Nyt tarvittaisiin kipeästi apua teiltä kyseisen hoidon läpikäyneiltä naisilta. Itselläni olisi edessä kyseinen hoito tammikuussa ja pelko on mitä suurin. Pelkästään jo sana punktio saa ihokarvani karrelle!!!
Lääkäri kun kertoi, että ensin on kyseseessä pistoshoidot, jolla munasoluja kypsytetään ja sen jälkeen edessä on punktio, jossa munasolut kerätään talteen. Punktion aikana minulle annetaan suonensisäistä vahvaa kipulääkettä ja rauhoittavaa, kohdunkaula puudetaan jne. Siitä huolimatta minulla on pelko siitä, että kyseiset lääkitykset eivät ole minun kohdallani riittäviä vaan kipu on sietämätöntä. Onko pelkoni siis aivan turhaa, jännitänkö operaatiota ihan liikaa??
Kertokaa minulle te muut äidit millaista tämä hoito ja toimenpide teidän kohdallanne on ollut. Oletteko kestäneet sen vai onko operaatio jouduttu kenties lopettamaan kesken. Millainen on olotila ollut operaation jälkeen, entäs sitten kyseinen alkionsiirto jne. Olisin TODELLA kiitollinen, mikäli joku olisi halukas tähän viestiin vastaamaan. KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE JO ETUKÄTEEN!!!!
Terveisin: Yksi pelokas
p.s. En kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä, että minua ei ole tarkoitettu äidiksi, kun en voi lasta luonnollisella tavalla saada jne. Ratkaisut elämäni suhteen teen kuitenkin itse...
Lääkäri kun kertoi, että ensin on kyseseessä pistoshoidot, jolla munasoluja kypsytetään ja sen jälkeen edessä on punktio, jossa munasolut kerätään talteen. Punktion aikana minulle annetaan suonensisäistä vahvaa kipulääkettä ja rauhoittavaa, kohdunkaula puudetaan jne. Siitä huolimatta minulla on pelko siitä, että kyseiset lääkitykset eivät ole minun kohdallani riittäviä vaan kipu on sietämätöntä. Onko pelkoni siis aivan turhaa, jännitänkö operaatiota ihan liikaa??
Kertokaa minulle te muut äidit millaista tämä hoito ja toimenpide teidän kohdallanne on ollut. Oletteko kestäneet sen vai onko operaatio jouduttu kenties lopettamaan kesken. Millainen on olotila ollut operaation jälkeen, entäs sitten kyseinen alkionsiirto jne. Olisin TODELLA kiitollinen, mikäli joku olisi halukas tähän viestiin vastaamaan. KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE JO ETUKÄTEEN!!!!
Terveisin: Yksi pelokas
p.s. En kaipaa mitään moraalisaarnoja siitä, että minua ei ole tarkoitettu äidiksi, kun en voi lasta luonnollisella tavalla saada jne. Ratkaisut elämäni suhteen teen kuitenkin itse...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen 1-vuotiaan koeputkitytön äiti. Minulle on tehty munasolujen kypsytys ja keräys kaiken kaikkiaan kaksi kertaa.
Kypsytyksessä pistin itse vatsanahkaan Gonal F -piikin n. 10 päivän ajan kummallakin kerralla. Ei se mitään kauhean mukavaa ollut, mutta kipu oli ohi hyvin äkkiä.
Punktiossa koettu kipu on kai aika yksilöllistä, jollain ei satu oikein yhtään ja joillain taas vähän enemmän. Punktiossa kannattaa pyytää lisää kipulääkettä, jos sattuu liikaa (rupeaa itkettämään). Itse pyysin ekalla kerralla ja antoivat lisää lääkettä ja sitten en tuntenutkaan juuri mitään. Kaikki munasolut saatiin talteen kummallakin kerralla.
Vasta seitsemännellä alkionsiirrolla päästiin tulokseen=raskauteen. Kohtuni limakalvo kasvoi aika huonosti ja viimeisellä kerralla käytin estrogeenin lisänä nitrolaastareita, jotka toimivat viagran tavoin ja lisäävät verenvirtausta kohdussa.
Itse alkionsiirto ei satu, kohtuun ujutetaan ohut muovinen putki, jonka läpi alkiot ruiskutetaan kohdun seinämään.
Toivotan onnea yrityksessä! Ei kannata lannistua, vaikka ekalla yrittämällä ei tärppäisikään, sillä jokaiselle joudutaan hakemaan optimiolosuhteet hoidolle.
Kiitos viestistäsi ja rohkaisusta. Sitä tässä juuri tarvitaan, rohkaisua.
Se on totta mitä sanoit, että se kivunsieto on jokaisella niin yksilöllistä ja omasta itsestäni tiedän, että minulla toi kipukynnys on kaikesta huolimatta aika matala. Mikähän tilanne on sitten, jos ja kun mahdollinen raskaus alkaa ja on synnytyksen aika. No se on sen ajan murhe sitten. Kun nyt ensin vain saataisiin noi munasolut kypsytettyä ja kerättyä...
Oliko sinulla tämä operaatio miten kallista ja missä sinulle on tehty nämä hoidot? Minulle nämä tehtäisiin Tampereella TYK:sissä. Itselläni lääkäri kertoi, että itse toimenpide maksaa n.1000€ ja kun siihen lisätään vielä käytettävät lääkkeet ja pkl-maksut, niin se on jo lähes 2000€. Kallistahan se on, myönnetään.
Sekin on kyllä totta mitä kerroit, että välttämättä ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla päästä toivottuun tulokseen. Siihenkin olen varautunut, vaikka se ei välttämättä sillä hetkellä mitään "herkkua" olisikaan. Tiedän itsestäni, että pettymys on varmasti sillä hetkellä suuri mikäli raskaus ei alkanut. Onneksi minulla on mieheni, joka on jaksanut tukea jokaisena vaikeana hetkenä. Suurimmat kiitokset kuuluvat hänelle!!
Kerroit käyttäneesi nitrolaastareita hoidon aikana ja että niistä oli apua. Olen myöskin kuullut muutamalta tutulta, että heille on jopa suositeltu syötäväksi hoitojen aikana ja raskauden aikana Foolihappoa ja 100mg Disperiiniä. Ihmettelin tätä ensin, mutta lääkärit olivat heille sanoneet, että kyseiset tabletit ehkäisevät keskenmenoja ja tuulimunaraskauksia.
Kiitän sinua viestitäsi ja on todella ihanaa, että te saitte pienen tytön hoitojen ansiosta. On varmasti nyt jälkeenpäin helpompi hyväksyä kaikki pettymykset ja ne kivut, kun on tollanen pieni enkeli, jonka kehitystä ja kasvua saa seurata ja ihailla.
Katsotaan nyt miten meidän käy. Täytyy vain alkaa ajattelemaan asiaa niin, että kyllä ne hoidot kestää, mikäli lopputulos on se kauan toivottu ja odotettu viiva raskaustestissä. Niin ja mikä vielä parempaa, että saa sen pienokaisen syliin ja kotiin.
Hyvää joulunodotusta teille ja kaikkea hyvää alkavalle uudelle vuodelle=0)
Eilen oli vähän kiire kun kirjoitin viestiä, nytkin kyllä työt jo kutsuvat. Yritän silti lyhyesti vastata kysymyksiisi.
Olimme hoidoissa Turun yliopistollisessa keskusairaalassa. Varsinaiset IVF-hoidot olivat kyllä aika hintavia lääkkeiden suhteen, pakastettujen alkioiden siirto ei paljoa sitten maksanutkaan, lääkkeet edullisia pari polimaksua.
Yhden IVF-hoidon lääkkeet maksoivat jo melkein sen vuoden omavastuuosuuden eli 600 euroa. Seuraavalla IVF-hoidolla en sitten enää joutunutkaan maksamaan lääkkeistä, koska kaikki reseptilääkkeet ovat ilmaisia loppuvuoden, jos kattoraja on ylitetty. Teilläkin on siis hyvä juttu, että hoito aloitetaan alkuvuodesta, koska jos joudutaan tekemään vielä toinen tai kolmaskin IVF, niin silloin lääkkeet ovat seuraavilla kerroilla ilmaisia (edellyttäen tietysti, että hoidot ajoittuvat samalle kalenterivuodelle). IVF-hoidon aikana joudutaan käymään useampaan otteeseen alakautta tehtävässä ultrassa (ehkä 3), jossa seurataan munasolujen kypsymistä. Jokainen käyntikerta maksaa poliklinikkamaksun eli jotain 22 euroa.
Punktio maksaa jonkilaisen päivämaksun, oli meillä n. 400 markkaa muistaakseni.
Kunnallisella puolella alkioiden pakastus ja säilytys on ilmaista. Meillä on vielä kaksi alkiota pakastimessa ja niitä varmaan siirrellään ensi vuoden alussa kohtuuni. Meillä on toiveissa jo leikkikamu tytöllemme. Jos siirto ei tuota tulosta, niin täytyy varmaan sitten aloittaa taas varsinaiset IVF-hoidot. Nyt niitä ei oikeastaan niin enää jännitäkään, koska jo tietää mitä tuleman pitää.
Ai niin kyllä minäkin söin siirtojen aikaan ja jälkeen aspirinia 50 mg per päivä, se kuulemma edistää veren virtausta kohdussa ja helpottaa alkion kiinnittymistä. Minulla vain jouduttiin lisätehostamaan virtausta nitrolla. Nitroa jatkettiin aina kahdeksannelle raskausviikolle saakka.
Itse synnytystä on turha murehtia etukäteen. Itselläni meni kaikki helposti, vaikka jouduttiinkin käynnistämään. Kun epiduraali oli annettu, ei ollut enää oikeastaan ollenkaan kipuja, ei edes ponnistusvaiheessa. Välilihan puudutus esti viimeisen vaiheen kivutkin miltei sataprosenttisesti.
... ja pidetään peukkuja teille, sitten kun on sen "leikkikaverin" aika. Toivotaan, että tuottaa tulosta. Nyt on itsellä ollut tässä aikaa miettiä ja puntaroida noita asoita ja olen päättänyt kokeilla IVF-hoitoa. Pakko sen on myöntää, että tämä pnktio jännittää edelleenkin ja mikse ei jännittäisi, kun kyseessä on uusi ja outo asia.
Kirjoittelen sitten lisää tuonnenpana, kun tiedän miten punktio meni ja tuottiko tulosta...
Hyvää joulunodotusta=0)
Moikka!
Hoitojen vaikutus on hyvin yksilökohtaista. Itselleni on tehty yksi IVF ja kaksi Mikrohedelmöitystä. Toki meillä edelleen tulokseton. Minuun ei hormoonit vaikuttaneet millään lailla, enkä kokenut punktiota minään. Sekin on vähän asenne kysymys. Ei kannata ottaa vakavasti...ajattele mikä n lopputulos..vauva! :)
Itse olen käynyt yksityisellä olin tyytymätön kunnalliseen puoleen. Olemma itsekin aloittamasa tammikuussa uuden hoidon joten tammikuussa luultavammin minullakin punktio! Meillä tuo lapsettomuus selittämätön. Kaikkia on tarpeeksi kukaan niistä ei vain tiedä mitä pitäis tehä siksi tuo mikrohedelmöitys. Voimia!
Kiitos viestistäsi. Minä pidän teille peukkuja, että teillä onnistuisi myöskin tämä tuleva hoito. Kirjoitit, että teillä on myöskin kysymyksessä Selittämätön lapsettomuus. Meillä on keinohedelmöitys tehty kahdesti ja tuloksettomana. Kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta lasta ei van jostain syystä ole tullut. Nyt onkin siinä mielessä hyvä mennä tohon Koeputkihedelmöitykseen tai mikrohedelmöitykseen, koska siinä selviää se, että onko ongela munasolun rakenteessa tai siittiöissä. Lääkäri kertoi meille sen, että tavallisin syy mikä on koeputkihedelmöityksen myötä löydetty lapsettomilla pareilla on ollut se, että munasolun "kuori" on ollut niin paksu, että se ei ole yksinkeraisesti läpäissyt siittiöitä. Saattaa hyvinkin olla, että meillä on jostain tälläisestä kysymys, koska mieheni siittiöt ovat kuulemma hyviä ja liikkuvia ja niitä on riittävästi. Toiven syys voi olla sitten ongelma kiinnittymisessä, muutta siihenkin on kuulemma keinonsa.
Katsotaan nyt sitten miten käy, onnistuuko hoidot meillä ja saadaanko vauva aikaiseksi. Mutta voimia myös sinulle Tammikuun koetukseen ja pidetään peukkuja, että hoito onnistuu!!!
