Tätä voi sanoa hyväksi

että tähän tulee kootuksi tätä tärkeää aihetta:

"Tässä vähän sellaisiakin ajatuksia, joita en yleensä ikinä tänne tuo. Kirjoituksessasi vilahti kuitenkin muutamassa kohtaa sellaista oivaltamista, että saatat ehkä ymmärtää, mitä tarkoitan.

Asioissa löytyy sellainenkin puoli, että ilman noita vanhempia et olisi saanut tilaisuutta kasvaa ihmisenä henkisesti siten kuin nyt on tapahtunut. Sen voi sanoa niinkin, että sinä (kuten muutkin) olet arvokas juuri sellaisena kuin olet, itsetunnon kehitykselle ja omalle tasapainolle on tärkeää myös hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, ja ilman vanhempiasi et olisi nyt sellainen kuin olet.

Tuossa on henkisen kasvun avain, johon kuitenkaan kaikki sijaisvanhemmat eivät osaa lasta ohjata, monet kuitenkin osaavat enemmän tai vähemmän. Nimenomaan tuossa asenteessasi näkyy se, että sinulla oli onni saada hyvät sijaisvanhemmat. Siihen ei päästä sillä, että lasta opetetaan olemaan kunnioittamatta omia vanhempiaan ja lietsotaan vihaa heitä vastaan. Kunnioituksen voi osoittaa parhaimmillaan juuri siten kuin teet, eli olemaan vihaamatta heitä. Ja silti ei tarvitse hyväksyä toisten huonoa käytöstä ja elämäntyyliä!

Monet eivät ymmärrä edes, miten tuhoisaa vihan lietsominen on kasvavalle lapselle. Vihaa ruokkiva kasvatus kasvattaa hyvin rikkinäisiä nuoria aikuisia, jotka alitajuisesti vihaavat omaa itseään yhtä paljon kuin heitä on opetettu vihaamaan omia vanhempiaan. Ja päinvastoin: Parhaimmillaan nuori aikuinen voi suhtautua neutraalisti huonoonkin lapsuuteensa, koska hänen itsetuntonsa on hyvä ja hän ymmärtää olevansa arvokas siitä huolimatta, että häntä ei ole aina kohdeltu hyvin. Se, että lapsi ohjataan tällaiseen ajatteluun on mittaamattoman arvokas lahja kenelle tahansa lapselle.

Viha on kaiken myönteisen kasvun ja myöneisen ajattelun vastavoima myös aikuisissa ihmisissä, siitä näemme todisteita päivittäin tälläkin palstalla.

Parhaimmillaan huonot kokemukset ovat kasvualustaa - esim. aikuisen masennus - henkiselle kasvulle ja uuden ajattelutavan opettelemiselle. Vihan ruokkiminen tappaa kaiken henkisen kasvun tasapainoiseksi ihmiseksi. Eivät sijaispaikan ulkoiset hyvät olosuhteet ja nimellinen rakkaus riitä, jos lasta ei kyetä ohjaamaan ulos katkeruudesta ja vihasta. Pahimmillaan vihaa ruokitaan tai jätetään se tunnealue kasvatuksessa kokonaan huomioimatta. Uskoisin tästä löytyvän tärkeän vastauksen siihen, miksi moni sijoitettu ei kuitenkaan kykene aikuisena tasapainoiseen ja ehjään elämään, vaikka sijaispaikan olosuhteet periaatteessa olisivat hyvät olleetkin.

Tästä syystä mikään vihan ruokkiminen ei ole hyväksyttävää tälläkään palstalla, koska monilla on pieniä lapsia huollettavanaan. Täällä yritetään vihan voimalla ihan kuin estää niidenkin hyvää vanhemmuutta, joita edes sosiaalitoimi ei ole koskaan syyttänyt huonosta vanhemmuudesta. On naurettavaa lietsoa turhaa syyllisyyttä niille vanhemmille, jotka eivät sitä koskaan ole olleet, huutamalla sellaisia virheellisiä asenteita kuin 'huostaanottoa ei koskaan tehdä aiheetta'. Kyllä tehdään ja vertaistuki on yksi tärkeä tuen muoto vanhempien selvitä siitäkin järjettömästä tilanteesta, että lapsi erotetaan vanhemmistaan lakisääteisten palvelujen puutteen takia.

Onneksi täällä olevista vanhemmista moni on kuitenkin niin vahva, että aiheettomat syytökset eivät tee heihin vaikutusta. On kuitenkin hyvä osoitus, miten vihaan sairastunut ihminen ei vain tuhoa itseään, vaan yrittää mahdollisimman paljon tuhota myös ympäriltään, jos ei muuta niin netin välityksellä. Tuskin kukaan oma tai sijaisvanhempi omalle lapselleen toivo sellaista tulevaisuutta. Siksi uskonkin, että osa niistä s-vanhemmista, jotka tunne-elämän kasvatuksessa laiminlyövät tämän tärkeän osa-alueen, tekevät sen ymmärtämättömyyttään, ei tietoisesti. Tämä olisi erittäin tärkeä asia ottaa esille myös s-vanhempien Pride-kurssituksessa."

ymmärtämään tuollaisia lasten kasvatuksen perusasioita, niin asiat olisivat jo melkoisesti paremmalla mallilla tähän päivään verrattuna.
Jotkut ymmärtävät tällaisen luonnostaan, jotkut eivät, jos heille ei niitä erikseen tähdennetä.

Jotkut huonoista oloista tulevat lapsiraukat sitten kuvittelevat tulleensa hyvään sijaiskotiin, kun saavat nimellistä rakkautta ja ulkoisesti riittävää huolenpitoa. Silti lapsi voidaan ohjata vihaamaan vanhempiaan, joka on sama kuin opettaisi lasta vihaamaan osaa omasta itsestään.

Tai sitten lasta ei auteta mitenkään käsittelemään taustaansa, siitä vaietaan ja lapsi jää tärkeässä asiassa henkisesti yksin.