Pitkän loman alku

Kata kirjoitti:

Kirjoitin elämäni ensimmäisen tarinan. Laittakaa palautetta, kannattaako tätä jatkaa… [email protected]

Elämäni meni päin h:ttiä. Olin ollut onnellinen ja haaveillut isosta perheestä rakastamani miehen kanssa, mutta kaksi vuotta sitten maailmani kaatui. Mieheni löysi nuoremman, kauniimman ja paremman. Jäin yksin. Sen päivän jälkeen, jolloin mieheni ilmoitti lähdöstään, elin kuin sumussa. Kävin kyllä töissä, mutta illat ja yöt makasin sohvalla syöden suklaata itsesääliini. Kahden vuoden jälkeen olin lihonut parikymmentä kiloa ja näytin kaamealta.

Eräänä päivänä töissä eräs puolituttu tuli kahvipöytään kanssani ja kertoi laihdutuskoulusta, jossa varmasti laihtuisin ja saisin myös vähän muutakin sisältöä elämääni. Tuttuni laittoi sähköpostissa laihdutuskoulun www-osoitteen ja saatteena, että kyllähän se on kallis koulu ja vaatii puolenvuoden vuorotteluvapaan ottamista töistä, mutta silti kannattaisi mennä.

Mietin asiaa ja kerran sitten muka puolivahingossa eksyin katsomaan laihdutuskoulun sivuille. Paikka näytti täydelliseltä ja otsikko ”laihdu hyvässä seurassa upean luonnon keskellä ja vietä samalla unohtumaton puolen vuoden loma” tuntui houkuttelevalta. Loma olisi kyllä sikakallis, mutta olisihan minulla siihen varaa. Eli niinhän siinä sitten kävi, että jätin työpaikalle vuorotteluvapaa-anomuksen ja kun sain siihen hyväksynnän, ilmoittauduin laihdutuskouluun.

Koululta tuli osallistumismaksun maksamisen jälkeen kirje, jossa kerrottiin, että osallistujat haettaisiin kotoaan kurssin alkamispäivänä. Mukaan ei kannattaisi varata kovin paljoa tavaraa, koska koululta saa kaiken tarvitsemansa. Puhelimet, tietokoneet, rahat ym. täytyy jättää kotiin, koska loma olisi täydellistä irtautumista arjesta.

Lähtöpäivänä pihalleni tuli pikkubussi, jossa oli kuskin lisäksi kolme muuta reippaasti pyöreätä noin kolmekymppistä naista. Lähdimme ajamaan kohti lentokenttää ja kentältä nousimme Rovaniemelle lähtevään koneeseen. Vasta tässä vaiheessa tajusimme, ettei kukaan meistä tiennyt koulun tarkkaa osoitetta. Ajattelimme, että kyllä se sitten perillä selviää.

Rovaniemellä meitä vastassa oli toinen pikkubussi. Bussi lähti ajamaan kentältä kohti pohjoista. Juttelimme matkalla niin vilkkaasti, ettemme huomanneet ajan kulua. Jossain vaiheessa vilkaisin auton ikkunasta pimeyteen ja tajusin, että olimme jollakin hyvin pimeällä ja pienellä metsätiellä. Tätä tietä ajoimme todella pitkään ja jotenkin tuntui oudolta, että tien varrella ei näkynyt mitään valoja, vain synkkää pimeyttä. Meidät vietiin siis todella keskelle ei-mitään, kauas pizzaravintoloista, karkkikioskeista ja muista houkutuksista. Lopulta auton edessä näkyi iso, valaistu kartanomainen rakennus. Siirryimme sisään ja kuski sanoi hoitavansa matkalaukkumme huoneisiimme.

Kartanon salissa oli väkeä meitä odottamassa; lihaksikkaita nuoria miehiä ja kuvankauniita hoikkia naisia. Kaikki olivat pukeutuneet hyvin kevyesti, eli kontrasti meidän ylikiloisten ja näiden mallimittaisten ihmisten välillä oli lähes häiritsevän suuri. Yksi minihameeseen pukeutunut nainen tarjosi meille tervetulodrinkit. Kun olimme saaneet lasimme, yksi miehistä pyysi meitä istumaan ja toivotti meidät tervetulleiksi. Sitten kohotimme maljan ”uudelle, hoikemmalle elämälle ja miellyttävälle lomalle”. Mehu maistui kauhealta, mutta urhoollisesti meistä jokainen tyhjensi lasinsa. Heti sen jälkeen tunsin, miten silmäni alkoivat painua kiinni ja aivan kuin tuoli olisi vajonnut altani.

Heräsin kamala teräksen maku suussani. Käsiä ja jalkoja särki ja minulla oli kylmä. Yritin parantaa asentoani, mutta huomasin, ettei käteni liiku. Koitin liikuttaa jalkojani, mutta en pystynyt. Sydän alkoi hakata ja kylmä hiki nousi pintaan. Mitä ihmettä on tapahtunut? Avasin varovasti silmiäni ja huomasin olevani jonkinlaisessa peilihuoneessa. Katsoin edessäni olevaa peiliä ja tunsin, miten kauhunkiljahdus nousi kurkkuuni. Ääntä ei kuitenkaan suustani tullut, koska suussani oli metallinen iso kapula. Peileistä näin itseni alastomana, makaamassa vatsallani metallisella pöydällä niin, että käteni oli sidottu pöydän jalkoihin ja jalat lattialla oleviin koukkuihin. Jalkani oli levitetty niin, että tuntui että ne lähtisivät irti hetkellä millä hyvänsä. Vyötäröni ympärille oli kiristetty metallinen ketju pitämään vartalon keskiosan tiukasti kiinni pöydässä. Pystyin liikuttamaan vain päätäni. Katsoin sivuilleni ja huomasin, että kolme muuta lihavaa naista oli asetettu omille pöydilleen samaan tapaan kuin minutkin.

Huomasin yhdestä peilistä, että ovi avautui. Sisään huoneeseen tuli pari miestä ja pari naista. Miehistä se, joka oli salissa toivottanut meidät tervetulleeksi sanoi pitävänsä uuden puheen nyt, kun olemme taatusti hyvin kuulolla. Hän aloitti: ”Tervetuloa tälle kurssille läskit. Kerron vähän toimintafilosofiaamme. Eli meidän käsityksemme mukaan lihavuus johtuu kahdesta asiasta: siitä, että haluaa tuottaa nautintoa vain itselleen sekä itsekurin puutteesta. Tällä kurssilla vaikutamme suoraan näihin kahteen asiaan, jolloin te laihdutte ja myös pysytte laihoina. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että te opitte tuottamaan nautintoa vain muille. Teiltä itseltänne on kaikki nautinto kielletty tai jos jostain nautitte, siihen tulee yhdistyä kovaa kipua tai nöyryytystä. Itsekuri kehittyy sillä, että opitte elämään ankarassa kurissa, jossa pienestäkin rikkeestä rangaistaan ankarasti. Tämän puolen vuoden ajan olette siis joka tavoin meidän käytettävissämme! Pari yksinkertaista perussääntöä:
1) Te puhutte vain, jos teiltä kysytään. Me olemme teille Herroja ja Neitejä, teidän nimenne muodostuu lähtöpainostanne, eli jos painatte vaikka 80 kg, se on teidän nimenne tämän puolen vuoden aikana.
2) Teidän pitää totella kaikkia täällä olevia kouluttajia ehdoitta. Jos esim. saatte kahdelta eri taholta käskyn samanaikaisesti, teidän tehtävänne ei ole miettiä, kumpaa totella vaan tottelette molempia. Ja jos toinen tai molemmat käskyt jäävät suorittamatta tai toimitte huolimattomasti, teitä rangaistaan.”

Seuraavaksi toinen miehistä kertoi, että meidät oli punnittu nukkuessamme ja nyt on tarkoituksena viettää kastetilaisuus. Naiset poistuivat huoneesta ja palasivat hetken päästä jonkinlaisten tankojen kanssa. Yksi miehistä siirsi yhtä peilistä ja sen takaa paljastui toinen huone, jossa oli etualalla takka, jossa paloi tuli. Naiset laittoivat metallitankojen päät takkaan ja pitivät niitä siellä. Katsoin naisia epäuskoisesti, eihän he vaan… Ja kun tankojen päässä olevat levyt hehkuivat kuumuudesta punaisina he antoivat kaksi tangoista miehille ja niin jokaisen meidän takanamme oli joku kuuman tangon kanssa. ”Nimenne polttomerkataan selluliittipyllyynne, että ei pääse unohtumaan” ja sitten tulikuuma rauta iskeytyi perseeseeni. Kiljuin ääneti tuskasta ja maailma musteni silmissä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä