poliisin toiminta

Hyvään johtamiseen kuuluu aina kaikkien ryhmien kuunteleminen. Nyt koko ajan kouluampumisia on pyritty ehkäisemään kiusaajien ehdoilla. Tosiasiassa jos vertaa tilannetta työyhteisöön esim. minua ei kiusaa kukaan tällä hetkellä. Aiemmin olin työyhteisössä, jossa 3 ihmistä kiusasi edeltäjääni, minua ja muita koko ajan. Hiljaisesti vain äänestettiin lopulta kaikki vaihtamalla työmaata. Koululaiset eivät voi tehdä samaa. He eivät voi vain nostaa kytkintä heti kun mahdollista.

Ehkä tilannetta tulisi oikeasti hoitaa kiusattujen ehdoilla väittämättä että vika on siinä etteivät he osaa liittyä ryhmään. He eivät ole halunneet muuta kuin voida käydä rauhassa koulunsa.

Miten olisi:

- lupa olla välituntisin sisällä
- aamupala kouluun -> tyypillisimmät häiriköt edes söisivät aamulla ja jaksaisivat paremmin tunnilla, tarkkailuluokille ei herkästi ilmeisesti nykyään siirretä. Joka tapauksessa siirto tulee yleensä liian myöhään kiusaamisen uhreille, joten he eivät toivu riittävästi liittyäkseen ryhmään.
- vartijat, sillä siihen nykyisella USA-mallilla kouluampumisia hoidettaessa USA:kin ajautui.

Nyt poliisin toiminta kohdistuu ikäryhmiin, joissa itsemurhariski on pieni. Moni psykiatri antoi aikanaan aseenkantoluvan terapiamielessä. Muistutan että itsemurha aseella ei vaaranna muita, pommilla satunnainen paikalleosuja on aina vaarassa.

Miksi näin? Nyt järkevistä metsästäjistä ja aseharrastajista on tehty uusi poliisin uhriryhmä.

Siitä olen samaa mieltä että yksikään alle 25-vuotias ei tarvitse omaa asetta.
7346
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Mitähän yritit sanoa ja tarkoittaa ?

Äänestä

Koulu pitää kiinni ja lapset lyö.
vrt
"He eivät voi vain nostaa kytkintä heti kun mahdollista."

Ja yksi valitettava tosiasia suomessa:
Koulukiusaajat ovat opettejien ja poliisien erityisessä suojeluksessa.(Kuten myös kuraattorien)

Äänestä
  • valitettavasti monesti käy juuri niin kuin sivustakatsottuna kävi:
    - ryhmä kiusaa poikaa
    - lopulta poika tuuppasi takaisin
    - opettaja tuli ja haukkui pojan

    Siitä syntyy kierre. Oikeasta uhrista tulee ryhmäkiusattu. Hän ei pysty puolustautumaan ellei saa ystävyyssuhteita. Se on vaikeaa koska muut pelkäävät joutuvansa itsekin silloin kiusaamisen kohteeksi. 8-10 kuukauden kuluttua seuraa kiusatun muuttuminen aggressiiviseksi ryhmää kohtaan jne

    Suomessa lähdetään kiusattujen vainoamisesta. Kiusattu, joka selviää oppii tarvittaessa käyttämään tätä asennetta myös ryhmää vastaan esim. luokan pilleristit saa helposti lisäämään nappeja muiden juomiin jne.

    Äänestä

  • old_profile_30625 kirjoitti:

    valitettavasti monesti käy juuri niin kuin sivustakatsottuna kävi:
    - ryhmä kiusaa poikaa
    - lopulta poika tuuppasi takaisin
    - opettaja tuli ja haukkui pojan

    Siitä syntyy kierre. Oikeasta uhrista tulee ryhmäkiusattu. Hän ei pysty puolustautumaan ellei saa ystävyyssuhteita. Se on vaikeaa koska muut pelkäävät joutuvansa itsekin silloin kiusaamisen kohteeksi. 8-10 kuukauden kuluttua seuraa kiusatun muuttuminen aggressiiviseksi ryhmää kohtaan jne

    Suomessa lähdetään kiusattujen vainoamisesta. Kiusattu, joka selviää oppii tarvittaessa käyttämään tätä asennetta myös ryhmää vastaan esim. luokan pilleristit saa helposti lisäämään nappeja muiden juomiin jne.

    Minulle kävi yläasteella oikeastaan juuri noin. Monta vuotta jatkuneen kiusaamisen jälkeen aloin vihata kiusaajia, yhteiskuntaa.

    Joka ikinen koulupäivä oli yhtä helvettiä. En edes muista kuinka monta kertaa omaisuuttani hajotettiin, töhrittiin, naarmutettiin minulla oli kasvoissani silloin muutamia finnejä joten olin "rutto"- tai pitsanaama. Minua heiteltiin takarivista kuminpalasilla melkein joka päivä. Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

    Vanhempani vähättelivät jos jotain heille joskus yritin kertoa tai sitten eivät vain yksinkertaisesti kuunnelleet / välittäneet. Opettajat eivät välittäneet tai sitten muutamilla puuttumisilla joskus harvoin ei ollut mitään vaikutusta. Tosin en itsekään halunnut aina myöntää olevani kiusattu, koska olisin silloin joutunut myöntämään olevani avuton. Joskus sain kotona raivokohtauksen ja uhosin vanhemmilleni tappavani vielä joku päivä kiusaajani johon vanhempani huusivat minulle että olen hullu.

