04 03
Pidän kirsikkateestä ja utuisista aamuista,
vanhoista traktoreista jotka ovat
ruostuneet pelloille,
ja puoliksi lahonneista navetoista.
Niitä katsellen
ajatukseni tavoittaa
maitohinkkiä kantavan tyttösen askeleet.
Pia pau pomppuista tietä eteenpäin.
Polulla joka ei vielä tiedä
ruohottuvansa umpeen, ja nielaistessani
kirsikkateen:
vierähtää poskelle kyynel.
Piu pau pomppuista tietä, piu pau...
Minä pidän kädestäsi
joka kerran muuttuu vanhaksi ja uurteiseksi
tai katoaa ennen aikojaan.
Pois.
Muistan
kuinka riensit vastaani pihatiellä,
syli avoinna juoksit.
Riemusi saa sieluni pakahtumaan, mansikki on poikinut
viime yönä!
Navetan katto notkollaan,
rikkoutuneista ikkunoista puhaltaa kirpeästi
aamuinen tuuli.
Ihmeellinen on tämä aamutuuli, niin kovin kaunis se on.
Minä pidän kirsikkateestä
ja utuisista aamuista.
- - -
Alkuperäinen runo.
mistä pidän
Kirjoittanut: äitiparta 8.1.2007 klo 02.31
Pidän kirsikkateestä ja utuisista aamuista,
vanhoista traktoreista jotka ovat ruostuneet pelloille
ja puoliksi lahonneista navetoista, joita katsellen
ajatukseni tavoittaa maitohinkkiä kantavan tyttösen askeleet
polulla joka ei vielä tiedä
ruohottuvansa umpeen, ja nielaistessani
kirsikkateen
silmääni kohoaa kyynel.
Pidän kädestäsi
joka kerran muuttuu vanhaksi ja uurteiseksi
tai katoaa ennen aikojaan pois.
Muistan kuinka riennät vastaani pihatiellä
syli avoinna juokset -
tuska ja suunnaton riemu
saa sieluni pakahtumaan, mansikki on poikinut
viime yönä?
Navetan katto notkollaan, rikkoutuneista ikkunoista
puhaltaa kirpeästi
aamuinen tuuli.
Pidän kirsikkateestä ja utuisista aamuista,
vanhoista traktoreista jotka ovat
ruostuneet pelloille,
ja puoliksi lahonneista navetoista.
Niitä katsellen
ajatukseni tavoittaa
maitohinkkiä kantavan tyttösen askeleet.
Pia pau pomppuista tietä eteenpäin.
Polulla joka ei vielä tiedä
ruohottuvansa umpeen, ja nielaistessani
kirsikkateen:
vierähtää poskelle kyynel.
Piu pau pomppuista tietä, piu pau...
Minä pidän kädestäsi
joka kerran muuttuu vanhaksi ja uurteiseksi
tai katoaa ennen aikojaan.
Pois.
Muistan
kuinka riensit vastaani pihatiellä,
syli avoinna juoksit.
Riemusi saa sieluni pakahtumaan, mansikki on poikinut
viime yönä!
Navetan katto notkollaan,
rikkoutuneista ikkunoista puhaltaa kirpeästi
aamuinen tuuli.
Ihmeellinen on tämä aamutuuli, niin kovin kaunis se on.
Minä pidän kirsikkateestä
ja utuisista aamuista.
- - -
Alkuperäinen runo.
mistä pidän
Kirjoittanut: äitiparta 8.1.2007 klo 02.31
Pidän kirsikkateestä ja utuisista aamuista,
vanhoista traktoreista jotka ovat ruostuneet pelloille
ja puoliksi lahonneista navetoista, joita katsellen
ajatukseni tavoittaa maitohinkkiä kantavan tyttösen askeleet
polulla joka ei vielä tiedä
ruohottuvansa umpeen, ja nielaistessani
kirsikkateen
silmääni kohoaa kyynel.
Pidän kädestäsi
joka kerran muuttuu vanhaksi ja uurteiseksi
tai katoaa ennen aikojaan pois.
Muistan kuinka riennät vastaani pihatiellä
syli avoinna juokset -
tuska ja suunnaton riemu
saa sieluni pakahtumaan, mansikki on poikinut
viime yönä?
Navetan katto notkollaan, rikkoutuneista ikkunoista
puhaltaa kirpeästi
aamuinen tuuli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi tokkiisa, täst mie tykkäsin.
" Mansikki on poikint viime yönä .
Navetan katto notkollaan... "
Tul entisaika mieleen ja olha siin paljo sellaista jot muistelot sai miulkii kyyneleet
herahtammaan silmiin .
Kiitokset Siul hienosta runostais .
Mä voisin vaihtaa ton kirsikkateen...
Muuten kohtaa ajtukset toisensa =)
( eli tykkään )
Kirsikkatee on jotakin, joka on maistamatta. Se jäi päällimmäiseksi runossasi. Pidin myös vanhan muistelusta.
kahvista ja unisista aamuista, ja jostakin syystä myös alkuperäisestä runostasi.
Tulipa vanha maalaisidylli mieleeni lapsuudesta. Maitotonkat ja -lavat, traktorit, lannan ja mullan tuoksu, ja tuulessa keinuvat niityt.
Kiitos nostalgisesta runostasi !
Kerppuli