Kohmeinen ruohonkorsi;
kahlaten paksua lunta.
Kaukana leipäorsi,
juustokin pelkkää unta.
Pesässä kylmää tuhkaa,
huone lämpöä vailla.
Myrkkysyöttikin uhkaa
hiirenloukun lailla.
Missään ei iloa enää,
edessä nälkä ja miero.
Kaikessa tekee tenää
elämä, isäntä kiero.
- Jospa vielä jaksaa
rämpiä huhtikuuun.
Talven vaivat maksaa,
kun ruokaa saisi suuhun.
kahlaten paksua lunta.
Kaukana leipäorsi,
juustokin pelkkää unta.
Pesässä kylmää tuhkaa,
huone lämpöä vailla.
Myrkkysyöttikin uhkaa
hiirenloukun lailla.
Missään ei iloa enää,
edessä nälkä ja miero.
Kaikessa tekee tenää
elämä, isäntä kiero.
- Jospa vielä jaksaa
rämpiä huhtikuuun.
Talven vaivat maksaa,
kun ruokaa saisi suuhun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tee, et arvaa miten monta hiirtä olen laahannut lemmikiksi mukulana =)
Veli toi joskus rotankin - se ristittiin Kalleksi.
Mutsilla oli kestämistä =)
Hiiret ovat suloisia!
Ja runosi on inhimillinen sekä hieno!
Malliksi -->
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.ksml.fi/multimedia/dynamic/00011/metsahiiri_11655c.jpg&imgrefurl=http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/luontokuvat/nisakkaat/metsähiiri/24083&usg=__htBm55qldtcJNyO9mSyvJeiQI1U=&h=264&w=240&sz=16&hl=fi&start=1&tbnid=mLaMQwz41AjNBM:&tbnh=112&tbnw=102&prev=/images?q=metsähiiri&gbv=2&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G
Samantapaisia kokemuksia minulla. Oli tosin yksi varis ja sitten kaksi oravanpoikaa. Tasattiin perhekustannuksia, kun oravalla oli monta eikä kissalla yhtään, kun sen pennut oli hävitetty. Se hoiti ne hyvin, joskin välillä ristiriitaisin tuntein. Oravat kasvoivat isoiksi ja karkasivat lopulta kokonaan metsään. Mökkihiiriin tunteet ovat yhtä ristiriitaiset kuin kissalla oravapooikasiinsa.
Tosi luontevan oloinen ja oikein hyvin riimitelty.Kerronta pysyi hyvin kasassa alusta loppuun. Kiitos lukuhetkestä Tee.
Mukava kuulla, että pidit, runotaituri. Joskus onnistuu paremmin, yleensä huonommin.
ei ole ollut helppoa silläkään, vaikka todelli-
suudessa en kyllä mokomista pidä. Kuitenkin
runossasi se on oikea söpöläinen ja reppanakin.
Runosi kulkee niin soljuvasti taas,
että minä tykkään aiheesta huolimatta.
Jos oikein arvaan, et kyllä pystyisi tappamaan hiirtäkään. Ja pitäminen kuten rakkauskin on helpompaa matkan päästä. Hiiri metsässä on ihana.
TEE lämpimistä sanoistasi. Runotaituri oli ehkä vähän liikaa vaikka laittoikin ihanasti pompottamaan paidan sisällä.Usko itseesi mitä kirjoitat,älä katso paperiin sillä tekstihän tulee sydämestä eikä se voi olla huono.
Mukava jatkoviesti, kiitos. Elähän sinäkään väheksy mainesanoja. En jakele niitä ilman perusteita.
Rankkaa on elämä hiirelläkin, hyvin sen runossasi kuvasit, siis kyllä pidin tästä.
Runosi nosti minullekin mukavia lapsuusmuistoja mieleen.
Minulla oli sisiliskoja, kyllä äiti tykkäsi hyvää ja oli meillä Kalle niminen variskin.
Arvostan palautettasi, kiitos siitä! Muuten, en ole kuullutkaan, että sisiliskoa voisi pitää elättinä. Paitsi jos sisilisko on vapaa ja ruokkii sitä niin. Vai kuinka se onnistui? Olen luonnosta loputtoman kiinnostunut.
Kyllähän ne sisiliskot terraariossa pärjäisivät, sellaista ei minulla silloin ollut ja liskojen elättiaika, hyönteisherkkuineen jäi, varmaan niiden onneksi, lyhyeksi. Sisilisko on nykyään rauhoitettukin, ettei sitä edes saa ottaa elätiksi. Mutta oli antoisaa jatkaa tarkkailua koivun juurella niiden pesän lähellä.