    Parissa vuodessa muutuin niin aggressiiviseksi, että sain olla rauhassa, jolloin suora kiusaaminen loppui. Tosin olin edelleen täysin eristetty kaikesta ryhmän toiminnasta eli kiusaajani suosijoineen tekivät selväksi, etten kuulu heihin. Jos joku sanoi minun olevan pitsanaama löin välittömästi nyrkillä naamaan. Jos olisin silloin saanut käsiini aseita olisi saattanut tulla pahempaakin jälkeä.

    Tapahtumista on yli kymmenen vuotta, mutta en edelleen luota ihmisiin.

    Äänestä

  • Guardian77 kirjoitti:

    Minulle kävi yläasteella oikeastaan juuri noin. Monta vuotta jatkuneen kiusaamisen jälkeen aloin vihata kiusaajia, yhteiskuntaa.

    Joka ikinen koulupäivä oli yhtä helvettiä. En edes muista kuinka monta kertaa omaisuuttani hajotettiin, töhrittiin, naarmutettiin minulla oli kasvoissani silloin muutamia finnejä joten olin "rutto"- tai pitsanaama. Minua heiteltiin takarivista kuminpalasilla melkein joka päivä. Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

    Vanhempani vähättelivät jos jotain heille joskus yritin kertoa tai sitten eivät vain yksinkertaisesti kuunnelleet / välittäneet. Opettajat eivät välittäneet tai sitten muutamilla puuttumisilla joskus harvoin ei ollut mitään vaikutusta. Tosin en itsekään halunnut aina myöntää olevani kiusattu, koska olisin silloin joutunut myöntämään olevani avuton. Joskus sain kotona raivokohtauksen ja uhosin vanhemmilleni tappavani vielä joku päivä kiusaajani johon vanhempani huusivat minulle että olen hullu.

    Parissa vuodessa muutuin niin aggressiiviseksi, että sain olla rauhassa, jolloin suora kiusaaminen loppui. Tosin olin edelleen täysin eristetty kaikesta ryhmän toiminnasta eli kiusaajani suosijoineen tekivät selväksi, etten kuulu heihin. Jos joku sanoi minun olevan pitsanaama löin välittömästi nyrkillä naamaan. Jos olisin silloin saanut käsiini aseita olisi saattanut tulla pahempaakin jälkeä.

    Tapahtumista on yli kymmenen vuotta, mutta en edelleen luota ihmisiin.

    että on vaikea luottaa ihmisiin juuri kokemasi kaltoinkohtelun tähden?

    On aika yllättävää miten yksilöiden oletetaan kestävän muun ryhmän taholta mitä tahansa. Jos itse koittaa pitää puolensa muu ryhmä on heti nokkaroikolla ja yleensä muut vain suututtavat uhria lisää puolustamalla reaktion aikaan saanutta ryhmää. Opettajat ovat yllättävän välinpitämättömiä, vaikka varmasti tietävät ketä on heitelty kuminpalasilla.

    Eipä silti olen ollut luokassa ainoa, joka ei heitellyt opettajaa kuminpalasilla. Minusta opettajan on kyettävä puolustautumaan yksin tai on väärällä alalla.

    Äänestä

Kun ethän sä edes ole enää työelämässä. Joten älä ota kantaa...äläkä jauha enää mistään kouluampumisista kun sulla ei niistä ole mitään hajua...sä oot sairas...usko nyt....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


premiata kirjoitti:

Hyvään johtamiseen kuuluu aina kaikkien ryhmien kuunteleminen. Nyt koko ajan kouluampumisia on pyritty ehkäisemään kiusaajien ehdoilla. Tosiasiassa jos vertaa tilannetta työyhteisöön esim. minua ei kiusaa kukaan tällä hetkellä. Aiemmin olin työyhteisössä, jossa 3 ihmistä kiusasi edeltäjääni, minua ja muita koko ajan. Hiljaisesti vain äänestettiin lopulta kaikki vaihtamalla työmaata. Koululaiset eivät voi tehdä samaa. He eivät voi vain nostaa kytkintä heti kun mahdollista.

Ehkä tilannetta tulisi oikeasti hoitaa kiusattujen ehdoilla väittämättä että vika on siinä etteivät he osaa liittyä ryhmään. He eivät ole halunneet muuta kuin voida käydä rauhassa koulunsa.

Miten olisi:

- lupa olla välituntisin sisällä
- aamupala kouluun -> tyypillisimmät häiriköt edes söisivät aamulla ja jaksaisivat paremmin tunnilla, tarkkailuluokille ei herkästi ilmeisesti nykyään siirretä. Joka tapauksessa siirto tulee yleensä liian myöhään kiusaamisen uhreille, joten he eivät toivu riittävästi liittyäkseen ryhmään.
- vartijat, sillä siihen nykyisella USA-mallilla kouluampumisia hoidettaessa USA:kin ajautui.

Nyt poliisin toiminta kohdistuu ikäryhmiin, joissa itsemurhariski on pieni. Moni psykiatri antoi aikanaan aseenkantoluvan terapiamielessä. Muistutan että itsemurha aseella ei vaaranna muita, pommilla satunnainen paikalleosuja on aina vaarassa.

Miksi näin? Nyt järkevistä metsästäjistä ja aseharrastajista on tehty uusi poliisin uhriryhmä.

Siitä olen samaa mieltä että yksikään alle 25-vuotias ei tarvitse omaa asetta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu