
Kysyttiin juuri pitkäaikaiseksi lapsenlapsen hoitajaksi : Vastasin minä olen lapseni hoitanut.
( puolusteluna kerrotakoon ,ettö olen lievästi vammainen) Enkä siis 2,5 v perässä kulkijaksi.
Olenko itsekäs ,mitä sanotte?
Et ole itsekäs,olet lapsesi hoitanut ja se varmaan riittää.
Etkä tarvitse edes puolusteluja sille että kieltäydyt.Meillä on elämässä nauttimisen aika
eikä piikomisen.
Kyllä lapset on herttaisia ja muuta vastaavaa,
ja kiva kun käyvät katsomassa mummua,
mutta hoitaminen jatkuvasti,niin kiitos ei.
Tälläinen on minun kantani.
et suinkaan ole itsekäs, vaan teet suuren palveluksen lapsillesi. Täytyyhän niitten oppia ymmärtämään, että mummo on jo omat lapsensa hoitanut, ja ansaitsee jo oman elämän.
Älä missään nimessä pode huonoa omaatuntoa.
Samoin minäkin olen kieltäytynyt lapsenpiikana olosta, muuta syytä ei siihen ollut kuin halu olla
vapaa ja nauttia elämästä.
Saa niitä lapsenlapsia muutenkin nähdä, ei siinä tarvitse piikana olla.
Saa sitä ihminen olla sen verran itsekäs, että nauttii saavutuksistaan.
Lapsenlapset on kivoja ja lutusia, mutta mummullakin saa ja pitää olla hauskaa. Me mummut olemme nsen ansainneet. :):):)DDDDD
siehä puhut ko miun suulla. nyt eikä viiestoista päivä. niin se joskus tuntuu, et nyt on kaik mänt nyhjöttämiseks,jotta onpas ykstoikkosta ja sillo miekii paan ranttaliks.
syön makkeeta koko päivän, makkaan , musiikki pauhaa ,kisutkii lähtee hiljasemmil vesil,katson elokuvvii
en paa päällein, tai sitte jos puen, rotestoin panemalla pus up liivit ja kesäl ostettun sihvonki mekon.saatan ottaa toisenkin lasin panaanilikörii,tanssin ja siin välis sanon suorat sävelet asioista ja joskus ihmisistäkii ja kaik saap olla rempallaa ,ajatuksetkii;)
sitte seuraavan aamuna oon tosi hyvillää ,ettei tullu suurempii tehtyy,eikä tullu maailmalle kuulutettuu,eikä kettää veettyy mukkaan irtiottoon ,kaik tapahtu yksin neljän seinän sisällä.;)palautuminen käyp helpommin.
tullee siivottuu paikat,kammattuu tukka,syötyy tervellisemmin ko kuukausii,tullee taas liikuntaa ja lähettyy kävelemmää ja ajatuksetkii on hisukkee maan kamaralla .;)
kaik on taas mallillaa,kukkaa ei tiiä mittää,ite vaa hymyilen salaperäsest sissäänpäin,ko kaupan kassaneiti tiuskii,kuulihan hää eile kunniansa .;)
kunnes taas yks kaunis päivä tullee sanottuu nuo maagiset sanat, tännää eikä viiestoista päivä;)))
hyvä anttuuna,kerrohan kestääkö sinul pitempään;)
Joskus sitä kyllästyy omaan itseensä ja tekee jotain repäsevää. Samoja asioita olen tehnyt minäkin kuten sinä kirjoitit.
Joku viikko sitten tuli taas tämä 15:sta päivä. Sävytin hiukseni ja laitoin vahvan meikin ja punaiset korkokengät jalkaan. Kävelin postilaatikolle. Naapurin pappa oli koiran kanssa kävelyllä ja katsoi peräänsä niin, että käveli liikennemerkkiin.
Nautin salaisesti, että saan vielä miehen pään kääntymään. Pikkuhiljaa palailin ruotuun haaveilemaan kotiin, kuin karhu pesäänsä.
Kunnes koittaa taas se 15:sta päivä niin.....