Joulusin teveisin: Yksi pelokas
Olen syönyt puolivuotta clomifenia, sitten tehtiin keinohedelmöitys ja sitten olis pitänyt ootella puolivuotta kunnallisessa päästäksemme koeputkihedelmöitykseen. Meillä ei ole oikein mahdollista odotella, koska miehelläni on jo sen verran ikää, että haluaisi lapset mahd. pian, että hänkin voi vielä nauttia isyydestään. Minulla sen sijaa olisi aikaa olen 23. Päätimme, että siirrymme yksityiselle ja se oli meidän onnemme. Siellä meillä aloitettiin heti hoidot koeputkihedelmöitykseen. Kuitenkin epäonneksemme yhdeksästä munasolusta ei yksikään hedelmöittynyt. Siittiöt eivät nähneet munasolua ollenkaan. Siittiöt liikkuu ja niitä on tarpeeksi ja ne ovat terveitä. Syy siis selittämätön.
Siirryimme viisaampina mikrohedelmöitykseen. Sillä onnistuttiin kaksi hedelmöitettyä ja ne siirrettiin, mutta ne eivät kiinnittyneet. Pari kuukautta sitten tehtiin uusi mikrohedelmöitys ja taas onnistuttiin kaksi hedelmöitettyä, mutta taaskaan ne eivät kiinnittyneet. Lääkäri totesi, että painoa pitää pudottaa 10 kiloa ja sit uusiksi. Mieheni kuitenkin vaati, että munasolun kuori mitataan, koska meillä on vahva tunne siitä, että se on liian paksu kiinnittyäkseen. Siispä se mitataan seuraavalla kerralla.
Olemme kuitenkin jo siirtyneet adoptio jonoon ja haluamme adoptio lapsen vaikka omakin tulisi. Meillä siis varmasti kahden vuoden sisällä lapsi.
Onneksi on jotain mitä odottaa! :)
Toi on ikävää tollanen, että vaikka mitä keinoja kokeiltaisi, niin tuntuu ettei mikään tehoa. Olenkin joskus aikaa kirjoittanut tänne siitä, että miltä tämä lapsettomuus tuntuu ja miten se syö ihmistä sisältä päin.
Juuri eilen siitä mieheni kanssa puhuttiinkin ja punnittiin sitä asiaa, että mikäli minä en jatka hoitoja niin mitä sitten. Miheni sanoin minulle sen aivan suoraan, että se olisi pettymys. Varmasti näin olisikin, onhan se pettynys ja suuri sellainen. Sanoinkin mihelleni, että minä olen sitä pettymyksen tunnetta saanut kantaa sisälläni jo kohta kolme vuotta, samaten kuin vihaa itseäni kohtaan, suurta surua ja tuskaa.Vihaa sen vuoksi, kun joudun miehelleni sen pettymyksen tuottamaan. Se kun ei ole tarkoitus, enkä sitä hänelle tahdo!! Ja sanoin myöskin sen, että nämä hoidot eivät ole yhtään lievittäneet näitä tunteita, päinvastoin.
Tämä tuska ja tyhjä olo kulkevat varmasti mukanani koko elämäni ajan...
Puhuimme myöskin siitä, että mitä se on sitten, kun sisareni tai veljeni saavat lapsia. Se päivä on minulle varmasti kaikkein kauhein. En uskalla sitä edes ajatella!! Toki se on hienoa, mikäli he lapsia saavat ja heille niitä kyllä soisin, mutta tiedän sen, että minua se syö sisältä päin. Silloin käännetään taas sitä puukkoa rinnassani ja se kipu ei helposti hellitä.
Hyvä esimerkki tässä on esim. se, kun ystäväni sai ensimmäisen lapsen. Katsoa sitä onnea mitä se oli, kun raskaustesti näytti plussaa ja hän alkoi odottamaan sitä lasta. Kun hän kertoi minulle onnestaan ja kasvavasta vatsasta, niin joka kerta se koski minuun. Se oli pahinta, kun hän sanoi, että kyllä tekin vielä lapsen saatte, että teidän vain täytyy sitä työstää kunnolla, ei sitä muuten tule. Kun pääsin kotiin ystäväni tyköä, niin minä itkin. Ajattelin, että voi kun se olisi noin helppoa...
Toinen hyvä esimerkki on sitten toinen ystäväni ja hänen keskenmenonsa. Olen yrittänyt tukea ystävääni niin hyvin kuin vain suinkin osaan. Hän on saanut itkeä ja kertoa vihastaan, surustaan jne. Ja olen sen kaiken ottanut vastaan. Nyt hän kautenkin on sitä mieltä, että minä en voi ymmärtää mitä on saada keskenmeno. Kun sanoin ystävälleni, että minä olen ns. saanut joka kuukausi kolmen vuoden ajan "keskenmenoja" että kyllä minä tiedän, mitä se tyhjä olo on sisällä. Hän ei enää olekkaan valmis kuuntelemaan minun suruani eikä tuskaani. Enkä häneltä sitä vaadikkaan. Olen joutunut pitämään suruni, tuskani, tyhjän olon sisälläni. En ole siitä voinut kenenkään kanssa puhua. Miehenikään kun ei tätä olotilaani ymmärrä. Ihmettelee vain, että eikö se koskaan hellitä?? Ei se niin vain hellitä, eikä sitä niin vain hyväksytä asiaa, että eletään lapsettomana parina lopunikää. Kamalinta on se, että on vain pitänyt näytellä, että kaikki on hyvin, vaikka sisältä olen rikki. Niin rikki kuin ihminen vain voi olla...
heippa meillä tosiaankin oli eilen istutuspäivä nyt vaan jännitetään että miten käy.....se että sattuuko toimenpiteet on aivan ihmiskohtaista ensimmäisellä kertana ei sattunut ei sitten yhtään tuli vain huono olo suonensisäisestä lääkkeestä, johon myöskin eri ihmiset reakoivat eritavalla, mutta yksi vinkki olisi jos mitenkään vaan pystyt vaikeatahan se on mutta jos niin yrität olla mahdollisimman rentona toimenpiteen ajan siis silloin kun noita rakkuloita kerätään niin voin kertoa että suurimpia tuntemuksia ei ole, suonensisäinen lääkitys on suuri apu rentoutumiseen menee paikat ihan veteläksi mutta minä kaikesta huolimatta tässä viimesimmässä keräyksessä jännitin niin kovasti että jalat ja kaikki paikat olivat ihan tönkkönä ja toimenpiteen jälkeen sain kauheita lihaskramppeja joka puolelle ei kiva ei......ainii ja vielä että kohdunkaulanpuudutus ei tunnu ollenkaan
Itse lääkkeistä piikeistä yms ei pahempia vaikutuksia turvotusta, itkua , mielitekoja mutta kuten myös näihin jokainen kokee kaiken niin eril lailla
Lääkkeisiin meillä meni vuoden aika se omavastuu osuus paljon se nyt olikaan 600 € sitten kela maksaa loput sairaalaan menee sitten enempi mutta kun menemme kunnallista kautta hoitoihin niin vuodessa ei ainakaan 590 € enempää mene se on se omavastuu osuus.
Toivottavasti tiedoista oli jotain selventävää ja keventävää sinulle ja onnea hoitoihin. kerrohan jatkossa miten hoidot etenee ja onnistiko...hyvää joulun odotusta kaikille!!!
... ja minä pidän teille peukalot ja varpaatkin pystyssä, että istutus olisi onnistunut!!!!
Kiitos noista lohduttavista sanoista. Varmasti se on niin, kuin mitä kirjoitit, että mitä rennonmpana osaa olla, sitä helpommin hoidot menevät. Mutta kun minä tunnen oman itseni niin hyvin, olen ensinnäkin kova jännittämään ja sitten noi neulat... Ei siinä mitään, kyllä minä hormonit saan pistettyä ihan ongelmitta, mutta toi sana punktio. Se on kuin hirviö tuola takaraivossa... No kaikesta jännityksestä huolimatta olen päättänyt kokeilla. Eihän sitä muuten tidä millaista se on, jos ei sitä kokeile. Niin ja täytyy luottaa hoitavan henkilökunnan ammattitaitoon, ovathan he näitä tehneet ties miten kauan. Kyllä he varmasti tietävät missä vaiheessa lisätä lääkitystä ja voidaanko hoito suorittaa loppuun asti jne.
Noista hormoneista vielä sen verran, että kun itse jouduin pistelemään Menogonia ton keinohedelmöityshoitojen aikana, niin en huomannut mitään sivuvaikutuksia. Mutta tokikin nyt minulle tulisi aivan toinen lääke joka on voimakkaampi kuin Menogon. Mutta aikahan ton näyttää tuleeko sivuvaikutuksia vai ei.
Mutta kuten jo alussa sanoin, niin peukkuja teille ja toivotaan, että vauva olisi tulossa. Ilmottele ihmeessä, kun saat tietää oletko raskaana vai et. Kauheeta, kun mua jännitää sun puolesta0=) Itse ilmottelen sitten, kun tiedän miten hoidot meni ja tuottiko tulosta.
Hyvää joulua ja tulevaa uutta vuotta sinulle!!!
Lupasin ilmoitella heti kun olen testin tehnyt ja äskön sen tosiaan tein ja kahta viivaahan se näyttää.....jeiiii.... vielä ei oikein asiaa ymmärrä ja periaatteessa se pelottaa ettei vaan taas menisi kesken noo täytynee mennä päivä kerrallaa ja toivoa parasta....voimia teille kaikille ja hyvää valkoista joulua
... ja OIKEIN PALJON ONNEA!!! Toi oli jo mitä parhain joululahja, saada kuulla että on raskaana. Varmasti se tunne on sekava, kun on sitä lasta toivonut ja kun yks kaks se testi näyttääkin sitä plussaa kaikkien niiden miinusten jälkeen. Aivan ihanaa, olen onnellinen sinun puolsestasi ja toivon kaikkea hyvää, että se vauva sieltä syyskuulla syntyisi. Ja oikein hyvää alkavaa Uutta Vuotta sinulle!!
Punktiota ei kannata pelätä!! Siinä saa todella hyvät esilääkitykset ja särkylääkkeet suoraan suoneen ettei kipua tunne!! Itse kävin tämän läpi maanantaina ja eilen sitten alkio siirrettiin kohtuuni! Jännittää...
ja toivotaan, että se alkio nyt kiinnittyisi sinne kohtuun ja alkaisi siellä kehittyä. On tämä joulunaika sitten jännää aikaa. Itse olen menossa nyt tammikuulla tutkimuksiin ja suunnitteilla olis, että punktio olisi tossa helmikuulla. Onneksi tätä asiaa on saanut kaikessa rauhassa miettiä ja olen päätökseni tehnyt; punktio tehdään pienestä jännityksestä huolimatta. Eikös sitä aina sanota, että pieni jännitys kuuluukin olla, niin tulos voi olla paljon parempi... Toivon ainakin niin.
Mutta, kuten jo sanoin, pidän sinulle peukkuja ja ilmottelehan sitten mitä kuuluu, oletko raskaana. Niin, ja OIKEIN HYVÄÄ JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA!!!
MOI!
Me olemme yrittäneet jo 8vuotta, eikä vielä ole onnistunut. Se voi olla pitkä taival, toisilla. ON meillä tuloksena neljä keskenmenoa. Hoidot eivät ole fyysisesti niin kauhean rankkoja mutta henkisesti paremminkin!
Se on varmasti aivan totta mitä kerroit, että hoidot ovat enemmänki henkisesti raskaita. Ei niinkään fyysisesti, vaikka kyllähän keho joutuu melkoisen rääkin kohteeksi, esim. kuten sinun kohdalla sattuneissa neljässä keskenmenossa. Ne haavat kyllä paranevat nopeasti, mutta miten onkaan niiden henkisten haavojen laita?? Tommosta koettelemusta kun ei niin vain voi unohtaa, eikä ole tarvettakaan. Jokainen keskenmeno kun on merkki epäonnistuneesta hoidosta ja tämä jos mikä on todella raskasta.
Kuten itse kerroit, olette yrittäneet lasta jo kahdeksan vuoden ajan. Se on todella pitkä aika. Miten sinä olet kestänyt ja jaksanut läpikäydä näinkin kauan näitä hoitoja? Sinulla täytyy olla todella rakastava ja tukea antava ystävien ja tuttavien verkko, sekä kannustava ja ymmärtävä kumppani. Siitä olen sinun puolestasi onnellinen. Se on jo paljon mikäli näin on.
Kaikkea hyvää ja ennenkaikkea jaksamisia sinulle näiden hoitojen ja siitä seuraavien myllerrysten kanssa. Pitäkäämme lippu korkealla!!!
Menen itse punktioon maaliskuussa ja minua mietityttää enemmän miten kestän sen, jos hoidosta ei tulekaan toivottua tulosta.
Mulla on molemmin puolin torvet tukossa, syytähän siihen ei tiedetä, mutta ilman IVF:ää ei olisi toiveitakaan omasta lapsesta, joten apu on tarpeen.
Voihan joku sen niinkin ajatella, että meitä ei ole äideiksi tarkoitettu, kun ei kerran luonnollisella tavalla niitä saada, mutta uskon vahvasti että meistä tulee ainakin yhtä hyviä ellei parempia äitejä, kun ainakin tiedämme mitä tahdomme ja kasvumme äitiyteen kestää pisempään!
Jokin tarkoitus tälläkin kai on, mutta ehkä sen ymmärtää vasta myöhemmin, nyt se tuntuu vaan epäreilulta että jotkut tulevat vahingossa raskaaksi ja toiset ei saa luonnollisella tavalla ollenkaan lapsia.
aivan ihanasta vastauksesta!! Totta mitä kerroit, että me osaamme ehkä nauttia mahdollisesta äitiydestä paremmin, kun olemme saaneet sitä lasta "odottaa" pitempää kuin tavallisesti ja ollaan tavallaan kasvettu jo siihen äidin rooliin.
Sitä ihmettelen, kun kerroit, että sinulla on torvet tukossa. Eikö niitä ole yritetty avata? Minulla silloin alkuaikoina tarkistettiin nämä torvien aukiolo ja toinen oli lievästi kiinni ja tämän samaisen operaation aikana se avattiin ruiskuttamalla jotain värillistä "mönjää" tänne torveen. Ja joka kerta sen jälkeen on tarkistettu, että nämä torvet on pysyneet auki ja auki on.
Se on totta myöskin mitä sanoit, että jokin tarkoitus tällä kaikella on. Sen kun vain ymmärtäisi ja tietäisi, että mikä. Ehkä se sitten selviää joskus vanhempana ja osaa näitäkin "kovia aikoja" arvostaa aivan eri tavalla kuin nyt. Olen sitä myöskin miettinyt, että miksi maailman pitää olla niin epäoikeudenmukainen. Syntyy paljon lapsia, jotka kärsii nälkää, köyhyyttä, sotaa ja paljon muuta pahaa ja sitten on pareja jotka toivovat lasta eivätkä sitä saa. Pareja, joilla olis antaa lapselle rakastavan kodin, lämpöä, ruokaa riittämiin jne. En tiedä mitä luoja on ajatellut järjestäessään asiat näin...
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja kiitos viestistäsi. Kirjoittlehan kuulumisistasi, vastailen kyllä kun ehdin.
Minulle tehtiin syksylla kaksi tuloksetonta hoitoa. Lievasti kohonnut FSH arvo jonka takia vain muutamia munasoluja. Molemmilla kerroilla siirretty kaksi alkiota. Kokemukseni itse kerayksesta on minun kohdallani ollut aika kamalat. Sain lisaa laaketta ja kuulemma lahes tuplasti sen mita normaalisti ja silti oloni oli todella paha. Jannitys toi lisakipua ekaan hoitoon, mutta toka hoito laakityksesta huolimatta oli ihan hirvea. Oikea meni suht ookoo vaikka vaantelehinkin pedeilla ja yritin jaksaa. Vasen puoli oli vaikeampi tapaus ja kipua on vaikea edes kuvailla ja jopa hoitohenkilokunta saikahti. En halua saikytella, olen kuullut etta monilla tama on suht kivuton toimenpide. Ekan hoidon jalkeen oli vaikea kavella ja liikkua viikon verran mutta toisen hoidon jalkeen olin yllattavan hyvassa kunnossa.
Kaiken kivun kestaa, jos tuloksena on oma vauva!
Seuraavaksi meilla PAS ja jos ei raskautta, niin sitten julkiselle syksylla IVF:aan.
Tsemppia, se operaatio on nopeasti ohi!
ja siitä, että rehellisesti kerroit millaiset sinun kokemuksesi ovat olleet. Me jokainen kun ollaan niin erilaisia, toiset kestävät kupua aivan erilailla kuin toiset. Harmillista on se, että sinun kohdallasi kivut olivat noinkin valtavat. Osasivatko lääkärit antaa mitään syytä, miksi näin oli?? Itse olen sen verran kipuherkkä, joten olen varautunut jo siihen, että kivut voivat olla hyvinkin suuret. Mutta kuten kerroit, sen kestää parhaiten, kun tietää minkä vuoksi siellä on.
Kirjottelehan jatkossakin mitä kuuluu ja onko hoidot tehonneet!! Ja kiitos vielä kerran vastauksestasi.
Kipuasiaa!
Minulle tuli myös hedelmöitys hoidoista harvinainen sivuvaikutus (tulee n. 1%) eli hyperstimulaatio. Nestettä kertyi vatsaonteloon ja jopa keuhkoihin asti. Olin sairaalassa tiputuksessa ja joka päivä imettiin vatsaontelosta useita litroja nestettä (emättimen kautta). Olotila oli kyllä kauhea, tuntui että ei voi olla oikein mitenkään päin. Vatsa oli kuin olisi viimeisillään raskaana, kipeä, kävely oli vaikeaa. Tämä oli ja on pahin ja vaarallisin sivuvaikutus mitä on. Tälloin ei voitu alkiota siirtää ollenkaan. Mutta niin se on että nämä aina unohtuu ja ei muuta kuin uusiin hoitoihin. Kaikesta huolimatta pidän toistuvien hoitojen rankimpana asiana henkistä jaksamista. Tuntuu että sitä ei pysty unohtaan, ainakaan ennen kuin saa sen oman käärön.
Mutta sen eteen sitä tekee mitä tahansa. Helmikuussa olisi seuraava pakastealkion siirto.
Heips! Eivat osanneet kertoa syyta kipuun, ihmettelivat moneen otteeseen, etta ompa herkat munasarjat.Onneksi laakarini (Fertinova) oli todella hella kasistaan ja "karsivallinen", teki hommat niin nopeasti kuin pystyi. hoitaja seka mieheni olivat vierella, joka kylla rauhoitti. En kylla kysynytkaan, etta miksi olin niin kipea, sain kuulemma tosi tuhdit laakkeet ja tokalla kerralla (ekasta kerrasta viisastuneena) sain tosiaan alkuun jo enemman laaketta. Minulla vasen puoli normaalissakin kierrossa nipistelee ja valilla kun kaannan nopeasti (ilman etta jannitan vatsalihaksia) selaltani oikealle kyljelle, tuntuu riemukkaat revahdykset juuri munisten kohdalla. En tosin ole ihan varma etta voivatko ne niin reippaasti reagoida, vai ovatko vatsalihaksia...hmmm. Tsemppia ja rohkeutta kovasti sinulle, en paljon ole kuullut kiputarinoita.
Pelkaampa pahoin, etta pas ei onnistu. Alkiot olivat kuulemma niin hitaasti jakautuneet, etta biologi olisi laittanut ne roskiin, jollei olisi luvannut pakastaa niita. Todella masentavaa. Mutta pakko kayda kokeilemassa, miten kay...
Kiitos viestistäsi. Kun kerroit tossa viestissä, että sinulla on kipuja menkkojenkin aikana, niin pakko sanoa, että itselläni on juuri sama tilanne. Kierron puolivälissä, kun munasolu irtoaa, niin nipistelee aivan tavattomasti, välillä jopa oikein kramppaa. Saattaa olla, että keräyksessä se sitten tuntuu kans.
Voi itku tota mitä kerroit noitten alkioiden jakautumisesta. Minkä ihmeen takia pitää olla joillakin noin huonoa tuuria. Toivotaan nyt, että vaikka ne ovatkin hitaasti jaukautuneet, että siitä huolimatta ne kiinnittyis normaalisti ja kaikki sujuis hyvin!!! Kyllä jos ei tollanen masenna, niin ei sitten mikään. Toivon kuitenkin sinulle kaikkee hyvää ja haleja täältä kaukaa, että kaikki menis hyvin=0)
lohdutussanoistasi! Toivottavasti teilla tarppaa heti ja saat kunnon munissaaliit:)
Minka ikainen muuten olet? Itse olen 28-v ja vauvaa odoteltu parisen vuotta...